Vantaan Pyhän Laurin kirkko – keskiaikaa ja uusgotiikkaa

Missä Vantaan Pyhän Laurin kirkko sijaitsee?

Vantaan Pyhän Laurin kirkko kuuluu Helsingin pitäjän kirkonkylään, joka on Etelä-Suomen parhaiten säilynyt historiallinen kirkonkylämiljöö. Kirkko on nykyisin Tikkurilan seurakunnan ja Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan pääkirkko. Vantaan historiassa se edustaa aikaa, jolloin alue oli laajan emäseurakunnan keskus.

Helsingin pitäjän seurakunta perustettiin viimeistään 1300-luvun lopulla. Kirkonkylän sijainti oli liikenteellisesti edullinen: Vantaanjoki ja Keravanjoki haarautuivat sen kohdalla, ja kylä sijaitsi Kuninkaantien varrella. Ensimmäinen asiakirjamaininta kylän puukirkosta on vuodelta 1401. Kirkko oli omistettu pyhälle Laurille eli diakoni Laurentiukselle, joka koki marttyyrikuoleman Roomassa vuonna 252.

Kirkon entinen nimi oli Helsingin pitäjän kirkko. Nimi sekoittui kuitenkin usein Helsingin Pitäjänmäen kirkkoon, minkä vuoksi viralliseksi nimeksi tuli Vantaan Pyhän Laurin kirkko. Vanha nimi kertoo edelleen rakennuksen tehtävästä pitäjän yhteisenä kirkkona. Myöhäiskeskiajalla sen seurakunta käsitti nykyisten Helsingin ja Vantaan alueet sekä osia Tuusulasta, Nurmijärvestä ja Espoosta. Seurakunnan eteläosat olivat ruotsinkielisiä ja pohjoisosat suomenkielisiä.

Milloin Pyhän Laurin kirkko rakennettiin?

Nykyinen kivikirkko ajoitetaan 1400-luvun puoliväliin, mutta sen ikää on tulkittu eri tavoin. Pitkään rakentamisajankohtana pidettiin 1490-lukua. Vanhin säilynyt kivikirkkoa koskeva asiakirja on valtaneuvos Gregers Matinpojan testamenttilahjoitus vuodelta 1494. Tämän ajoituksen pohjalta kirkon 500-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1994.

Tutkija Markus Hiekkanen arvioi kirkon väitöskirjatutkimuksissaan noin puoli vuosisataa vanhemmaksi. Ajoituksen perustana olivat muista saman kirkonrakentajan kirkoista tehdyt dendrokronologiset tutkimukset. Rakentajaa kutsutaan Pernajan mestariksi. Hän jäi nimeltään tuntemattomaksi ja oli ilmeisesti saksalainen kirkonrakennusmestari.

Pyhän Laurin kirkon ulkonäössä ja mittasuhteissa on yhtäläisyyksiä Porvoon tuomiokirkkoon, Sipoon vanhaan kirkkoon, Pyhtään Pyhän Henrikin kirkkoon ja Pernajan kirkkoon. Näiden yhtäläisyyksien perusteella kirkot on yhdistetty samaan mestariin. Ajoituksen muuttuminen vaikuttaa myös käsitykseen kirkon vihkijästä: aiemmin vihkijänä pidettiin Turun piispa Maunu III Särkilahtea, mutta Hiekkasen ajoituksessa kyseeseen tulee hänen edeltäjänsä Konrad Bitz.

Kirkon juhlapäivät kertovat siten myös muuttuneista ikäkäsityksistä. Vuoden 1893 palon jälkeen kunnostettu kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 400-vuotispäivänään vuonna 1894, vaikka nykyinen ajoitus sijoittaa rakentamisen aiemmaksi.

Miten Helsingin perustaminen vaikutti Pyhän Laurin kirkkoon?

Helsingin perustaminen vuonna 1550 alkoi horjuttaa vanhan pitäjän asemaa. Kaupunki perustettiin Vantaanjoen suulle ja siirrettiin 1640-luvulla Vironniemelle. Myös pitäjän alue pieneni: läntisiä osia siirrettiin 1630-luvulla Espooseen, ja suomenkielisiä pohjoisosia liitettiin 1650-luvulla Nurmijärven ja Tuusulan uusiin kirkkopitäjiin.

Vuonna 1652 Helsingin pitäjän seurakunnasta tuli Helsingin kaupunkiseurakunnan palkkapitäjä. Se menetti hallinnollisen itsenäisyytensä ja oman kirkkoherransa. Kaupungin kirkkoherra hoiti pitäjän kirkkoherran tehtävää sivutoimenaan. Liitoksen jälkeen Pyhän Laurin kirkko rappeutui pahoin, ja sen kunnosta huomautettiin toistuvasti piispantarkastuksissa.

