Paikkojen tarinat

Seinäjoen historia: Ilmajoen kylästä Etelä-Pohjanmaan keskukseksi

Lyhyesti

Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus samannimisen joen molemmin puolin. Alue kuului alun perin Ilmajoen pitäjään, sai itsenäisen kunnallishallinnon vuonna 1868 ja kasvoi rautatien, Östermyran ruukin ja vuoden 1960 kaupunkiliitoksen myötä nykyiseksi kaupungiksi.

  • Etelä-Pohjanmaa
  • 1800-luvun ruukki
  • rautatiekaupunki

Millainen oli Seinäjoen alueen varhaishistoria?

Seinäjoen alue on muun Etelä-Pohjanmaan tavoin entistä meren pohjaa. Litorinameren aikana noin 2000 eaa. seutu sijaitsi lahdekkeen rannikolla.

Vuoteen 1970 mennessä tehdyt esinelöydöt kertovat kivikautisesta asutuksesta. Pohjalaisia kirveitä, talttoja ja reikäkiviä on löydetty nykyisten Törnävän, Hallilan ja Kivistön alueilta sekä Katilankylästä ja Niemistönmaalta.

Varsinainen esihistoriallinen aika Etelä-Pohjanmaalla loppui vuoden 800 vaiheilla. Vuoden 1000 vaiheilla lähin kiinteä asutus oli nykyisen Tyrvään ja Karkun seudulla.

Seudun on arveltu olleen riistarikasta ja houkutelleen eränkävijöitä pitkin jokivarsia Kyrönjoen vesistöön ja sen suulle saakka. Seinäjoki alkujuoksuineen näyttää olleen eräs pääreiteistä eräkauden matkoissa. Joen varrella on useita Sastamalan ja Pirkkalan alueilta sekä veneilystä peräisin olevia nimiä. Maisema muistuttaa monin paikoin samaa lakeutta kuin Kauhajoella ja muualla Etelä-Pohjanmaalla.

Miten Alaseinäjoen kylä syntyi Ilmajoen pitäjään?

Seinäjoki kuului alkuaikoinaan Suur-Ilmajoen kirkkopitäjään. Alaseinäjoen kylän synty ajoittuu samaan aikaan, jolloin uskonpuhdistus alkoi Suomessa.

Kylä oli tuolloin vauraanpuoleinen maalaiskylä. Seudulla oli edullinen pienilmasto peltojen kasvulle sekä karjanhoidolle. Osana Ilmajoen kirkkopitäjää Seinäjoki sai osakseen aikakaudelle laajaa opetusta ja neuvoa.

Asutus levisi rannikoilta joen yläjuoksulle 1500-luvulla. Alaseinäjoen kylän ensimmäisistä taloista on merkintöjä vuodelta 1557. Jouppi, Marttila ja Uppa sekä vuonna 1570 Joupista erotettu Jouppila ovat kylän vanhimpia taloja. Seinäjoen rannalla sijainneet talot olivat kylän ainoat aina 1600-luvun loppupuolelle saakka.

1600-luvun lopulla Upan talon viereen syntyi Hallila vuonna 1670 ja Huhtala raivattiin Upan vastarannalle vuonna 1692. Huhtalan kanssa samaan aikaan perustettiin myös Niemistönmaa Seinäjoen ja Kyrönjoen väliin. Vuonna 1694 Marttilasta haljottiin Ala-Marttila ja Yli-Marttila. Samana vuonna perustettiin myös Myllymäki Jouppilan ja Huhtalan väliin.

Upan talosta on lähtöisin Wegeliuksen sivistyssuku. 1680-luvulla talosta lähtöisin olevat Henrik ja Juhana valmistuivat papeiksi, ja suku vaikutti laajalti myöhemmin Suomen papistossa.

Miten Seinäjoki sai oman kirkon ja irrottautui Nurmosta?

Venäläismiehityksen jälkeen Seinäjoki ryhtyi yhteistoimintaan Ylinurmon kylän kanssa seurakunnallisissa asioissa, kun yhteydet Ilmajoen kirkolle olivat hankalat. Kylien yhteinen saarnahuone rakennettiin vuonna 1725 nykyisen Nurmon kirkon läheisyyteen.

