Valtioneuvoston linna – Senaatintalon historia ja arkkitehtuuri

Miksi Valtioneuvoston linna rakennettiin Helsinkiin?

Valtioneuvoston linnan rakentaminen liittyi Helsingin asemaan pääkaupunkina. Kun kaupungista tehtiin vuonna 1812 suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, keskushallinnolle tarvittiin toimitilat. Saksalainen Carl Ludvig Engel palkattiin kaupungin jälleenrakennuskomitean arkkitehdiksi vuonna 1816. Senaatin ja keskusvirastojen rakennuksen suunnittelu kuului hänen ensimmäisiin tehtäviinsä.

Senaatintalolle oli varattu Senaatintorin itäpuolinen kortteli Johan Albrecht Ehrenströmin asemakaavassa. Paikalla aiemmin olleet rakennukset, niiden joukossa Burgmanin talo, olivat tuhoutuneet vuoden 1808 tulipalossa. Uuden hallintorakennuksen rakennustyöt alkoivat vuonna 1818.

Senaatintorin puoleinen länsisiipi valmistui käyttöön vuonna 1822, jolloin senaatti muutti taloon. Koko korttelin rakentaminen jatkui kuitenkin pitkään tämän jälkeen. Aleksanterinkadun puoleinen eteläsiipi valmistui vuonna 1824 ja Ritarikadun puoleinen itäsiipi vuonna 1828.

Hallituskadun puoleinen pohjoissiipi valmistui vasta vuonna 1853. Työtä johti tuolloin Engelin seuraaja Ernst Lohrmann. Itäsiipi puolestaan rakennettiin uudelleen vuonna 1916 Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaan. Rakennuksen valmistumisvuodeksi mainittu 1822 tarkoittaa siis senaatin muuttoa ja torinpuoleisen siiven käyttöönottoa, ei kaikkien nykyiseen kokonaisuuteen kuuluvien siipien valmistumista.

Linna kattaa koko Kruununhaan kaupunginosan ensimmäisen korttelin, jota kutsutaan Senaatin talon kortteliksi. Sen vieressä sijaitsee valtioneuvostokortteli.

Miten Senaatintalosta tuli Valtioneuvoston linna?

Rakennus suunniteltiin palvelemaan koko Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallintoa. Suomen senaatti toimi sen tiloissa vuosina 1822–1918. Senaatintalo-nimi kertoi suoraan rakennuksen käyttäjästä ja tehtävästä.

Itsenäisyyden aikana senaatin paikan otti valtioneuvosto. Nykyinen nimi, Valtioneuvoston linna, otettiin käyttöön 27. marraskuuta 1918. Nykyään rakennuksessa työskentelevät pääministerin johtama valtioneuvoston kanslia, oikeuskanslerinvirasto sekä suurin osa valtiovarainministeriöstä. Linnaksi kutsuttu talo suunniteltiin toimistorakennukseksi, mikä näkyy myös sen sisätiloissa: juhlavia saleja on rakennuksen kokoon nähden vähän.

Linnan historiaan kuuluu myös vuoden 1904 väkivallanteko. Eugen Schauman ampui Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin rakennuksen toisen kerroksen tasanteella. Tapahtumapaikalle on myöhemmin kiinnitetty muistolaatta. Pääportaikko kuuluu presidentin esittelysalin ohella linnan tunnetuimpiin tiloihin, ja se on säilynyt lähes muuttumattomana Engelin ajoista.

Miten Valtioneuvoston linna muokkasi Senaatintorin ilmettä?

Senaatintalo oli Engelin ensimmäinen suuri työ Helsingissä. Se oli myös ensimmäinen Senaatintorin laidalle noussut uudisrakennus, joten sen arkkitehtuuri määräsi koko aukion tulevaa ilmettä. Engel suhtautui tehtävään kunnianhimoisesti: rakennuksen tuli palvella koko suuriruhtinaskunnan keskushallintoa.

Torinpuoleinen julkisivu noudattaa uusklassismille tyypillistä jäsennystä. Esikuvia haettiin pietarilaisista rakennuksista. Keskellä julkisivua on pylväiden koristama keskirisaliitti eli julkisivusta ulkoneva osa, jonka yläpuolella kohoaa päätykolmio. Sivurisaliitteja koristavat pilasterit.

