Hyvinkään historia: rautatieltä teollisuuskaupungiksi

Mistä Hyvinkään varhaiset vaiheet kertovat?

Vanhimmat merkit ihmisen toiminnasta Hyvinkään alueella on löydetty Ridasjärveltä. Sieltä on löydetty alkeellinen kirves ja tasatalttoja, joiden on arvioitu olevan niin kutsutun Suomusjärven kulttuurin ajalta, noin 4000-luvulta ennen ajanlaskun alkua.

Kampakeraamiselta ajalta löytöjä on jo melko runsaasti. Niiden perusteella asutuksen on päätelty keskittyneen Ridasjärven, Vantaanjoen ja Kytäjärven ympäristöön. Satunnaisia esinelöytöjä on tehty pitkin kivikautta, mutta pronssikautisia esineitä ei ole lainkaan löydetty Hyvinkään alueelta.

1100- ja 1200-luvut olivat hämäläisten turkiskaupan kukoistuskautta Suomenlahden rannikoilla. Näihin aikoihin he valtasivat Vantaanjoen varren erämaita pyyntialueikseen. Paikannimistä päätellen Hyvinkään seutu kuului vanajalaisille ja janakkalalaisille.

Saaliiden vähetessä ja turkiskaupan tyrehtyessä pyyntiväki alkoi raivata riistamailleen uudisviljelyksiä. Vakituista asutusta on kuitenkin tuskin syntynyt ennen 1300-lukua. Vuoden 1539 maakirjan mukaan nykyisen Hyvinkään alueella oli jo 40 taloa.

Hallinnollisesti valtaosa Hyvinkäästä kuului Lopen pitäjään. Kirkollisesti pohjoisosat kuuluivat ensin Janakkalaan ja siitä vuonna 1611 erotettuun Hausjärveen, eteläosat Nurmijärveen.

Mistä nimi Hyvinkää tulee ja mitä tiedetään Hyvinkäänkylästä?

Ensimmäinen maininta Hyvinkäästä on vuodelta 1495. Tällöin sillä tarkoitettiin nykyistä Hyvinkäänkylää. Nimen alkuperästä ei ole varmuutta, mutta sen vanhin kirjoitettu muoto on Höffinga.

Vuosina 1559–1561 ja uudestaan vuosina 1616–1629 Hyvinkäänkylän ja Kytäjän välisessä Hyvinkäänvuoressa toimi kaivos. Perimätiedossa sitä kutsutaan Hopeavuoreksi.

Ensimmäinen maininta Helsinki–Hämeenlinna-maantien varrella sijaitsevasta Hyvinkään kestikievarista on vuodelta 1622. Asiakirjamaininnan mukaan kuningas Kustaa II Aadolf kävi Hyvinkään kaivoksella vieraillessaan Suomessa vuonna 1614 ja uudelleen kaksi vuotta myöhemmin matkustaessaan Helsingistä Hämeenlinnaan, jolloin hän yöpyi Hyvinkäällä.

Kaivostoiminnan lakattua maataloustuotteiden myynti ja metsän tuotto jäivät Hyvinkään seudun asukkaiden ainoiksi tulonhankkimiskeinoiksi pitkälle 1800-luvulle saakka.

Miten rautatie synnytti nykyisen Hyvinkään?

Nykyisen Hyvinkään kaupungin alkuna oli asutustaajama, joka syntyi, kun Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien kolmannen rakennuspiirin keskuspaikka sijoitettiin Hyvinkäänkylän takamaille asumattomalle metsäseudulle vuonna 1857. Paikalle nousi rakentajien mökki- ja hökkelikylä.

Rautatien rakentajajoukko oli sekalaista. Sen rungon muodostivat niin sanotut kruununrengit eli vapaat työmiehet, joita Hyvinkäällä oli jo ensimmäisenä rakennusvuonna runsaat 300. Heidän lisäkseen oli venäläisiä sotamiehiä ja Saimaan kanavan rakennustyömaalta paikalle kuljetettuja vankeja. Rautatietä rakentaneille perustettiin nykyisessä Parantolan kaupunginosassa sijaitseva Rautatienrakentajien hautausmaa vuonna 1858.

Suomen ensimmäinen rautatie, Helsinki–Hämeenlinna-rata, valmistui vuonna 1862. Hyvinkää oli asemista keskimmäinen, ja juna pysähtyi Hyvinkäällä 15 minuutiksi, kun se muilla asemilla seisahtui vain 3–5 minuuttia. Hyvinkään asema rakennettiin Nikkilän tilan ulkoniitylle Uudenmaan ja Hämeen läänien rajalle. Rata Hyvinkäältä Hankoon rakennettiin 1870-luvulla.

Rautatiet tekivät asemanseudusta asuinalueen, mutta se alkoi kasvaa toden teolla vasta Ossian Donnerin 1890-luvulla perustaman villatehtaan myötä. Hyvinkään Yhdistyneet Villatehtaat oli kautta 1900-luvun merkittävä työllistäjä paikkakunnalla ja nousi 1930-luvulla Suomen 15 suurimman yrityksen joukkoon.

Vuosina 1862–1880 asemanseudun väkiluku oli 500–600 henkeä, mutta vuonna 1900 seudulla asui jo 1 800 henkeä. Rautatieaseman kaakkoispuolella sijaitsi vuosina 1874–1962 VR:n keskustaimisto ja keskuspuutarha. Se tuotti puiden ja pensaiden taimia kaikkien Suomeen rakennettujen uusien rautatieasemien tarpeisiin. Siellä kehitettiin myös uusia lajikkeita, kuten rautatienomenapuu, joka sai latinankielisen nimensä Malus Hyvingiensis Hyvinkään mukaan. Kyseinen omenapuu on valittu vuonna 1996 Hyvinkään symboliksi.

