Mikkelin historia kivikauden asutuksesta päämajakaupungiksi

Mistä Mikkeli on saanut nimensä?

Mikkeli sijaitsee Saimaan luoteisrannalla, ja kaupungin keskusta on Savilahden rannalla. Seudun vanhimmat löydetyt asutuksen merkit ajoittuvat kivikauden kampakeraamiseen kauteen, vuosiin 4000–2000 eaa. Tuolta ajalta tunnetut löydöt koostuvat asuinpaikoista. Kampakeraaminen kulttuuri liittyy siten Mikkelin varhaisimpaan tunnettuun asutukseen.

Kaikkein vanhimpien asuinpaikkojen on arveltu jääneen Vuoksen puhkeamisesta lähteneen tulvaveden alle. Kyse on arviosta, ei varmasti todetusta tapahtumakulusta kaikkien varhaisten asuinpaikkojen kohdalla. Tunnetut löydöt kertovat siitä asutuksesta, jonka jälkiä seudulta on säilynyt.

Rautakautisia asuinpaikkoja on tutkittu arkeologisissa kaivauksissa Tuukkalassa, Visulahdessa, Orijärvellä ja Kenkäverossa. Rautakauden kohteisiin kuuluu myös Sairilan linnavuori. Muita seudun rautakautisia linnavuoria ovat Otavan, Vatilan ja Otralan linnavuoret.

Mikkelin vesistöt kuuluvat kahteen eri kokonaisuuteen. Kaupunki sijaitsee Vuoksen ja Kymijoen vesistöjen välisellä vedenjakajalla. Itäosien järvet kuuluvat Vuoksen vesistöön, kun taas lännessä kaupunki ulottuu Mäntyharjun reittiin kuuluvalle Puulavedelle. Pohjoisessa Mikkeli ulottuu Kyyvedelle, joka laskee Puulaveteen.

Miten Savilahden pitäjästä tuli Mikkeli?

Vanhin kirjallinen maininta nykyisen Mikkelin seudun asutuksesta on vuodelta 1323. Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa Savilahden pogosta siirtyi Novgorodin hallinnasta Ruotsille. Pogosta tarkoitti novgorodilaista kirkko- ja hallintopitäjää. Tuolloin kirjallisissa tiedoissa esiintyi siis Savilahti, ei vielä kaupungiksi perustettu Mikkeli.

Mikkeli sai nimensä arkkienkeli Mikaelin mukaan viimeistään 1500-luvun alussa. Vuonna 1540 saksalaissiirtokunnan jäseniä muutti Tarsalanjärven rannalle silloiseen Vesulahden eli Visulahden pitäjään. Mikael Agricola puolestaan kävi Savilahdella tarkastuskäynnillä vuonna 1549.

Nuijasota toi seudulle väkivaltaa. Vuoden 1597 Suur-Savon taistelussa surmattiin yli 200 talonpoikaiskapinallista Mikkelin pitäjän pappilassa Kenkäverossa. Kenkävero esiintyy siten Mikkelin vaiheissa sekä rautakautisten asuinpaikkojen tutkimuskohteena että nuijasodan tapahtumapaikkana.

Vuoden 1743 Turun rauhan jälkeen Mikkelin kirkonkylästä yritettiin saada kauppala, mutta anomukset eivät johtaneet perustamiseen. Kirkonkylässä pidettiin silti markkinoita. Paikka sijaitsi usean maantien risteyksessä, ja siellä toimivat rajatullikamari sekä Savon ainoa postikonttori. Kaupunginoikeuksia edeltäneeseen Mikkeliin kuuluivat näin kaupankäynti, tulli ja postin toiminta.

Miksi Mikkeli perustettiin kaupungiksi Porrassalmen taistelun jälkeen?

Kustaa III:n sodan aikana vuonna 1789 käytiin Porrassalmen taistelu muutamia kilometrejä Mikkelin kirkonkylän eteläpuolella. Ruotsalais-suomalaiset joukot saavuttivat siinä torjuntavoiton ylivoimaisista venäläisjoukoista. Taistelu käytiin ennen Mikkelin perustamista kaupungiksi.

Kaupunginoikeudet Mikkeli sai vuonna 1838 Venäjän keisari Nikolai I:ltä. Asemakaavan laati Carl Ludvig Engel. Suunnitelma oli ruutuasemakaava, jonka useimmissa kortteleissa oli kuusi tonttia. Kaupungin perustamista seurasi lääninhallinnon siirtyminen: vuonna 1831 perustetun Mikkelin läänin lääninhallitus muutti Heinolasta Mikkeliin vuonna 1843.

