Tuusulan historia – järvenrantakylistä taiteilijoiden Rantatielle

Miten Tuusula sai alkunsa järvenrantakylistä ja seurakunnasta?

Tuusulan vanhimmat, keskiaikaa edeltävät asutukset sijaitsivat Tuusulanjärven rannalla. Järven vanha nimi oli Kaukajärvi, ja samanniminen oli myös vanhin asutus nykyisen Vanhakylän paikalla. Osa paikannimistä viittaa Hämeestä tulleeseen asutukseen. Hyökkälän vanha nimimuoto Hyvikkälä yhdistyy Janakkalan samannimiseen kylään.

Tuusulalaiset kuuluivat pääosin Sipoon seurakuntaan. Pitkät kirkkomatkat herättivät tyytymättömyyttä, samoin suomenkielisten jumalanpalvelusten vähäisyys. Suomenkieliset talonpojat joutuivat silti osallistumaan kirkkojen rakentamiseen ja kunnostamiseen. Oman kappeliseurakunnan perustaminen vuonna 1643 vastasi näihin epäkohtiin. Samana vuonna kirkonkylään rakennettiin Tuusulan ensimmäinen kirkko, joka edelsi nykyistä kirkkoa.

Kappeliseurakunta jäi aluksi Sipoon alaisuuteen. Lopullisesti Tuusulan seurakunta itsenäistyi vuonna 1653, mutta paikkakunnan syntymävuotena pidetään vuotta 1643. Seurakunnan muodostamiseen liittyi myös aluemuutoksia: siihen liitettiin osia Helsingin pitäjästä sekä Nurmijärvestä. Helsingin pitäjästä tulivat muun muassa Hyrylä, Ruotsinkylä ja Lahela.

Seurakunnan ydin muodostui järvenrantakylistä, mutta siihen kuului myös järvestä erillään olevia kyliä, kuten Alikerava, Ylikerava, Rusutjärvi ja Nahkela. Nykyisen Jokelan seutu oli tuolloin lähes asumatonta Vantaankorvenmaata, jonka maita jaettiin useiden kylien erillisalueiksi.

Miten Kellokosken ruukki ja rautatie muuttivat Jokelaa?

Teollisuus saapui Kellokoskelle ennen Tuusulan muita taajamia. Ruukki aloitti toimintansa vuonna 1795. Kellokosken myöhempään historiaan kuuluu myös psykiatrinen sairaala, joka perustettiin vuonna 1915. Ruukki on edelleen yksi Tuusulan merkittävistä kulttuurinähtävyyksistä.

Jokelan kehitykselle ratkaiseva muutos oli rautatie, joka avattiin liikenteelle vuonna 1862. Sen vaikutuksesta kylä kasvoi nopeasti teollisuustaajamaksi. Laajat savipitoiset maa-alueet houkuttelivat tiiliteollisuutta, ja ensimmäisenä aloitti Jokelan Tiilitehdas vuonna 1874. Paikkakunnalle perustettiin kaikkiaan kolme tiilitehdasta sekä tulitikkutehdas, vanutehdas ja laatikkotehdas.

Rautatie muutti koko kunnan sisäistä kehitystä. Radanvarren kyläkeskukset kasvoivat ja teollistuivat, kun taas muualla Tuusulassa elämä jatkui maatalousvaltaisena. Kunnan eri osat kulkivat siten eri tahtia: ruukkitoiminta oli alkanut Kellokoskella jo ennen rautatietä, mutta Jokelan teollistuminen liittyi nimenomaan radan tuloon.

Myös koulutoiminta sai alkunsa ennen rautatieliikennettä. Tuusulan ensimmäinen koulu perustettiin Vanhankylään vuonna 1850 kartanonomistaja Carl Peter Nybergin lahjoituksen turvin. Teollisuuden rinnalla maatalous säilyi osana paikkakunnan elämää. Tuusulanjärven länsipuolella toimi vielä 1900-luvun jälkipuoliskolla Hankkijan koetila laajoine pelto- ja metsäalueineen.

Miten Keravan ja Järvenpään eroaminen muutti Tuusulaa?

Nykyisen Tuusulan rajat eivät vastaa vanhan seurakunnan aluetta. Sekä Kerava että Järvenpää kuuluivat aikaisemmin Tuusulaan. Rautatien varren keskusten kasvua seurasivat hallinnolliset muutokset: Kerava erotettiin kauppalaksi vuonna 1924 ja Järvenpää vuonna 1951.

Järvenpään itsenäistyminen jakoi myös Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kulttuuriperintöä kuntarajan eri puolille. Ainola, Ahola ja Suviranta jäivät Järvenpään alueelle erilleen Tuusulan museotiestä. Järven ympärille muodostuneen yhteisön historia ei siksi rajoitu nykyisen Tuusulan kunnan alueeseen.

