Ilmajoen historia – Kyrönjoen maanviljelyspitäjästä kunnaksi

Mistä Ilmajoen varhaishistoria ja asutus ovat peräisin?

Ilmajoen alueelta on löydetty lukuisia kivikautisia esineitä ja asuinpaikkoja kunnan länsiosan harjujaksolta. Piirtolankankaan asuinpaikalta on löydetty koristeellista keramiikkaa ja Koskenkorvan asuinpaikalta useita kiviesineitä. Koskenkorvasta tunnetaan myös vasarakirveskulttuurin runsaslöytöinen asuinpaikka. Löydöt ovat osoittaneet, että seudulla oli tuolloin varsin tiheä asutus.

Pronssikaudella asutus oli todennäköisesti harvempaa, sillä se sijaitsi lännempänä kapealla merenrantavyöhykkeellä. Rautakaudella Ilmajoki on todennäköisesti pysynyt eräalueena. Kivikausi Suomessa näkyy Ilmajoella siis selvemmin kuin myöhemmät esihistorialliset vaiheet.

Nykyinen asutus saapui Ilmajoelle Suur-Sastamalasta ja Ylä-Satakunnasta 1400-luvulla. Alue on saanut väestöä myös Pirkkalasta ja Suur-Hauholta. Lisäksi Kyrönjokivarteen syntyneestä uudisasutuksesta saapui asukkaita Ilmajoelle. Siksi Pirkkala kuuluu Ilmajoen asutuksen taustaan.

Ilmajoen asutuskeskus syntyi Kyrön asutuskeskuksen rinnalle. 1400-luvulla Ilmajoella oli jo parikymmentä taloa. Asutus keskittyi pääasiassa Kyrönjoen rannalle. Hallinnollisesti Ilmajoki kuului Kyrön pitäjän ylimpään neljännekseen.

Milloin Ilmajoki itsenäistyi omaksi seurakunnakseen?

Ensimmäinen vaihe itsenäistymisessä oli oman kappeliseurakunnan perustaminen vuonna 1516. Tuolloin Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki vihki Ilmajoen kappelin. Vuonna 1532 Ilmajoesta tuli itsenäinen kirkkopitäjä, jolloin se sai myös oman kirkkoherransa.

Itsenäinen hallintopitäjä Ilmajoesta muodostui 1500-luvun lopulla, jolloin se sai omat käräjät. Itsehallinnon vahvisti oma pitäjänsinetti vuonna 1599. Käytännössä ero Kyröstä tapahtui todennäköisesti vasta 1550-luvulla. Oma hallintopitäjä Ilmajoesta tuli viimeistään vuonna 1571, jolloin löytyy ensimmäinen maininta Ilmajoen omasta nimismiehestä.

Ilmajoki kuului vuodesta 1514 Pietarsaaren lääniin. Lääni oli lahjoitettu kreivi Jaakko de la Gardielle, joka lahjoitti alueen edelleen Klaus Åkenpoika Tottille. Silloin se tuli osaksi laajaa Kaarleporin kreivikuntaa. Läänitys peruutettiin kruunulle isossa reduktiossa vuonna 1684.

Ilmajoen emäpitäjän alue käsitti nykyiset Alavuden, Jalasjärven, Kauhajoen, Kurikan, Peräseinäjoen ja Seinäjoen alueet. 1600- ja 1700-luvulla asutus tihentyi ydinalueella, ja myös Alavus, Kauhajoki ja Jalasjärvi olivat voimakasta uudisasutusaluetta. Siksi Alavus ja Kauhajoki liittyvät läheisesti Ilmajoen emäpitäjän vaiheeseen.

Kirkkopitäjään muodostettiin uusia kappeliseurakuntia: Kauhajoki vuonna 1627, Kurikka vuonna 1672, Alavus vuonna 1674 ja Jalasjärvi vuonna 1689. Kirkkopitäjä hajaantui lopullisesti vasta 1800-luvun lopulla, jolloin loputkin kappeliseurakunnat muutettiin itsenäisiksi seurakunniksi. Vuonna 1638 Ilmolan kappelin paikalle rakennettiin tornillinen pitkäkirkko, jonka yhteyteen nousi vuonna 1693 pohjalaismallinen renessanssitapuli. Vanha kirkko purettiin, kun kokkolalaisen Matti Hongan rakentama nykyinen kirkko valmistui vuonna 1765.

Miten Ilmajoki oli mukana Nuijasodassa?

Aatelisten vallan kasvua, ankaraa verotusta ja linnaleiriä vastustaneet pohjalaiset talonpojat nousivat joulun aikana 1595 kapinaan. Kapinaa johti ilmajokelainen ratsutalonpoika Jaakko Ilkka. Talonpojat ajoivat sotilaat pois maakunnasta, mutta talonpojat kukistettiin. Talonpoikien johtajat Jaakko Ilkkaa lukuun ottamatta mestattiin.

Varsinainen nuijasota alkoi marraskuussa 1596. Silloin pohjalaiset talonpojat nousivat kuningas Sigismundin henkilökohtaista luottamusmiestä, sotapäällikkö Klaus Flemingiä vastaan. Jaakko Ilkka valittiin pohjalaisten päälliköksi. Nokian taistelun jälkeen Jaakko Ilkka mestattiin.

