Kauhajoen historia – kappelituvasta eduskunnan kokoontumispaikaksi

Miten Kauhajoen asutus ja seurakunta syntyivät?

Kauhajoki sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Länsi-Suomessa. Sen maisemassa kohtaavat eteläpohjalaiset lakeudet sekä pohjoissatakuntalaiset metsät ja hiekkakankaat. Suurin osa alueesta on länteen ja pohjoiseen loivasti alenevaa tasankoa. Kauhajoki on Suupohjan talousalueen keskus, ja sen lounaisena naapurina on Isojoki.

Pysyvää asutusta nykyisen Kauhajoen alueella on ollut 1500-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1584 rakennettiin oma kappelitupa. Se oli ensimmäinen askel oman yhteisön perustamisessa, ja tästä alusta kehittyi myöhemmin Kauhajoen kappeliseurakunta.

Varhaiseen paikallishistoriaan kuuluu myös vuonna 1658 puhjennut mellakka. Siinä noin 20 kauhajokista miestä otti yhteen kapteeni Arvid Mikonpoika Timin ja luutnantti Nandelstadin kanssa.

Paikkakunnan nimi tulee sen läpi virtaavasta Kauhajoesta. Kirkonarkistossa säilyneen kappelin historiikin mukaan kappelia kutsuttiin ruotsiksi nimellä ”sleff-åå”, kapustajoki. Ensimmäisen vakinaisen papin poika puolestaan otti sukunimen Haustramnius, jonka merkitys oli ”kauhajokelainen”. Nimen osat liittyvät latinan ammentamista ja jokea tarkoittaviin sanoihin.

Kappeliseurakunta erosi Ilmajoesta itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1858. Ensimmäinen oma kirkkoherra saatiin kuitenkin vasta vuonna 1891. Kunnan toiminta alkoi näiden tapahtumien välissä vuonna 1868.

Miten Suomen sota hävitti Kauhajokea vuonna 1808?

Suomen sota toi Kauhajoelle kesällä 1808 sekä taisteluja että väestöön kohdistunutta väkivaltaa. Talonpojat nousivat kapinaan venäläisiä vastaan. Kauhajoen kapinaksi kutsuttua tapahtumaa seurasi Vasili Orlov-Denisovin kasakoiden kostoretki, jonka aikana paikkakuntaa poltettiin ja ryöstettiin. Syyskuun alkuun mennessä venäläiset olivat tappaneet ainakin 13 ihmistä.

Heinä- ja elokuussa Kauhajoella käytiin viisi taistelua. Samelinlakson taistelu oli 27. heinäkuuta ja Aron kahakka seuraavana päivänä. Parjakannevalla taisteltiin 28.–29. heinäkuuta. Kauhajoen taistelu käytiin 10. elokuuta ja Nummijärven taistelu 28. elokuuta.

Venäläiset polttivat kirkon, tapulin ja pappilan 1. syyskuuta 1808. Perimätiedon mukaan kirkonkello piilotettiin kapinan aikana Sahankylässä sijaitsevaan Vaunulampeen. Ei tiedetä, onko kello edelleen lammessa.

Uuden kirkon rakentamista viivyttivät sodan aiheuttama köyhtyminen ja kiistat kirkon paikasta. Lopulta kirkko rakennettiin entiselle paikalle vuosina 1818–1820. Sen suunnitteli jalasjärveläissyntyinen Salomon Köykkä-Köhlström, ja rakennusmestarina toimi hänen poikansa Juha. Kirkkoa korjattiin myöhemmin perusteellisesti, mutta vuonna 1956 se tuhoutui tulipalossa perustuksiaan myöten. Uusi kirkko valmistui kaksi vuotta myöhemmin.

Miten rautatie, sisällissota ja koulujen lisääntyminen vaikuttivat Kauhajokeen?

Kauhajoen kunta perustettiin vuonna 1868. Liikenneyhteydet muuttuivat, kun Seinäjoelta Kauhajoen kautta Kaskisiin kulkeva Suupohjan rata avattiin virallisesti liikenteelle 1. elokuuta 1913.

Vuoden 1918 Suomen sisällissodassa Kauhajoki oli kuljetusten ja huollon solmukohta. Paikkakunnalta tehtiin 1 580 hevoskyytiä, pääasiassa Kankaanpäähän. Sotaan osallistui 1 115 kauhajokista, joista 51 kaatui. Lisäksi kolme kauhajokista kuoli punaisina vangittuina.

Kauhajoen rautatieasemalla käytiin myös sodanjohdon neuvottelu. Carl Gustaf Emil Mannerheim keskusteli siellä rintamakomentajiensa kanssa Tampereen valtauksesta 8.–9. maaliskuuta 1918 välisenä yönä.