Myöhemmin muutoksia tehtiin kuntarajojen jakamiin taajamiin. Korso oli jakautunut Tuusulan, Keravan ja Helsingin maalaiskunnan kesken. Vuonna 1954 koko taajama liitettiin Helsingin maalaiskuntaan, nykyiseen Vantaaseen. Jokela puolestaan oli jakautunut Tuusulan, Hyvinkään ja Nurmijärven alueille. Vuonna 1974 se liitettiin kokonaisuudessaan Tuusulaan.

Myös kunnan virallinen kieliasema muuttui. Tuusula oli aikaisemmin kaksikielinen: enemmistö puhui suomea ja vähemmistö ruotsia. Ruotsinkielinen asutus painottui eteläosiin, esimerkiksi Ruotsinkylään. Vuonna 1943 Tuusulasta tuli virallisesti yksikielinen suomenkielinen kunta. Jatkosodan jälkeen paikkakunnalle asutettiin Terijoen ja Viipurin maalaiskunnan siirtoväkeä.

Miksi Hyrylä kasvoi varuskunnan ja pääkaupungin läheisyydessä?

Hyrylän kehittymiseen Tuusulan kuntakeskukseksi vaikuttivat pääkaupungin läheisyys sekä venäläisen varuskunnan perustaminen 1850-luvulla. Sotilaallinen toiminta jatkui itsenäisyyden aikana. Aluksi Hyrylässä toimi kenttätykistövaruskunta, joka tunnettiin nimellä ”Tuusulan tykistö”. Kesästä 1957 lähtien siellä toimi Helsingin ilmatorjuntarykmentti.

Hyrylän ympäristön suuret sorakuopat liittyivät Helsingin ja sen lähialueiden rakentamiseen. Rakentamisessa tarvittua hiekkaa ja soraa kuljetettiin sadoilla kuorma-autoilla Tuusulantietä pitkin. Tie oli tuolloin kaksikaistainen ja betonipintainen. Nopeasti liikkuneita kuorma-autoja alettiin kutsua ”Hyrylän hävittäjiksi”, sillä paikkakunnalla sijaitsi myös ilmatorjuntarykmentti.

Asuntomessut kertovat Hyrylän lähialueiden myöhemmästä rakentamisesta. Ne järjestettiin Lahelassa vuonna 1970, Nummenharjulla vuonna 2000 ja Rykmentinpuistossa vuonna 2020. Hyrylä on nykyisin Tuusulan kuntakeskus, jossa asuu noin puolet kunnan noin 40 000 asukkaasta. Helsingistä sinne johtaa Tuusulanväylä.

Tuusulan lähihistoriaan kuuluu myös raskaita tapahtumia. Jokelan junaturma sattui 21. huhtikuuta 1996. Jokelan koulukeskuksessa tapahtui 7. marraskuuta 2007 ampumavälikohtaus, jossa kuoli yhdeksän ihmistä. Nämä tapahtumat kuuluvat Jokelan historiaan teollistumisen ja taajaman kasvun rinnalla.

Mikä oli Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisö ja sen kodit?

Tuusulanjärven itärannan vanhan tien varteen syntyi 1800–1900-lukujen vaihteessa taiteilijayhteisö. Rantatie oli alun perin osa 1680-luvulla rakennettua Heinolantieksi kutsuttua tietä. Nykyisin se on museotie ja hiljainen sivutie.

Jo ennen yhteisön muodostumista Aleksis Kivi vietti tien varrella elämänsä viimeiset kuukaudet vuonna 1872. Hän asui veljensä mökissä maaliskuun alusta vuoden viimeisen päivän aamuvarhaiseen. Kuolinmökki on säilynyt Rantatien varrella muistomerkkinä.

Myöhemmin alueella asuivat ja työskentelivät muun muassa Juhani Aho, Venny Soldan-Brofeldt, Jean Sibelius, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja J. H. Erkko. Taiteilijayhteisön arkeen kuuluivat työn lisäksi perhe-elämä, puutarhanhoito, yhteiset juhlat sekä toimeentulon vaihtelut. Ahola, Ainola, Halosenniemi ja Erkkola toimivat nykyisin museoina. Suviranta on edelleen suvun hallussa yksityiskotina.

Myös Rantatien huviloissa vieraili ja asui kulttuurihenkilöitä. Syvärannassa oleskelivat muun muassa Maksim Gorki ja Fjodor Šaljapin. Myöhemmin huvila toimi suomalaisten sanomalehtimiesten lepokotina, jossa asuivat esimerkiksi Eino Leino ja Uuno Kailas. Huvila tuhoutui tulipalossa vuonna 1947. Uudelleen rakennetussa rakennuksessa toimii nykyisin Lottamuseo.