Röytän maihinnousu – suomalaiset iskivät saksalaisten selustaan Torniossa 1944
Lyhyesti
Röytän maihinnousu (myös Tornion maihinnousu) oli suomalaisten lokakuun alussa 1944 tekemä isku saksalaisten selustaan Lapin sodan alkuvaiheessa. Joukot kuljetettiin Oulusta Röytän saarella sijaitsevaan Tornion satamaan, josta alkaneet Tornionlaakson taistelut johtivat sillanpääaseman laajentamiseen.
- Lapin sota 1944
- Tornionlaakso
- sotahistoria
Miksi Röytän maihinnousuun ryhdyttiin Lapin sodassa?
Jatkosodan 4. syyskuuta 1944 sovittuihin aselepoehtoihin kuului saksalaisten joukkojen karkottaminen Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Tästä käynnistyi Lapin sota.
Alkuvaiheessa saksalaisten vetäytyminen sujui rauhallisesti ja yhteistyössä suomalaisten kanssa salaisen vetäytymissopimuksen mukaisesti. Neuvostoliitto kuitenkin painosti Suomea jyrkempiin toimiin saksalaisia vastaan, ja neuvostoliiton tahtoa noudattaen suomalaiset ryhtyivät aktiiviseen sodankäyntiin.
Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon suunnittelemana toteutettiin Oulusta käsin 1. lokakuuta 1944 maihinnousu saksalaisten selustaan. Onnistuessaan maihinnousulla olisi mahdollista katkaista yksi saksalaisten pääreiteistä pohjoiseen – parhaassa tapauksessa olisi voitu motittaa kymmeniä tuhansia saksalaissotilaita.
Miksi maihinnousun kohde vaihdettiin Tornioon?
Alun perin Siilasvuon tarkoituksena oli hyökätä yhdellä rykmentillä Kemiin. Maihinnousu oli valmisteltu ja laivat varattu, mutta Oulussa 29. syyskuuta Toppilan satamaan marssiva Jalkaväkirykmentti 11 oli saanut määränpäästään tiedon, ja miehet huutelivat kadulla menevänsä vapauttamaan Kemiä. Asia kiirii varmasti saksalaistenkin tietoon.
Kemissä oli suhteellisen vahva ryhmitys saksalaisjoukkoja, muun muassa Stuka-taistelulentolaivue. Kun vielä sää kääntyi huonoksi, maihinnousu oli peruutettava. Kemistä saatiin myös hälyttäviä tiedustelutietoja: saksalaisilla oli kaupungissa normaalijoukkojen lisäksi ohikulkumarssilla jalkaväkirykmentti ja 60 panssarivaunua. Ajoksen ulkosatama oli tehty käyttökelvottomaksi upottamalla laiturin viereen rautatievaunuja, proomuja ja sekalaista kalustoa.
Siilasvuo päätti vaihtaa kohteeksi Tornion ulkosataman Röytän. Mannerheim soitti illalla 30. syyskuuta ja kertoi Liittoutuneiden valvontakomission kirjelmästä, jossa esitettiin tiukkoja vaatimuksia taistelutoimiin. Hän kysyi jotain näkyvää tekoa vakuuttamaan venäläiset. Siilasvuo vastasi seuraavana päivänä saatavan hyviä uutisia.
Miten hyökkäys Oulusta ja Röytän valtaus toteutettiin?
Hyökkäyskärkenä toiminut Jalkaväkirykmentti 11 sijoitettiin Oulun kansakouluihin ja Hinttaan telttamajoitukseen, ja sitä johti 3. divisioonan esikuntapäällikkö everstiluutnantti Wolf H. Halsti. Maihinnousualuksiksi valittiin kolme aseistamatonta kauppalaivaa: höyrylaivat Norma, Hesperus ja Fritz.
Laivat lähtivät Toppilan satamasta illalla 30. syyskuuta mukanaan 2 900 miestä. Röytässä paikallinen väestö evakuoitiin, ja vain tullivartija Granströmin perhe jäi paikalle. Yö oli sateinen ja tuulinen, eivätkä Kemin lentokentän saksalaiskoneet päässeet ilmaan. Laivat olivat avomerellä täysin suojattomia, eikä maihinnousulla ollut lainkaan ilma- tai muuta tulitukea – ainoastaan kannelle asennetut kevyet ilmatorjuntatykit. Laivat saapuivat Röytän sataman edustalle varhain 1. lokakuuta, ja satamaan tullessaan niiden oli kuljettava Laivaniemeen sijoitetun saksalaisen raskaan 88 millitrin ilmatorjuntapatterin editse. Patteristo ei kuitenkaan havainnut aluksia.
Maihinnousu oli saksalaisille täysi yllätys, eikä satamaa ollut miehitetty. Joukkojen purku rahtilaivojen ruumista kapeita kulkusiltoja ja nostureita pitkin kesti tuntikausia. Jääkärikomppania lähti kello kahdeksan polkupyörillä kohti Kirkkoputaan rautatiesiltaa, ja rykmentin II pataljoona nousi junaan, jonka suomalaiset rautatieläiset olivat salaa ajaneet satamaan joukkojen avuksi.
Montako maihinnousuaaltoa Röytässä tehtiin ja miten saksalaiset vastaiskuivat?
Laivat kulottivat seuraavina päivinä lisää joukkoja Oulusta Röytään. Yhteensä Röyttaan tuotiin viidessä vaiheessa 12 500 miestä: ensimmäisessä aallossa 1. lokakuuta JR 11 (2 900 miestä), seuraavana aamupäivänä Ryhmä Pajari (2 500 miestä), tiistaina 3. lokakuuta JR 53:n osat (2 600 miestä), neljännessä aallossa muun muassa Erillinen Pataljoona 13 (2 500 miestä) ja viimeisessä aallossa 11. divisioonan komentoporras sekä JR 50:n I ja II pataljoona (2 000 miestä).
Tiistaina 3. lokakuuta, Tornion taisteluiden jo ollessa käynnissä, saksalaiset iskivät Röytän satamaan Stuka-syöksypommittajilla ja surmasivat kolme ihmista sekä haavoitti 20. Keskiviikkona 4. lokakuuta yhdeksän Stukan laivue hyökkäsi satamaan juuri kun neljättä aaltoa purettiin maihin: tuloksena oli 60 kaatunutta ja 400 haavoittunutta. Maihinnousualuksista upposi kaksi, höyrylaiva Bore IX ja moottorilaiva Maininki, joiden mukana vajosi meren pohjaan 196 hevosta, 120 tonnia ampuma- ja elintarvikkeita sekä ilmatorjuntakalustoa ajoneuvoineen. Haavoittuneet kerättiin kenttäsairaalaan Röytän koululle.
Laivaniemen raskas ilmatorjuntapatteristo oli lisäksi kyttänyt palokranaatteja Kuusiluodon saareen tuhotakseen tähtäystä häiritsevät rakennukset, ja onnistui seuraavana päivänä pahasti vaurioittamaan satamalaitureita tarkalla tulituksellaan. Boren olisi pitänyt tuoda Tornioon tykistöä, mutta lastauksen myöhästymisen vuoksi laiva toi muuta rahtia – onni onnettomuudessa suomalaisille joukoille.