Samoihin vuosikymmeniin osui kouluverkon laajeneminen. Kosken koulu perustettiin vuonna 1908, ja seuraavana vuonna aloittivat Muurahaisen ja Hangaskylän koulut. Suupohjan maamieskoulu perustettiin vuonna 1919 ja kotitalouskoulu vuonna 1920. Evankelinen kansanopisto aloitti vuonna 1925 ja yhteiskoulu vuonna 1928.

Maatalous työllisti 1920-luvulla 91,1 prosenttia kunnan asukkaista. Seuraavalla vuosikymmenellä Kauhajoelle perustettiin turve- ja viljankuivaajateollisuutta sekä sahoja. Vuonna 1934 syntyi museoyhdistys. Vuosikymmenen muutoksiin kuuluivat myös pääkatu Topeekan päällystäminen ja Ohmerojärven kuivaaminen.

Miksi eduskunta kokoontui Kauhajoella ja miten sotien jälkeen asutettiin?

Talvisodan aikana Kauhajoki oli Suomen eduskunnan salainen kokoontumispaikka. Eduskunta työskenteli paikkakunnalla 5. joulukuuta 1939 – 12. helmikuuta 1940. Istuntopaikkana oli Sanssin koulun puisen osan yläkerta. Kauhajoen vaakunan kaksi puhemiehen nuijaa viittaavat tähän vaiheeseen.

Talvisodassa kaatui 46 kauhajokista. Vuosina 1941–1944 käydyssä jatkosodassa sai surmansa 287 paikkakuntalaista.

Vuonna 1943 Kauhajoelle perustetulle sijoitusleirille saapui lähes 2 000 inkeriläistä. Heistä 509 jäi paikkakunnalle. Pääosin inkeriläiset palautettiin sodan päätyttyä Neuvostoliittoon. Karjalasta puolestaan saapui 1 500 siirtolaista, jotka jäivät pääosin asumaan Kauhajoelle.

Sahankylään perustettiin 1940- ja 1950-lukujen taitteessa Suomen suurin yhtenäinen rintamamiesalue. Asuttaminen perustui maanhankintalakiin. Eri puolilta Suomea tulleet raivaajat perustivat kylään yhteensä 42 asutustilaa.

Sotien jälkeen perustettiin edelleen uusia kouluja. Pihkakylä sai koulunsa vuonna 1946, Koivumäki seuraavana vuonna sekä Äijö ja Nummilahti vuonna 1948. Könnön ja Sahankylän koulujen perustamisen jälkeen vuonna 1951 paikkakunnalla oli 36 kansakoulua. Pihkakylän koulun lakkauttaminen vuonna 1958 oli Kauhajoen ensimmäinen koulun sulkeminen.

Miten Kauhajoki muuttui maatalouspitäjästä palvelujen ja teollisuuden kaupungiksi?

Maa- ja metsätalous antoi 1950-luvulla elannon 76 prosentille kauhajokisista, mutta rakentaminen, teollisuus ja palvelut valtasivat alaa. Työikäistä väestöä muutti Ruotsiin ja kaupunkeihin. Vielä 1960-luvulla maatalous työllisti 71 prosenttia asukkaista, kun taas 1970-luvulla maa- ja metsätalouden osuus oli 39 prosenttia. Palvelujen osuus oli tuolloin 32 prosenttia.

Teollisuus kasvoi 1960- ja 1970-luvuilla. Kauhajoelle perustivat toimipaikkansa muun muassa Rauma-Repola, Strömberg, Tiklas, Esko Salo ja Maan Liha. Keskusta muuttui uuden rakentamisen myötä. Kantatie 67 uusittiin 1960-luvulla, mutta Suupohjan radan henkilöliikenne päättyi vuonna 1968.

Kansakouluja suljettiin oppilasmäärien vähentyessä. Samalla perustettiin Suupohjan kauppaoppilaitos, Kauhajoen kansalaisopisto, ammattikoulu ja musiikkiopisto, jotta nuoret voisivat opiskella kotipaikkakunnallaan. Peruskouluun siirryttiin vuonna 1975.

Rakentaminen jatkui vilkkaana 1980-luvulla. Uusi kunnantalo valmistui vuonna 1983 ja Touko Saaren suunnittelema kirjastotalo vuonna 1989. Seuraavan vuosikymmenen taitteen lama heikensi työllisyyttä, ja Strömberg sekä Rauma-Repola poistuivat Kauhajoelta.

Kauhajoesta tuli kaupunki 1. heinäkuuta 2001. Paikkakunnan myöhempään historiaan kuuluu palvelualojen oppilaitoksessa 23. syyskuuta 2008 tapahtunut ampumavälikohtaus, jossa kuoli yksitoista ihmistä.