Pylväiden valinnalla oli merkitys. Senaatintalon kreikkalaistyyliset korinttilaiset pylväät symboloivat tuon ajan arkkitehtuurikielessä valtiollista mahtia. Rakennuksen tehtävä näkyi siten myös sen ulkoasussa, ei vain sisällä tehtävässä hallintotyössä.

Kun Engel myöhemmin suunnitteli yliopiston päärakennuksen torin vastakkaiselle puolelle, hän teki sen julkisivusta pääosin samanlaisen kuin Senaatintalossa. Pylväät olivat kuitenkin erilaiset: yliopisto sai kreikkalaiset joonialaiset pylväät, jotka symboloivat sivistystä. Torin vastakkaisten rakennusten samankaltaiseen jäsentelyyn yhdistyi näin ero niiden tehtäviä kuvaavissa yksityiskohdissa.

Kuka teki Valtioneuvoston linnan tornikellot?

Senaatintorin puoleisessa päätykolmiossa ja linnan pihalla olevilla tornikelloilla on yhteinen koneisto. Kellon teki Ilmajoelta lähtöisin olleen Könnin kellonrakentajasuvun jäsen Jaakko Könni. Hän asensi sen poikansa kanssa syyskuussa 1822.

Engel oli alun perin tilannut kellon saksalaiselta kellosepältä. Tilaus jouduttiin kuitenkin peruuttamaan senaatin tehtyä oman tilauksensa. Harmistunut Engel kuvasi ystävälleen kirjoittamassaan kirjeessä tekijää ”joksikin pohjalaiseksi talonpojaksi”.

Kellotaulujen ensimmäinen perusteellinen huolto tehtiin talvella 2010–2011. Taulut irrotettiin ja purettiin osiin, ja työstä vastasi kultaajamestari Raimo Snellman. Välillä vaaleansinisinä olleet kellotaulut palautettiin alkuperäiseen mustaan väriinsä, empirekellojen tapaan.

Reunuksen alkuperäinen kultaus säilytettiin, mutta osoittimet ja numerot kullattiin uudelleen. Kultaukseen kului 500 lehteä kultaa, ja sen arvioidaan kestävän 60 vuotta. Osoittimissa on Venäjän kotkan siivet, oletettavasti rakennuksen valtiollisen tehtävän vuoksi. Numerot olivat aluksi pystyssä, mutta ne käännettiin vinoon jo ennen alkuperäistä asennusta.

Torinpuoleinen kellotaulu palautettiin paikalleen huhtikuussa 2011 ja pihanpuoleinen kesäkuussa. Kellon halkaisija on 1,35 metriä. Vuodesta 1920 lähtien Widemarkin kellosepänliikkeen kelloseppä on vetänyt kellon käsin joka keskiviikko.

Mitä historiallisia tiloja Valtioneuvoston linnassa on?

Linnan juhlavin tila on presidentin esittelysali, entinen senaatin istuntosali. Se sijaitsee toisessa kerroksessa pääovien ja pääaulan yläpuolella. Ovaalinmuotoista, runsaasti koristeltua salia ympäröivät marmoroidut pylväät. Sali on säilynyt lähes muuttumattomana Engelin ajoista lähtien.

Autonomian aikana senaatti piti siellä yleisistuntonsa kenraalikuvernöörin johdolla. Puheenjohtajan tuolin takana oli keisarin valtaa symboloinut valtaistuin, jonka yllä oli Venäjän kaksipäinen kotka. Seinillä riippuivat keisareiden muotokuvat.

Itsenäistymisen jälkeen Venäjän vallan symbolit poistettiin salista. Ne ovat nykyään näytteillä Kansallismuseossa. Salia ryhdyttiin käyttämään tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteisistuntoihin eli presidentin esittelyihin valtioneuvostolle.