Korjauksiin kerättiin vuonna 1729 kolehti koko Porvoon hiippakunnassa. Isoviha ja Pikkuviha edistivät rappiota, vaikka vauriot jäivät vähäisemmiksi kuin monissa lähikirkoissa. Isonvihan aikana kirkkoherra ja kirkkoväärti pakenivat Ruotsiin. Kirkkoväärti vei mukanaan arvoesineitä, jotka jäivät sinne. Häntä vastaan nostettiin kavallussyyte, mutta hän kuoli ennen tuomiota.

Seurakunta sai itsenäisyytensä takaisin vuonna 1865 ja oman kirkkoherran yli kahdensadan vuoden jälkeen. Kirkon kalorifeerilämmitys valmistui syksyllä 1874 norjalaisen insinöörin Endre Lekven suunnittelemana.

Miksi suomenkielisillä oli oma puukirkko?

Helsingin pitäjän enemmistöltään ruotsinkielisessä seurakunnassa jumalanpalvelukset pidettiin ruotsiksi. Suomenkielisen väestön lisääntyminen Uudenmaan rannikolla synnytti 1600-luvulla vaatimuksia suomenkielisistä jumalanpalveluksista. Molemmat kieliryhmät halusivat käyttää samaa vakiintunutta jumalanpalvelusaikaa. Ratkaisuksi rakennettiin erillinen suomalainen kirkko, kuten useissa muissakin rannikon seurakunnissa.

Pyhän Laurin kirkon yhteydessä sijainnut suomalainen puukirkko mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1660-luvulla. Se oli kivikirkon länsipuolella, silloisen kirkkotarhan ulkopuolella. Pikkuvihan aikana rappeutuneen rakennuksen tilalle tehtiin 1740-luvulla uusi kahdeksankulmainen puukirkko. Tyyliltään se muistutti ilmeisesti samoihin aikoihin rakennettua Östersundomin kirkkoa.

Vuonna 1815 puukirkko tarvitsi kiireellisiä korjauksia. Seurakunnan enemmistö vastusti niitä, sillä suomenkielisen väestön määrä oli vähentynyt eikä erillisen kirkon ylläpitoa pidetty järkevänä. Suomenkieliset jumalanpalvelukset siirrettiin kivikirkkoon sunnuntaiaamuiksi ennen ruotsinkielisiä palveluksia. Puukirkko myytiin huutokaupalla ja purettiin vuonna 1818.

Pääoven edustalla on nykyisin Heikki Häiväojan suunnittelema puukirkon muistomerkki vuodelta 1968. Se muodostuu neljästä graniittilaatalla olevasta kivikuutiosta. Muistomerkki palauttaa näkyviin kirkonkylän historian vaiheen, jolloin kieliryhmät käyttivät erillisiä kirkkorakennuksia.

Miten vuoden 1893 tulipalo muutti Pyhän Laurin kirkkoa?

Kirkossa syttyi tulipalo 7. toukokuuta 1893 juuri ennen sunnuntain jumalanpalveluksen alkamista. Palo sai ilmeisesti alkunsa lämmityslaitteista. Kaikki puiset rakenteet tuhoutuivat, mutta kiviseinät ja holvit jäivät jäljelle. Jo vuonna 1891 kirkon paloruisku oli todettu liian pieneksi, ja kirkkoväärti oli velvoitettu selvittämään katon harjalle yltävän ruiskun hintaa.

Korjaustyöt suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Kirkkoa ei palautettu sellaiseksi kuin se oli ennen paloa, vaan sitä uudistettiin ajan uusgoottilaisten ihanteiden mukaisesti. Ikkunoita suurennettiin, ja aiemmin pimeästä kirkkosalista tuli valoisa ja avaranoloinen. Myös sisustus rakennettiin uudelleen uusgoottilaiseen tyyliin.

Kunnostaminen liittyi aikaan, jolloin keskiajan arkkitehtuuria oli alettu arvostaa uudella tavalla. Muinaismuistomerkkien rauhoittamista ja suojelemista koskeva asetus oli tullut voimaan vuonna 1883. Silti myöhempi suhtautuminen juuri tähän korjaukseen muuttui. Arkkitehti ja professori Armas Lindgren arvosteli sitä 1920-luvulla jyrkästi ja kiitti ainoastaan teknistä toteutusta.