Nuijasodan loppuvaiheessa talonpojat perustivat leirin Kyrön kirkolle ja sulkivat muuroksiin muun muassa Ilmajoen ja Ylistaron välisen metsätien. Fleming saapui alueelle 1 200–1 500 miehen kanssa ja löi talonpoikien etuvartion 23. helmikuuta 1597 Ilmajoen Kurikan kylässä. Seuraavana päivänä käytiin Santavuoren taistelu, jossa huovit tunkivat talonpoikia ensin alajuoksun suuntaan ja lopulta saartoivat heidät.

Taistelussa noin 500 talonpoikaa joutui vankilaan, 1 500 surmattiin ja loput pakenivat. Taistelun jälkeen Flemingin joukot hävittivät Ilmajokea pahoin. Nuijasodan muistomerkki, Ilkan patsas, paljastettiin Ilmajoella vuonna 1925.

Miten Ilmajoen talous kehittyi maatalouspitäjästä kunnaksi?

Ilmajoki oli 1500-luvulta lähtien vauras maatalouspitäjä. Aluksi pellot olivat kapeita nauhoja jokivarren savitasangoilla. Suoviljelyn tekniikan kehittymisen myötä pitäjän laajat suoalueet tulivat viljeltäviksi 1600-luvulta lähtien. Kydönpolton ohella alueella kuivatettiin soita.

Tervanpolttoa Ilmajoella harjoitettiin 1600-luvulta lähtien. Vähitellen Ilmajoesta kehittyi Etelä-Pohjanmaan tärkein tervapitäjä. Ilmajoella oli laajat metsäalueet ja Kyrönjoki sopi mainiosti tervan kuljetuksiin rannikolle. 1770-luvulla kirkkoherra Salomon Hannelius kannusti talonpoikia tervanpolttoon, sillä hänen käsityksensä mukaan tervanpoltto edisti metsänkasvua. Tervan tuotanto vähentyi 1800-luvun puoliväliin mennessä.

Alajoen suuren suoalueen kuivatus aloitettiin vuonna 1786 maaherra A. Tandefeltin aloitteesta. Laivapään ja Taipaleen kuivatus saatiin valmiiksi vuonna 1803. Suoviljelyn ansiosta Ilmajoen peltoala lisääntyi vuosina 1805–1875 14-kertaiseksi. Maisemassa korostuvat laajojen peltomaisemien ohella punaiset kaksikerroksiset maalaistalot sekä hirsiset aitat. Kyrönjoki on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi.

Ilmajoen väestö kasvoi nopeasti 1800-luvulla ja samalla tilattoman väestön osuus lisääntyi voimakkaasti. Ilmajoki poikkesi muusta Etelä-Pohjanmaasta torpparien suuren lukumäärän vuoksi. Tiloja ei haluttu jakaa ja toimeentulomahdollisuudet vähenivät. Vuonna 1870 Ilmajoen väkiluku oli 7 400 ja vuonna 1900 jo 10 900. 1880-luvulla pitäjän asukasmäärä oli yli 8 000 ja väestö joutui hakemaan elantoa muualta. Pelkästään Yhdysvaltoihin Ilmajoelta muutti yli 3 000 henkeä.

Ilmajoen kunta aloitti toimintansa vuonna 1867, kun kunnallishallinto erotettiin seurakunnasta vuoden 1865 kunnallisasetuksen seurauksena. Ensimmäinen kansakoulu oli aloittanut toimintansa vuonna 1860 kirkkoherra Carl Rudolf Forsmanin toimesta. Sitä ennen opetusta oli jo annettu Ala-Lauroselan talossa. Etelä-Pohjanmaan kansanopisto perustettiin vuonna 1892 Peuralan kylään. Myöhemmin Seinäjoki kehittyi Ilmajoen naapurina omaksi kaupungikseen, ja Ilmajoesta liitettiin vuoden 2005 alussa noin 200 asukkaan alue Seinäjokeen.

Ilmajoki oli 1700- ja 1800-luvulla vankka kotiteollisuus- ja käsityöpitäjä. Könnin kellontekijäsuku valmisti vuosina 1750–1860 kelloja, lukkoja ja lääkärin instrumentteja. Könninkellot tulivat tunnetuiksi ympäri Suomen, ja muun muassa Helsingin senaatintalon ylipäädyn kello on Könnien valmistama. Senaatintalo on nykyisin osa Valtioneuvoston linnaa, jossa toimivat valtioneuvoston kanslia, oikeuskanslerinvirasto ja suurin osa valtiovarainministeriöstä. Muita kotiteollisuustuotteita olivat villakankaat, ryijyt, raanut ja täkänät sekä ajokalut.

Ilmajoen ja samalla Suomen ensimmäinen osuusmeijeri perustettiin Pukaraan vuonna 1898, jonka jälkeen pitäjään perustettiin muitakin osuusmeijereitä. Munakan saha aloitti toimintansa vuonna 1894 ja Koskenkorvan saha vuonna 1918. Koskenkorvasta muodostui Ilmajoen teollisuusyhdyskunta, jossa oli myös tiilitehdas ja vuodesta 1910 lähtien korpputehdas. Ilmajoen teollistumista edisti Suupohjan radan valmistuminen vuonna 1913, jolloin Ilmajoki sai oman aseman ja tavarakuljetukset helpottuivat.