Keminmaan historia – vanhaa asutusta Kemijokivarressa

Mistä Keminmaan asutus on peräisin?

Kemijokivarren asutus on hyvin vanhaa. Pysyvä asutus syntyi 1000-luvun alussa, kun Satakunnasta, Hämeestä ja Karjalasta muutti väkeä pohjoisen erämaihin. 1200-luvulla alueelle saapuivat ruotsalaiset ja saksalaiset kauppiaat, joilta saatu suola oli ratkaiseva edellytys lohikaupan vilkastumiselle.

Ensimmäinen kirjallinen tieto Kemin seurakunnasta on vuodelta 1329, jolloin se mainitaan kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Samalle vuosisadalle ajoittuu kiista Uppsalan ja Turun hiippakuntien välisen rajan määrittämisestä Pohjois-Pohjanmaalla. Hiippakuntien raja muodostui lopulta Tornion ja Kemin väliin niin, että Kemin seutu jäi Turun hiippakuntaan ja sitä kautta Suomeen, kun taas Tornio kuului Uppsalan piispan hallintaan. Kemin seurakunta oli laaja alue, joka ulottui pohjoisesta Lapista Haukiputaalle.

Miten Keminmaan kirkot ja maallinen hallinto ovat kehittyneet?

Seurakunnan ensimmäinen, katoliselta ajalta peräisin oleva kirkko on perimätiedon mukaan sijainnut Valmarinniemessä. Venäläiset ryöstivät kirkon vuonna 1473 ja polttivat sen vuonna 1517. Uusi kirkko rakennettiin vuosina 1519–1521, ja se on nykyinen Keminmaan vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko. Siellä makaa vuonna 1629 kuolleen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen kuuluisa muumioitunut ruumis. Kirkko on pohjoisin keskiaikainen kivikirkko Suomessa.

Keskiajalla myös maallinen hallinto muodostui. Keminmaan edeltäjä Kemin pitäjä oli Pohjois-Suomen vanhimpia pitäjiä ja käsitti laajimmillaan koko Peräpohjolan eli nykyiset Simon, Kemin, Tervolan ja Rovaniemen aina Kemijärvelle asti. Karjatalous alkoi kehittyä 1600-luvulta alkaen.

Miten Kemin suurpitäjä hajosi ja Kemin kaupunki syntyi?

Rovaniemi irrottautui Kemin suurpitäjästä vuonna 1785 ja Simo ja Tervola vuonna 1866. Maankohoaminen madalsi Kemijoen suuta niin, etteivät kauppiaat enää päässeet aluksillaan jokia ylös, joten meren rannalle perustettiin vuonna 1869 uudeksi kauppapaikaksi Kemin kaupunki. Keminmaan uusi kirkko rakennettiin keisari Aleksanteri I:n rahoittamana vuosina 1823–1827, ja sen suunnitteli Carl Ludvig Engel.

1860-luvulta alkaen Kemijoelle perustettiin lukuisia höyrysahoja, jotka mullistivat alueen elämän. Merkittävimpiä olivat vuonna 1874 toimintansa aloittanut Karihaaran saha ja valtion vuonna 1921 perustama Veitsiluodon saha. Teollisuuden synty kasvatti alueen väkilukua, ja iso osa aiempaa Kemin maalaiskuntaa liitettiin Kemin kaupunkiin vuoden 1931 alussa. Samalla maalaiskunta menetti lähes 15 000 asukasta ja jäljelle jäi vain 3 500.

Miten sodat ja jälleenrakennus vaikuttivat Keminmaahan?

Toisen maailmansodan aikana Keminmaan nykyisen vanhustentalon paikalla Kallinjärven reunalla toimi saksalaisten leipomo, jossa leivottiin kaikki Pohjois-Suomen saksalaisjoukkojen leivät. Pölhön koulussa toimi saksalaisten upseerikerho.

Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennus. Pohjolan Voima Oy rakensi Keminmaalle vuosina 1945–1948 Isohaaran voimalaitoksen, minkä seurauksena Kemijoen lohi siirtyi historiaan ja monet niityt ja pellot jäivät veden alle. 1950-luvun lopussa aloitettiin mittava kaavoitustyö ja kunnallistekniikan kehittäminen, jonka tuloksena vuosina 1970–2005 rakennettiin yli 1600 omakotitaloa ja noin 1200 kerros- ja rivitalohuoneistoa. Vuonna 1966 silloiseen Kemin maalaiskuntaan valmistui Kuivamaito Oy:n tehdas. Elijärven kaivos avattiin vuonna 1968 ja Taivalkosken voimalaitos vuonna 1975. Vuoden 1979 alussa kunnan nimi muutettiin Kemin maalaiskunnasta Keminmaaksi.

Vuoden 2015 alussa Kemin kaupunki sekä Simon ja Keminmaan kunnat suunnittelivat yhdistymistä uudeksi Kemin kaupungiksi. Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.