Mikkelin säästöpankki avattiin vuonna 1847. Suomen Yhdyspankki perusti kaupunkiin konttorin 1860-luvulla ja Kansallis-Osake-Pankki parikymmentä vuotta myöhemmin. Pankkitoiminnan rinnalla järjestettiin kaupungin hallintoa. Maistraatti perustettiin vuonna 1864, kaupunginvaltuusto aloitti vuonna 1875 ja rahatoimikamari vuonna 1880.

Kaupungin eri hallintoelimet eivät siis aloittaneet samanaikaisesti kaupunginoikeuksien saamisen kanssa. Kaupunginhallitus käynnisti toimintansa vuonna 1929. Kirkollisessa hallinnossa Mikkelin kaupunkiseurakunta itsenäistyi vuonna 1908. Mikkelin hiippakunnan piispanistuin on sijainnut kaupungissa vuodesta 1944 lähtien.

Miksi Mikkeli oli Suomen armeijan päämajakaupunki?

Vuoden 1918 sisällissodassa Mikkeli oli yksi paikkakunnista, joilta johdettiin hallituksen joukkojen eli valkoisten toimintaa. Toisen maailmansodan aikana Suomen armeijan päämaja sijaitsi Mikkelissä talvisodassa 1939–1940, jatkosodassa 1941–1944 ja Lapin sodassa 1944–1945.

Sodanjohto työskenteli vuonna 1902 valmistuneessa Mikkelin keskuskansakoulussa. Rakennus on tunnettu vuodesta 1992 lähtien Päämajakouluna. Sen tiloista erotettu Päämajamuseo avattiin vuonna 1989. Koulurakennus liittyy siten sekä sodanaikaiseen johtamiseen että päämajan vaiheiden myöhempään muistamiseen.

Päämajan sijainnin vuoksi Mikkeli oli sodan aikana yksi Suomen eniten lentopommitetuista kaupungeista. Jatkosodan aikana kaupungissa toimi myös natsi-Saksan armeijan joukkojen yhteysesikunta Nord. Sodan jälkeen Mikkeliin sijoitettiin Raudusta tullutta siirtoväkeä.

Mikkelille myönnettiin vuonna 1944 neljännen luokan Vapaudenristi miekkoineen. Tunnustus annettiin päämajakaupunkina toimimisesta jokaisessa itsenäisen Suomen ajan neljässä sodassa. Kaupungin saama kunniamerkki on mukana Mikkelin vaakunassa. Vaakunan yläosan kaksi ristikkäistä marsalkansauvaa muistuttavat niin ikään kaupungin tehtävästä päämajan sijaintipaikkana.

Mitä Mikkelissä tapahtui panttivankidraaman ja kuntaliitosten aikana?

Elokuussa 1986 Mikkelin torin laidalla räjähti auto poliisin piiritystilanteessa. Autolla oli paennut mies, joka oli edellisenä päivänä ryöstänyt Kansallis-Osake-Pankin konttorin Helsingin Jakomäessä. Räjähdyksessä kuolivat pankkiryöstäjä ja yksi hänen kolmesta panttivangistaan. Tapahtumasarja tunnetaan Mikkelin panttivankidraamana.

Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Mikkelistä tuli Itä-Suomen läänin pääkaupunki. Läänien lakattua vuonna 2010 kaupungista tuli Itä-Suomen aluehallintoviraston sekä Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätoimipaikka. Hallinnolliset tehtävät jatkuivat siis myös läänijaon päättymisen jälkeen.

Kaupungin alue muuttui useissa kuntaliitoksissa. Mikkeli, Anttola ja Mikkelin maalaiskunta yhdistyivät vuonna 2001 uudeksi Mikkelin kaupungiksi. Haukivuori liittyi siihen vuonna 2007. Vuonna 2013 kaupunkiin liittyivät vielä Ristiina ja Suomenniemi.

Nykyinen Mikkeli on Etelä-Savon maakuntakeskus. Sen naapurikuntiin kuuluvat Hirvensalmi ja Mäntyharju sekä Juva, Kangasniemi, Pieksämäki, Puumala ja Savitaipale. Naapurikunta Puumala kuului alun perin Sääminkiin, ja sen historiaa kannattaa seurata sivulta Puumalan historia – kauppareitti, seurakunta ja Saimaan satama. Keskustaajaman ulkopuolella tiheämmin asuttuja alueita ovat muun muassa Anttolan ja Ristiinan entisten kuntien kirkonkylät, Otavan taajama sekä Haukivuoren Asemankylä.