Havukkakallio – Ilomantsin linnavuori ja sen vallit

Missä Havukkakallio sijaitsee ja millainen linnavuori se on?

Havukkakallio sijaitsee Ilomantsin kylässä Parppeilan mailla Tuupovaaran maantien itäpuolella, kantatie 74 risteyksestä puoli kilometriä etelään. Mäki on kallioinen, ja sen jyrkänteet ovat paikoin jopa pystysuorat. Ylös mäen laelle pääsee kiipeämään vain kaakosta.

Kaakkoisen reitin katkaisevat mäen rinteeseen rakennetut neljä peräkkäistä mullasta tehtyä vallia. Sisimmät vallit ovat korkeammat ja uloimmat matalimmat. Korkein valli on eräässä kohdassa kaksi metriä korkea, harjalta kaksi metriä leveä ja juurelta 5–6 metriä leveä. Korkeimmat vallit on myös kivetty. Vallien pohjoissivut ovat yleensä jyrkemmät kuin eteläsivut.

Vallit rajaavat yhdessä jyrkänteiden kanssa linnapihan, joka on 50×30 metrin suuri. Vallien välissä on kuoppia, joista löytyi nokea ja hiiltä sekä kiviä. Kaivauksissa löytyi maan sisästä jopa säilyneitä hirsiä. Korkeimman vallin takana on kivikasoja.

Mitä Havukkakallion mäen laelta on löydetty?

Mäen laella erottuu rakennusten pohjia, joissa on ollut tulisijoja. Kaivauksilta löytyi myös atrain ja keihäänkärki. Myös rautakuonaa löydettiin. Myöhemmin paikalta on löytynyt muun muassa rautainen veitsen.

Vastaavanlaisia muinaislinnoja on Suomessa useita, ja ne muodostavat oman joukkonsa rautakauden ja historiallisen ajan puolustusrakennelmien joukossa. Esimerkiksi Rapolan muinaislinna, Päijälän linnavuori ja Kuivaketveleen linnavuori edustavat samaa linnavuorten perinnettä, joskin niiden ajoitukset ja rakenteet vaihtelevat.

Millaisia tarinoita Havukkakallioon liittyy?

Havukkakallioon liittyy suullista perintöä tarinoista mestauksista ja rangaistusten toimeenpanosta paikassa, jossa kallioon on hakattu ristin muotoinen kuvio. Perimätieto kertoo myös tarinoita “elämän lähteestä” ja aarteen etsinnöistä.

Tällaiset tarinat ovat tyypillinen osa linnavuorten ja kalliopaikkojen kansanperinnettä. Moniin muihinkin muinaislinnoihin, kuten Pirunlinnaan, liittyy tarinoita aarteista ja synkistä tapahtumista.

Miten Havukkakallion tutkimukset ovat edenneet?

Sosiaalijohtaja Pekka Romppanen ilmoitti vuonna 1955 mäellä tiedetyistä valleista Muinaistieteelliselle toimikunnalle. Ilmoituskirjeestä käy kuitenkin ilmi, että kohde tunnettiin jo vuonna 1885, ja siitä löytyi Reijo Tirrosen kuvaus Suomen muinaismuistoyhdistyksen julkaisussa.

Vuonna 1955 Ville Luho tarkisti kohteen, ja vuosina 1960–1961 Jouko Voionmaa suoritti mäen laella arkeologiset kaivaukset, joista ei kuitenkaan ole säilynyt kaivausraportteja. Paikka tarkistettiin vuonna 1970 Anja Savaksen toimesta ja vuonna 1976 Matti Hurteen toimesta. Vuonna 1995 Sauvo Henttonen Ilomantsista löysi paikalta rautaisen veitsen.

Vuonna 1998 Jussi-Pekka Taavitsainen tutki muinaislinnan tutkimisen vaiheita ja yritti tavoittaa sellaisia löytöjä, joista linnan iän voisi ajoittaa. Metallinilmaisimella löydettiin moderneja löytöjä, mutta ei rautakuonaa. Myöskään linnaan liittyviä rakenteita, jotka olisivat sisältäneet esimerkiksi hiiltä, ei enää tavoitettu. Linna jää siten tarkemmin ajoittamatta, mutta sen arvioidaan olevan pikemminkin historiallinen kuin rautakautinen. Ajoittamattomuus ei ole Havukkakalliollekaan yksinomaan vieras ongelma, sillä myös Laurinkallio – Tuuloksen rautakautinen linnavuori Hämeenlinnassa on linnavuori, jonka rinteissä on säilynyt sammaloitunut kivivalli.