Saarnahuone sai neljänkymmenen vuoden lukuisten anomusten jälkeen kuninkaallisen luvan jumalanpalvelusten järjestämiseen vuonna 1765. Yhteisen kirkon rakentaminen tapahtui vuonna 1777. Alaseinäjoen kylässä oli tähän aikaan noin 400 asukasta.

Kylää ryhdyttiin kutsumaan Seinäjoeksi, kun Peräseinäjoen kappeliseurakunta perustettiin vuonna 1798. Seinäjoen irtautumistoimet Nurmon kappeliseurakunnasta aloitettiin 1850-luvulla. Vuonna 1863 seinäjokelaisten anomus omasta kappeliseurakunnasta hyväksyttiin. Itsenäisen kunnallishallinnon Seinäjoki sai vuonna 1868.

Seurakunnallinen itsenäistyminen kertoo samasta pitäjien jakautumisen ajasta kuin monessa muussa Pohjanmaan pitäjässä. Kehitys oli rauhallista, mutta määrätietoista.

Miten Östermyran ruukki vaikutti Seinäjoen kehitykseen?

Seinäjoen kehitykseen vaikutti keskeisesti Abraham Falanderin vuonna 1798 perustama Östermyran ruukki. Falander harjoitti Vaasasta käsin laivojen rakentamista ja välitystä. Työhön tarvittiin puutavaraa, jota riitti Seinäjoen ja lähialueen metsissä. Alueella oli myös rikasta suomalmia.

Ensimmäiset tukit uitettiin Kolkkiin ja Svartöhön keväällä 1782. Tikkukosken varteen perustetun ruukin myötä Seinäjoen seutu liittyi kyliä myöten mukaan Falanderin sahaustoimintaan. Ruukin nimeksi tuli Östermyra eli itäsuo. Sijainti oli Vaasasta katsottuna idässä ja soiden keskellä. Menestyksen myötä Falander aateloitiin Wasastjernaksi.

Abraham Wasastjernan poika Gustaf Adolf perusti vuonna 1825 Östermyraan ruutitehtaan. Ruukin ympärille kasvoi pieni taajama. Ympäristössä syntyi myös muuta teollisuutta ja maataloutta. Teollisesta yhteisöstä muodostui perusta myöhemmälle kehittymiselle.

Ruukki synnytti koulutusta aikuisille ja koulun lapsille. Se palveli myös sairaita, sotilaita ja palovartijoita. Vuoden 1825 tarkastuksen aikana kappeliseurakunnassa järjestettiin tarpeen mukaan ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia Östermyran ruotsinkielistä henkilöstöä ja työväkeä varten.

Kappeliseurakunta tuli vuonna 1838 herännäisen herätysliikkeen johtohahmon Niilo Kustaa Malmbergin huolehdittavaksi. Malmbergin toiminta sai jalansijaa myös seinäjokisten elämässä. Hän piti seuroja erityisesti Katilan ja Heikkilän kylissä.

Gustaf Adolfin poika Gustaf August siirsi Östermyran painopisteen maatalouteen ja meijeriteollisuuteen. Maatalousvaiheessa Östermyra oli Pohjanmaan ainoa harjoittelutila, jolla toimi myös meijerikoulu. Wasastjernalla oli vaikutuksensa Seinäjoen muodostumisessa omaksi seurakunnakseen ja kunnakseen. Maatalousvaiheessa Östermyrassa käytiin niin lähikauppaa kuin kansainvälistä kauppaa.

Ruutitehtaan makasiinin toiminnan loppuessa 1850-luvulla Törnävälle syntyi kirkko vuonna 1864 makasiinin entisiin tiloihin. Törnävän alueelle oli jo 1800-luvulla syntynyt Östermyran rautaruukin myötä alueellinen teollisuus- ja asutuskeskittymä. Samanlainen kartanoiden ja ruukkien aika näkyy myös muualla maakunnassa, esimerkiksi Ähtärin seudun varhaisessa teollisuudessa.

Miten Seinäjoesta tuli kauppala ja kaupunki?