Palo tuhosi vuonna 1649 lahjoitetun barokkisaarnastuolin. Kaksi messinkistä kattokruunua ja vuonna 1857 lahjoitettu, Leonardo da Vincin Pyhää ehtoollista jäljentävä alttaritaulu saatiin pelastettua ja palautettiin kirkkoon kunnostuksen jälkeen.

Millaiset ovat Pyhän Laurin kirkon päädyt ja ikkunat?

Pyhän Laurin kirkko on 27,6 metriä pitkä ja 17,4 metriä leveä. Sen pinta-ala on 600 neliömetriä. Rakennus on vanhaan kristilliseen tapaan itä–länsisuuntainen, ja alttari sijaitsee itäpäädyssä. Ulkoseinät olivat alun perin valkoisiksi kalkitut. Kalkkipinta ei ollut enää yhtenäinen ennen tulipaloa, ja korjauksessa kiviseinät jätettiin paljaiksi.

Länsipäädyn yläosan punatiilinen koristelu on yhä alkuperäisessä asussaan. Tiilien ympäröimien syvennysten pohjat on kalkittu valkoisiksi. Keskellä on suuri risti, sen yläpuolella kaksi neliapilakuviota ja alapuolella suippokaarien rivi. Alempana näkyy ympyräkuvioita. Korjauksessa päätyyn lisättiin myös ruotsinkielinen raamatunlause, jonka valitsi kirkkoherra J. J. Fogelberg.

Itäpääty sen sijaan purettiin ja rakennettiin uudelleen 1890-luvulla. Sen kallistuminen oli herättänyt huolta jo ennen paloa. Nykyiset koristekuviot ovat Höijerin suunnittelemia ja jäljittelevät keskiaikaista muotokieltä.

Nykyiset suippokaariset, tiilillä reunustetut ikkunat kuuluvat uusgoottilaiseen uudistukseen. Korkea länsi-ikkuna muodostettiin yhdistämällä vanha matala päätyikkuna ja ullakonluukku. Höijer suunnitteli myös eteishuoneen, asehuoneen ja sakariston nykyiset punatiiliset koristepäädyt. Samassa korjauksessa kirkon tervattu paanukatto vaihtui peltikattoon.

Milloin Pyhän Laurin kirkon kellotapuli rakennettiin?

Kellotapulin rakentaminen aloitettiin vuonna 1785 vihtiläisen rakennusmestari Mårten Tolpon johdolla, ja tapuli valmistui vuonna 1797. Sitä uudistettiin jälleen 1850-luvun alussa. Ennen vuoden 1893 paloa tapulissa oli kivinen alakerros, tiilinen välikerros ja puinen kellohuone.

Palossa ylin kerros tuhoutui. Uudistuksessa punatiilinen keskikerros korotettiin kaksinkertaiseksi ja muutettiin uusgoottilaiseksi. Neljään suuntaan avautuvien korkeiden, suippojen luukkujen yläpuolella on koristeelliset päädyt. Tapulin huipulla olevan kattoratsastajan päässä on tuuliviirikukko. Palossa tuhoutuneiden kellojen tilalle hankittiin kaksi Tukholmassa valettua kelloa. Vuonna 1974 hankittiin uusi kello ja kellot sähköistettiin.

Kirkon korjaukset jatkuivat myös palon jälkeisinä vuosikymmeninä. Maalaustöitä tehtiin Armas Lindgrenin suunnitelmien mukaan, lämmitysjärjestelmä uusittiin ja sähköt vedettiin vuonna 1934. Laajempia korjauksia tehtiin 1970-luvulla sekä pienempiä sisätilojen ja kalusteiden kunnostuksia 500-vuotisjuhlien valmistelujen yhteydessä. Naapurikunnassa sijaitsee myös keskiaikainen kivikirkko, Kirkkonummen kirkko, jonka rakentaminen alkoi todennäköisesti noin vuosina 1400–1490 ja joka on pyhitetty arkkienkeli Mikaelille. Keskiaikaisia kivikirkkoja löytyy muualtakin Suomesta, esimerkiksi Sundin kirkko Ahvenanmaalla on rakennettu viimeistään ennen vuotta 1310 ja omistettu Johannes Kastajalle.

Vuosien 2014–2017 remontissa rakennettiin ilmanvaihtojärjestelmä, huollettiin urut ja vähennettiin kuorin penkkejä lisätilan saamiseksi. Lisäksi uusittiin alttarikaide, kunnostettiin sisäänkäyntejä ja sakasti sekä parannettiin lämpöeristystä. Myös yläpohjaa ja tapulin lahovaurioita korjattiin. Remonttiin budjetoitiin 2,5 miljoonaa euroa.