Huttalan linnavuori Piikkiössä

Missä Huttalan linnavuori sijaitsee?

Huttalan linnavuori kuuluu Kaarinan Piikkiöön. Linnamäki on Piikkiön kirkosta noin 1,9 kilometriä itäkaakkoon, ja sen voi suhteuttaa myös Piikkiön kirkkoon, jonka ympäristöön paikan sijainti lähteessä kiinnittyy. Mäki kohoaa 50–60 metriä ympäristöään ylemmäksi, ja sen laki ulottuu 74 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Rinteet ovat melko jyrkät. Jyrkänteet kiertävät lähes koko mäen ja antoivat luontaisen suojan vihollisia vastaan. Vain kaakkoon viettävässä rinteessä ei ole jyrkänteitä. Siellä on tasanne, ja sen kohdalla kulkee rinnettä seuraava kivivalli. Puuston kasvu ei haittaa näkymiä mäen päältä Piikkiönlahdelle tai Piikkiön taajamaan.

Linnavuoren ympäristössä on myös Hiidenmäki eteläpuolella. Nimi liittyy samaan paikannimien ja kansanuskon piiriin, jota olen käsitellyt myös Hiisi-sivulla. Läheiseltä alueelta tunnetaan lisäksi asuinpaikka, joka ulottuu lähellä sijaitsevan Moision kylän rajalle asti, sekä sen yhteydestä kalmisto ja kuppikallio. Kuppikallioon liittyvää perinnettä lähestyn erikseen kuppikiviä koskevalla sivulla.

Milloin Huttalan linnavuorta on käytetty?

Linna on ollut käytössä kahteen otteeseen. Varhaisin käyttöhavainto vie sen esiroomalaiselle ajalle noin 500–0 eaa. Toinen käyttövaihe sijoittuu rautakauden loppuun, noin 1000–1100-luvuille jaa. Tehdyt löydöt viittaavat siihen, että linnavuori on ollut tavallista aktiivisemmassa käytössä.

Mäen kaakkoisrinteestä on löydetty merkkejä rautakautisesta asutuksesta. Lounaisrinteestä on löydetty kaksi 8 senttimetrin suuruista uhrikuoppaa. Kansanuskon ja perimätiedon näkökulmasta tällaiset paikat kuuluvat siieneen tapaan, jolla vanhat kohteet ovat saaneet selityksiä ja merkityksiä; uhrikuoppien merkityksestä ei lähteessä kuitenkaan kerrota enempää.

Muinaislinnoja vertaillessa Huttalan rinne, kivivalli ja kaksi käyttövaihetta asettuvat samaan aihepiiriin kuin Otralan linnavuori. Samasta kokonaisuudesta voi jatkaa myös Sairilan linnavuoreen, kun kiinnostus kohdistuu linnavuorien muotoon ja käyttöön. Vastaavaa linnapaikkojen ketjua olen kuljettanut myös Virmailan linnasaaren ja Havukkakallion kohdalla, mutta Huttalan tiedot pysyvät tässä sen omissa löydöissä ja mitoissa.

Miten Huttalan linnavuorta on tutkittu?

Vuonna 1954 A-K. Koskimies ja V. Haapanen kävivät paikalla inventoinnin yhteydessä. Alueella suoritettiin arkeologisia tutkimuksia vuosina 1983–1987, mutta ne koskivat asuinpaikkaa ja kalmistoa. Vuonna 1993 Heljä Brusila teki kohteessa tarkastuksen. Vuonna 1995 Heljä Brusila ja Esa Saari kävivät uudelleen inventoinnin yhteydessä.

Tutkimusten painopiste auttaa lukemaan kohdetta oikein: linnamäen rakenteet, asuinpaikka, kalmisto ja kuppikallio ovat saman ympäristön osia, mutta arkeologiset tutkimukset vuosina 1983–1987 kohdistuivat asuinpaikkaan ja kalmistoon. Paikalle on viitoitus, ja se on retkeilijöiden suosiossa. Ympäristön floora on monipuolinen, ja alue on laajalta alueelta luonnonsuojelualuetta.

Miten Huttalan linnavuoren hoitoaluetta hoidetaan?

Linnamäki on kuulunut Museoviraston hoito-ohjelmaan vuodesta 1991 asti. Hoitoalue on rajattu seuraamaan mäkilinnan rakenteita. Etelärinteessä hoitoalue jatkuu maantielle saakka, mistä on järjestetty kulkureitin viitoitus mäen laelle.

Hoitoalueen ja ympäristön luonnonsuojelualueen tarkoituksena on avata maasto puistomaiseksi ja luoda otolliset olosuhteet arkeofyyttien kannalta. Linnan ja asuinpaikan ympäristössä elää edelleen rautakaudella sinne levinneitä Suomessa aiemmin tuntemattomia kasvilajeja. Niitä ovat muun muassa sikoangervoa, nurmilaukkaa, ketomarunaa, pölkkyruohoa, mäkikuismaa, jänönapilaa ja harvinaista maustekasvina käytettyä mäkimeiramia.

Kasvilajit sitovat paikan rautakautiseen asutukseen ja linnan ympäristöön ilman, että mäkeä tarvitsee erottaa muusta maastosta. Hoito-ohjelma, luonnonsuojelualue ja viitoitettu kulkureitti ovat lähteessä saman kokonaisuuden osia: maastoa pidetään avoimena, näkymät säilyvät, ja kulkijan reitti nousee mäen laelle etelärinteen suunnasta.