1880-luvun ratayhteyden rakentaminen loi edellytykset liike-elämälle ja maakunnallisten laitosten sijoittumiseen Seinäjoelle. Jo ennen varsinaista rakentamispäätöstä suunnitelmissa oli tutkittu ratasuuntaa Tampereen länsipuolelta Peräseinäjoelle. Valtiopäivillä pohjalaiset toivat maakunnan liikennetarpeet esiin ja vaativat ratayhteyden ulottamista maakuntaan. Vuosien 1877–1878 valtiopäivillä tehtiin päätös Pohjanmaan yhdistämisestä rataverkkoon. Pohjanmaan rata ei koskettanut ainoastaan Seinäjokea, vaan se oli merkittävä myös muille maakunnan paikkakunnille, kuten jo kivikaudelta asutulle Laihialle, jonka historian voi lukea Laihian historian jokilaakson esihistoriasta Napuen taisteluun kertovalta sivulta.

Ensimmäinen Seinäjoen kautta kulkenut ratayhteys Tampereelta Vaasaan vihittiin käyttöön vuonna 1883. Vuonna 1885 valmistui ratayhteys Kokkolaan. Aseman yhteydessä ratapihalle valmistui myös veturitalli. Östermyran sijainti teki Seinäjoesta yhden maan tärkeimmistä liikennesolmuista. Myös aseman nimi oli aluksi Östermyra.

Asema oli vilkas, ja aseman vieressä sijaitsivat 2. ja 3. luokan majoitustilat. Vuonna 1913 valmistunut ratayhteys Kristiinankaupunkiin lisäsi Seinäjoen merkitystä risteysasemana. Asemaa korosti entisestään sisällissodan kynnyksellä valmistunut yhteys Haapamäeltä Pieksämäelle. Vuoden 1918 sotaa on pidetty taisteluna logistiikasta eli ratayhteyksistä. 1920-luvun lopulla rautatiehenkilökuntaa työskenteli Seinäjoella yli 450.

Pohjanmaan radan myötä Seinäjoelle syntyi asemakylä, joka myöhemmin kehittyi taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Ratayhteyksien valmistumisen myötä asutuksellinen painopiste siirtyi Törnävältä asemanseudulle. Asemanseudusta muodostettiin vuonna 1921 suppean itsehallinnon taajaväkinen yhdyskunta. Ensimmäisen asemakaavan laati Harald Andersin vuonna 1923.

Suomen itsenäistymisen jälkeen Seinäjoella oli vielä venäläisen varuskunnan sotilaita. Suomen Tasavallan Vartioston sotilaat valtasivat Seinäjoen varuskunnan tammisunnuntaina, jolloin 550 sotilasta antautui taisteluitta. Sisällissodassa Valkoisten päämaja sijaitsi Seinäjoen rautatieasemalla kahdeksan viikon ajan Tampereen valloitukseen asti. Päämajan mukana tuli satojen miesten vahvuinen esikunta, jonka saapuminen muutti Seinäjoen hetkeksi kiireiseksi varuskuntakaupungiksi. Paikkakunnalla toimi kuukauden ajan myös Päämajan reserviupseerikoulu. Lisäksi siellä oli sotasairaala sekä kaatuneiden kokoamispaikka. Sisällissodan aikana tapahtuivat myös Paukanevan teloitukset. Kevään aikana tapahtui myös Mannerheimia vastaan suunnattu pommiattentaatti.

Mahdollisuutta kirkonkylän ja kunnan muuttamisesta kauppalaksi alettiin tutkia 1920-luvulla tarkemmin, kun muun muassa Törnävän sairaala valmistui vuonna 1915. Törnävän sairaalan ja Vaasan lääninsairaalan valmistuminen toivat Seinäjoelle ammatillista koulutusta jo ennen kauppalavaihetta. Kaupungin ensimmäinen ammattioppilaitos, Seinäjoen sairaanhoitajatarkoulu, perustettiin lääninsairaalan yhteyteen vuonna 1930.

Jako Seinäjoen kauppalaan ja maalaiskunnaksi tapahtui vuonna 1931. Asemanseudusta oli 1920-luvulla muodostunut liikekeskus, jonne suunnattiin ostoksille ja töihin. Vuonna 1960 maalaiskunta ja kauppala yhdistyivät Seinäjoen kaupungiksi, joka oli yksi kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta uudesta kaupungista. Myöhemmin Seinäjokeen yhdistyivät Peräseinäjoki vuonna 2005 sekä Nurmo ja Ylistaro vuonna 2009.