Alavuden historia – kivikauden asutuksesta Suomenselän kaupungiksi

Miten asutus syntyi Alavudella ja mitä saamelaisperäiset nimet kertovat?

Ihminen saapui Alavuden seudulle heti mannerjään peräydyttyä. Vanhimmat kivikauden löydöt kuuluvat Suomusjärven kulttuurin aikaan, noin 8000–5000 eaa. Kiviaseet, nuotion pohjat, kodan jäännökset ja palaneet luut kertovat tuon ajan väestön elämästä. Rantaviivan siirtyessä lännemmäksi asutus väheni huomattavasti, eikä kivikauden lopulta ole löydetty merkkejä. Rautakautiset esineet osoittavat kuitenkin, että hyvä liikesija ja kala-apajat houkuttelivat paikalle väkeä jatkuvasti.

Asutus pysyi liikkuvana pyyntikulttuurina aina 1500-luvulle asti. Hämäläiset käyttivät seutua reittinä erämaihinsa ja Pohjanlahdelle, ja 1500-luvun lopulla alueelle alkoi asettua savolaista kaskenpolttajaväestöä. Lapuanjoen laakson yläosaa kutsuttiin 1600-luvulla Lapuan Savoksi. Lopullinen asuttaminen tapahtui lännestä, pääasiassa Kyröjoen ja Lapuanjoen keskijuoksulle, jonne asettui satakuntalaista väestöä.

Alavuden vesistönimissä on näkyvissä jälkiä saamelaisasutuksesta, joka väistyi alueelta 1500-luvun tienoilla. Saamelaisperäisiä nimiä ovat muun muassa Kaidesluoma, Kuorasjärvi, Kuotesjärvi, Kätkänjoki, Paatsjoki ja Sapsalampi. Kaidesluoma tulee saamen sanasta skaidi, joka tarkoittaa jokihaarojen väliin jäävää niemimäistä aluetta. Kuoras-nimi puolestaan liittyy saamen pikkusiikaa merkitsevään sanaan guora.

Miten Uudenkaarlepyyn kauppapiiri vaikutti Alavuden kehitykseen?

Uudenkaarlepyyn perustaminen Lapuanjoen suulle oli tärkeä käännekohta myös Uuteenkaarlepyyhyn kytkeytyneen Alavuden historiassa. Vuonna 1617 Ruovesi Näsijärven pohjoispäässä määrättiin Uudenkaarlepyyn kauppapiirin, ja kuljetukset kulkivat Suomenselän yli pitkin Näsijärven muinaisen laskujoen vartta. Tämän vaiheen alkaessa Alavuden seutu oli niin harvaan asuttua, että veroluetteloiden mukaan siellä oli vain kuusi taloa.

Liikennettä välitti aluksi vain Hämeestä Pohjanmaalle johtanut ratsupolku, joten kaupankäynti jäi vaatimattomaksi ja kehitys oli hidasta koko 1600-luvun. Kun Ruovedelta Uuteenkaarlepyyhyn rakennettiin maantie 1600-luvun lopulla, alkoi kasvu: taloja oli 1700-luvun lopulla jo yli sata ja asukasluku nousi lähelle kahta tuhatta.

Miten Alavuden seurakunta syntyi ja mitä kirkkoja paikkakunnalla on ollut?

Alavuden seutu kuului aluksi Ilmajoen seurakuntaan. Vuonna 1674 siitä muodostettiin Ilmajoen saarnahuonekunta, ja 1701 Alavudesta tuli kappeliseurakunta oman papin kanssa. Alavus liitettiin 1798 kappeliseurakunnaksi vasta perustettuun Kuortaneen kirkkoherrakuntaan. Alavutelaiset eivät olleet tyytyväisiä siihen, että kirkkoherra asui Kuortaneella, joten 1835 Alavudesta tuli emäseurakunta ja Kuortane sen kappeliseurakunta. Kummankin omaksi emäseurakunnakseen erottaminen tapahtui 1859, ja käytännössä ero toteutui 1875. Töysä erosi omaksi kirkkoherrakunnaksi 1896.

Ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti 1677, toinen kenties 1740-luvulla. Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko valmistui 1823–1825 mutta tuhoutui tulipalossa 1912. Vain Carl Bassin suunnittelema kellotapuli säilyi. Nykyinen Kauno Kallion piirtämä tiilikirkko valmistui 1914.

Mitä Alavuden taistelussa tapahtui ja mitä rautatie merkitsi Alavudelle?

Suomen sodassa Alavudella käytiin tärkeä taistelu. Suomen kenttäarmeija oli voittanut Lapualla 14. heinäkuuta 1808, mutta venäläiset uhkasivat tulosta valloittamalla Alavuden tienhaaran. Carl Johan Adlercreutz hyökkäsi 17. elokuuta noin 4 000 miehen voimin lähes puolta pienemmän venäläisjoukon kimppuun. Hyökkäys lähti kirkon vaiheilta ja eteni Alavudenjärven länsirantaa etelään. Alipäällikköinä olivat muun muassa Vänrikki Stoolin tarinoista tutut Karl Leonhard Lode ja Johan Reinhold von Törne. Voittoa Suomen armeija ei kuitenkaan osannut hyödyntää.

Autonomian aika oli ripeän kehityksen kautta: uutta peltoa raivattiin ja väkiluku moninkertaistui. Haapamäen–Seinäjoen rautatien avautuminen 1883 paransi liikenneyhteyksiä, mutta rata linjattiin noin kolmen kilometrin päähän kirkonkylän pohjoispuolelta, jolloin keskus jakautui aseman- ja kirkonseuduksi. Liikennesijainti heikkeni 1971, kun Pohjanmaan rataa oikaistiin Alavuden ohi. Alavus oli kauppalana 1974–1976 ja sai kaupunginoikeudet 1. tammikuuta 1977. Vuonna 2013 Alavuteen liitettiin Töysän kunta.