Nykyisin päätyseinällä pidetään istuvan presidentin muotokuvaa. Entisten presidenttien muotokuvat K. J. Ståhlbergistä J. K. Paasikiveen ovat salin sivuseinillä. Heitä uudempien presidenttien muotokuvat on sijoitettu tilanpuutteen vuoksi eteishalliin.

Esittelysalin yhteydessä, torinpuoleisessa toisessa kerroksessa, sijaitsevat valtioneuvoston varsinainen istuntosali ja pääministerin virkahuone. Virkahuone oli aiemmin senaatin talousosaston varapuheenjohtajan huone. Se on hyvin säilynyt esimerkki rakennuksen alkuperäisestä kalustuksesta.

Kaikki huomattavat sisätilat eivät ole säilyneet. Itäsiivessä oli alun perin valtionarkistoa varten rakennettu suuri kirjastosali. Se purettiin vuonna 1916, kun siipi korotettiin kolmikerroksiseksi.

Milloin Valtioneuvoston linna peruskorjataan?

Valtioneuvoston linnaa ja sen viereistä valtioneuvostokorttelia korjataan ja uudistetaan 2020-luvulla. Hankkeen rakennustoiminta alkoi vuonna 2024, ja työt etenevät vaiheittain. Varsinaisen linnan peruskorjauksen on määrä alkaa syksyllä 2026 ja valmistua loppuvuonna 2029.

Koko hankkeen budjetti on 335 miljoonaa euroa. Tästä linnan korjauksen ja uudistuksen osuus on 264 miljoonaa euroa. Uudistukset on tarkoitus toteuttaa rakennusten historiaa ja suojelua kunnioittaen.

Hankkeen tavoitteena on keskittää ministeriöiden toimitiloja kahteen kortteliin. Näin valtio voisi myydä tarpeettomiksi jääviä kiinteistöjä. Korjaushanke koskee siten sekä historiallisten rakennusten kunnostamista että hallinnon käytössä olevien toimitilojen järjestämistä uudelleen. Linnan peruskorjaus on osa tätä laajempaa kokonaisuutta, ei koko hankkeen ainoa rakennustyö.

Miksi Valtioneuvoston linnan Painotalo pitäisi purkaa?

Linnan sisäpihalla sijaitseva Painotalo rakennettiin senaatin kirjapainoa varten vuosina 1897–1900. Arkkitehti Ricardo Björnbergin suunnittelemassa rakennuksessa on nykyään toimisto- ja ravintolatiloja. Valtionhallinto haluaa purkaa sen ja rakentaa tilalle suuremman toimistorakennuksen.

Painotalon pinta-ala on 1 910 neliömetriä. Uudisrakennukseen suunniteltiin aluksi 8 650 neliömetriä. Kaupunginvaltuusto palautti kaavamuutoksen valmisteluun, minkä jälkeen suunniteltu pinta-ala pieneni 5 129 neliömetriin. Samalla kerrosten määrä laski neljästä kolmeen ja arkkitehtuuri muuttui modernista Valtioneuvoston linnan mukaiseksi. Molemmat suunnitelmaversiot ovat Sarc Architectsin tekemiä.

Voimassa olevassa suojelukaavassa kaikki rakennukset on merkitty suojeltaviksi. Ehdotettu kaavamuutos poistaisi Painotalon suojelumerkinnän ja sallisi sen purkamisen. Museovirasto on ottanut kantaa purkamisen puolesta.

Kansainvälinen kulttuuriperintöä suojeleva asiantuntijajärjestö ICOMOS vastustaa hanketta. Sen mielestä uudisrakennus on liian suuri ja näkyvä. Kaavaehdotuksen palauttamista ovat esittäneet myös Suomen Arkkitehtiliitto ja Suomen Kulttuuriperinnön tukiyhdistys. Painotalon tulevaisuutta koskevassa kiistassa ovat siten esillä sekä uuden toimistotilan rakentaminen että suojellun rakennuksen säilyttäminen. Suomen linnoitushistoriassa kohteiden tuhoaminen ei ole vierasta, sillä esimerkiksi Ruotsinsalmen merilinnoituksen brittiläinen ja ranskalainen laivasto tuhosi Krimin sodan aikana vuonna 1855.