Sairilan linnavuori – Mikkelin muinaislinna Saimaan Mustaselällä

Missä Sairilan linnavuori sijaitsee?

Sairilan linnavuori on Etelä-Savossa Mikkelin Sairilan länsipuolella. Se sijaitsee Mikkelin asemalta 4,3 kilometriä itään ja Saimaan Mustaselän itäpuolella lähellä Sairilan koulukotia. Paikka liittyy siten kiinteästi Mikkeliin, jonka alueella linnavuori on.

Kalliohuippuinen mäki kohoaa 40 metriä Mustaselän yläpuolelle. Rinteet ovat jyrkät lukuun ottamatta eteläistä ja itäistä suuntaa. Länsirinteessä on erittäin jyrkkä kallioseinämä. Maaston muoto tekee mäestä helposti hahmotettavan puolustuspaikan, ja juuri rinteiden suunnat selittävät, miksi varustuksia on rakennettu erityisesti etelärinteeseen.

Muinaislinnoja tarkastellessa saman aihepiirin kohteita voi asettaa rinnakkain ilman, että niitä sekoittaa toisiinsa. Esimerkiksi Uusipöylin linnavuori ja Nousiaisten linnavuori kuuluvat linnavuorien joukkoon, mutta Sairilan oma sijainti, korkeus ja rakenteet on syytä pitää erillisinä tietoina.

Millaisia rakenteita Sairilan linnavuorella on?

Etelärinteessä sijaitsee matala ja usean metrin levyinen maavalli. Sen katkoksessa arvellaan olleen parimetrinen kivillä vahvistettu kulkuaukko. Maavallin vieressä on myös vallihaudaksi tulkittu rakenne. Nämä ovat maastossa havaittuja piirteitä, joiden tulkinta on osa kohteen kuvausta: valli, aukon paikka ja viereinen rakenne kertovat siitä, miten kulkua on voitu ohjata ja estää.

Mäen laelle johtaa kaksi käytävältä vaikuttavaa painannetta. Niiden tukkimiseen tarkoitettuja kiviröykkiöitä löytyy maastosta edelleen. Maavalli on voinut tukea paaluvarustusta, mutta sen jäänteitä ei ole enää jäljellä. Tämä jättää paaluvarustuksen osalta avoimeksi sen, millainen rakenne on tarkkaan ottaen ollut; varmaa on vain maavallin ja kiviröykkiöiden kuvaus sekä se, ettei paaluvarustuksen jäänteitä ole enää jäljellä.

Vastaavia rakenteellisia kysymyksiä voi lähestyä myös muiden linnavuorien kautta, kuten Linnasenmäen ja Huntilan linnavuoren yhteydessä. Sairilan kohdalla olennaista on kuitenkin etelärinteen maavalli, sen katkos, vallihaudaksi tulkittu rakenne ja laelle johtavat painanteet.

Milloin Sairilan linnavuorta on tutkittu ja kuka?

Sairilan linnavuorta on tutkittu arkeologisilla kaivauksilla vuonna 1888. Kaivauksen teki Hjalmar Appelgren. Vuonna 1972 suoritettiin vain pintapuolinen tutkimus, ja sen teki Matti Huurre. Tutkimusten luonne eroaa siis selvästi: toinen oli arkeologinen kaivaus, toinen pintapuolinen tutkimus.

Linnavuori saattaa olla keskiaikainen, sillä myös Sairilassa sekä Visulahden ja Norolan alueilla on ollut muinaislöytöjä. Linnavuoren toteutustapa – sijainnista puhumattakaan – viittaa vahvasti karjalaiseen taustaan. Yleisen käsityksen mukaan linnavuori olisi varustettu 1100- ja 1200-lukujen aikana. Ajoitus on siis esitetty yleisenä käsityksenä, ja keskiaikaisuus on mahdollisuus, jota perustellaan alueen muinaislöydöillä.

Karjalainen tausta ja varustamisen ajankohta ovat tulkintoja, joita voi peilata myös muihin saman aihepiirin kohteisiin, kuten Haveråkersbergetiin ja Villampiin. Sairilan osalta tulkinta nojaa toteutustapaan, sijaintiin sekä Sairilan, Visulahden ja Norolan alueiden muinaislöytöihin.

Milloin Sairilan linnavuoren kasvusto raivattiin?

Vuonna 1991 linnavuorella suoritettiin kasvuston perusraivaus, jonka teki Hannu Poutiainen. Työssä linnan alueilta poistettiin vesakkoa ja katajikkoa. Maavallien päällä kasvaneet tukkipuut poistettiin.

Raivaus kohdistui siis kasvustoon, ei maavallien tai muiden rakenteiden kaivamiseen. Vesakon, katajikon ja tukkipuiden poistaminen kertoo siitä, millaisena kohdetta on hoidettu: maavallien päällä ollut puusto otettiin pois, ja linnan alueita raivattiin. Samalla kuvaus palaa takaisin etelärinteen maavalliin, jonka yhteydessä jo aiemmin mainittiin kulkuaukon katkos ja vallihaudaksi tulkittu rakenne.

Kun Sairilan linnavuorta lukee muinaislinnana, kokonaisuus muodostuu sijainnista Mikkelissä, 40 metriä Mustaselän yläpuolelle kohoavasta kalliohuippuisesta mäestä, jyrkistä rinteistä, etelärinteen varustuksista, vuosien 1888 ja 1972 tutkimuksista sekä vuoden 1991 perusraivauksesta. Nämä tiedot riittävät kuvaamaan kohteen ilman, että sen tarinaa täydennetään muualta.