Hautvuori: Laitilan muinaislinna Pirttikylässä

Missä Laitilan Hautvuori sijaitsee?

Hautvuori sijaitsee Laitilan kirkosta 4,9 kilometriä itäkaakkoon Pirttikylässä. Paikka on yleisesti kivistä, mutta mäen juurelle asti on raivattu peltomaata. Laitilan kirkko toimii lähteenä suunnan ja etäisyyden hahmottamiselle, kun kohdetta etsitään Laitilan maisemasta.

Hautvuori kohoaa 20–30 metriä ympäristöään korkeammalle. Kalliossa on pitkiä halkeamia, joiden välissä on luolia. Loivassa rinteessä, joka viettää länteen ja lounaaseen, löytyy epäyhtenäinen 22 metriä pitkä kivivalli. Muut rinteet ovat hyvin jyrkkiä eikä niitä ole tarvinnut suojata varustuksella.

Mikäli ajoitus varhaismetallikaudelle pitää paikkansa, on meri ulottunut alueille, joiden korkeus merenpinnasta on nykyään noin 10 metriä. Linnan ympäristö on nykyään yli 20 metriä merenpinnan yläpuolella. Samanlaiseen muinaislinnojen aihepiiriin kuuluu myös Rapolan muinaislinna, jonka rinnalla Hautvuoren kivivalli ja jyrkät rinteet auttavat ymmärtämään linnavuorille valittuja maaston piirteitä.

Mitä Hautvuoren kaivauksissa on löytynyt?

Kaivauksissa, joita tehtiin vuosina 1886 ja 1903, löytyi pääasiassa keramiikkaa. Se oli tekstiilipainanteista, ja siihen oli tikulla painettu kuoppia sekä hammastetulla leimaisimella painettu kulmanauha- ja kuusenhavukuvioita. Näin valmistettua keramiikkaa esiintyi pääasiassa varhaismetallikaudella eli pronssikaudella.

Lokakuussa 2015 tarkastettiin kallion luolan perältä löytyneen hioimen löytöpaikka. Hioimen tarkka ajoitus on vielä auki, mutta se on kuitenkin esihistoriallinen. Kaivauksissa on löydetty tekstiilikeramiikkaa ja Morbyn keramiikkaa, jonka perusteella paikka on ollut käytössä jo varhaismetallikaudella. Tästä tehtiin myös se päätelmä, että se oli jo silloin linnavuorena.

Keramiikan kuviointi ja painanteet kertovat löytöjen ajoituksesta, mutta ne eivät muuta kalliomäen perusasetelmaa: louhikkoinen korkeus, halkeamat, luolat ja yksi epäyhtenäinen kivivalli. Muiden linnavuorien tapaan myös Päijälän linnavuori kuuluu samaan muinaislinnojen kokonaisuuteen, jossa maaston muodot ja löydöt luetaan rinnakkain.

Ketkä tutkijat ovat kaivaneet Hautvuorta ja miten kohdetta hoidetaan?

Paikka on ollut tunnettu jo 1800-luvulta lähtien. Siellä suoritti ensimmäisenä arkeologisia kaivauksia Hjalmar Appelgren vuonna 1886 ja toisena Julius Ailio vuonna 1903. Tämän jälkeen paikalla on ainoastaan käyty tarkastamassa kohteen kunto.

• Anna-Liisa Hirviluoto: inventointi vuonna 1955
• Jussi-Pekka Taavitsainen ja Jyri Saukkonen: tarkastus vuonna 1986
• Tryggve Gestrin, Hanna Kääriäinen ja Jyri Saukkonen: tarkastus vuonna 1989
• Sirkku Pihlman: inventointi vuonna 1994
• Kaisa Lehtonen: tarkastus vuonna 2015

Museovirasto on karsinut puustoa ja hoitanut linnan aluetta vuonna 1994 Teija Tiitinen johdolla. Läheiseltä autotieltä on mäelle merkitty polku. Linnalle on läheiseltä tieltä merkitty polku ja pystytetty opastaulu.

Kohteen myöhempi historia on siis ollut enemmän tarkastamista ja hoitoa kuin uusia kaivauksia. Sama aihepiiri nousee esiin myös Kuivaketveleen linnavuori -sivulla, jossa muinaislinnan rakenteita lähestytään vastaavasta näkökulmasta. Hautvuoren kohdalla polku, opastaulu ja hoidettu alue tekevät vanhasta kalliomäestä paikan, jonka äärelle voi pysähtyä ilman että maastoa on selitetty valmiiksi.

Mitä Hautvuoresta voi sanoa varauksella?

Hautvuoren ajoitus nojaa löytöihin ja niistä tehtyyn päätelmään. Tekstiilikeramiikka ja Morbyn keramiikka liittävät paikan varhaismetallikauteen, ja tästä tehtiin päätelmä, että se oli jo silloin linnavuorena. Meriulottuvuutta koskeva huomio on niin ikään sidottu ehtoon: mikäli ajoitus varhaismetallikaudelle pitää paikkansa, meri on ulottunut alueille, joiden korkeus merenpinnasta on nykyään noin 10 metriä.

Hioimen kohdalla varaus on vielä selvempi. Lokakuussa 2015 tarkastettiin kallion luolan perältä löytyneen hioimen löytöpaikka, mutta hioimen tarkka ajoitus on vielä auki. Se on kuitenkin esihistoriallinen. Tällaiset avoimet kohdat kuuluvat muinaislinnojen kuvaamiseen: kivivalli, halkeamat ja luolat ovat nähtävissä, mutta kaikkea ei voi lukita yhteen vuoteen.

Linnavuoria ei myöskään tarvitse asettaa keskenään samaan muottiin. Pirunlinna muistuttaa samasta aihepiiristä, ja Hautvuoren kohdalla olennaista on juuri oma maasto: yleisesti kivinen paikka, juurelle raivattu peltomaa, länteen ja lounaaseen viettävä loiva rinne sekä muut rinteet, jotka ovat hyvin jyrkkiä. Kansanuskon tai perimätiedon varaan en tässä kohdassa aseta mitään, sillä Hautvuoresta kertovat tiedot ovat kalliota, kaivauksia, löytöjä ja tarkastuksia.