Miten Hyvinkää itsenäistyi Nurmijärvestä?

Rautatien tulo synnytti ristiriitoja uuden Hyvinkään seudun ja vanhan Nurmijärven emäpitäjän välille. Aseman seudulle asettui ruotsinkielisiä rautatievirkailijoita ja muualta Suomesta tulleita työläisiä, joiden ainoa side uuteen kotiseutuun oli heille jokapäiväisen toimeentulon antanut rautatie. Lisäksi Hyvinkäänkylä ei syrjäisen sijaintinsa vuoksi ollut koskaan sulautunut Nurmijärveen.

Rautatieläiset rakensivat asemanseudulle kansakoulun vuonna 1894. Se toimii yhä Aseman kouluna. Hyvinkäälle saatiin rukoushuone vuonna 1896. Se tunnetaan nykyään Hyvinkään vanhana kirkkona.

Pian nousi esille ajatus Hyvinkään muodostamisesta itsenäiseksi seurakunnaksi. Vuonna 1909 Suomen senaatti hyväksyi Hyvinkään seurakunnan eroamisen Nurmijärvestä ja Hausjärvestä. Ero Nurmijärvestä toteutui kuitenkin vasta vuonna 1916 ja Hausjärvestä seuraavana vuonna.

Itsenäinen Hyvinkään kunta perustettiin 20. heinäkuuta 1917 Aseman koulun juhlasalissa. Hyvinkään yhteiskoulu perustettiin vuonna 1918 ja paikallislehti Hyvinkään Sanomat aloitti ilmestymisensä vuonna 1924. Vuonna 1925 asemanseutu erotettiin Hyvinkään kauppalaksi ja muu kunta jäi maalaiskunnaksi. Vuonna 1926 tapahtuneen erottamisen jälkeen aiemman kunnan nimeksi tuli Hyvinkään maalaiskunta.

1900-luvun alussa Hyvinkää tunnettiin erityisesti puhtaan ilman sanatoriopaikkakuntana. Vuonna 1896 Hyvinkäälle perustettiin hermo- ja toipilasparantola. Vuoteen 1905 asti asiakkaat olivat enimmäkseen suomalaisia. Tämän jälkeen parantolalle rakennettiin Lars Sonckin suunnittelema uusi, kivinen päärakennus ja suurin osa asiakkaista alkoi olla venäläisiä.

Vuonna 1916 parantolan asukkaista yli 80 prosenttia tuli Suomen ulkopuolelta ja Hyvinkää oli Krimin matkailukohteiden kilpailija. Parantolatoiminta loppui vuonna 1939, kun rakennus vaurioitui talvisodan pommituksessa.

Miten Hyvinkää kasvoi sotavuosien ja teollisuuden myötä kaupungiksi?

Sisällissodan aikana punaiset ottivat vallan Hyvinkäällä, mutta 20.–21. huhtikuuta 1918 käydyn Hyvinkään taistelun jälkeen saksalaiset ottivat paikkakunnan haltuunsa. Punaisten vallan aikana Hyvinkäällä surmattiin 16 valkoista. Vallanvaihdon jälkeen saksalaiset ja valkoiset puolestaan teloittivat noin 150–160 punaista, joille on myöhemmin pystytetty Oiva Hurmeen suunnittelema muistokivi Sahanmäen Surujen puistoon.

Hyvinkään ensimmäisen asemakaavan laati maanmittausinsinööri Arthur Alli vuonna 1909 Hyyppärän tilan maille. 1920-luvulla Carolus Lindberg laati kauppalalle asemakaavan, joka oli mitoitettu 55 000 asukkaalle eikä toteutunut sellaisenaan. Kauppalan keskeisin väylä oli nykyinen Hyvinkäänkatu, mutta Lindbergin kaavassa pääväylä siirtyi Uudenmaankatu–Hämeenkadulle.

Kone Oy rakensi Hyvinkäälle tehtaan vuonna 1943. Sodan jälkeen yhtiöllä oli keskeinen asema sotakorvaustuotannossa ja tehdasta laajennettiin. Koneen tehtaalla valmistettiin sotakorvauksina 265 nostinta, 202 nosturia ja 108 hissiä. Hissien kehittely jatkui Hyvinkäällä ja niiden testaamiseen rakennettiin vuonna 1976 Koneen hissitorni. Se on edelleen testauskäytössä.

Sodan jälkeen Hyvinkäälle myös asutettiin 5 000–6 000 siirtokarjalaista. Suurta edistysaskelta merkitsi myös VR:n veturikonepajan siirtyminen Helsingin keskustasta Hyvinkäälle vuonna 1949. Vuonna 1961 noin 70 prosenttia Hyvinkään väestöstä työskenteli teollisuudessa.

Vuonna 1960 Hyvinkään kauppalasta tuli kaupunki ja vuonna 1969 kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät. Hyvinkään kirkkona toimi vanha rukoushuone Uudenmaankadun varrella, kunnes vuonna 1961 valmistui arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnittelema kirkko. VR:n keskustaimiston alue siirtyi kaupungin omistukseen vuonna 1960 ja taimisto siirrettiin Tuusulan Nuppulinnaan vuonna 1962. Entisen taimiston alueelle rakennettiin muun muassa kaupunginkirjasto, kaupungin virastotalo ja kauppatori. Samoihin aikoihin myös Högforsin valimon ympärille kasvanut Karkkila nousi Uudellamaalla omaksi kaupungikseen.