Kivikausi Suomessa: ensimmäiset asuttajat ja kulttuurit

Milloin kivikausi Suomessa vallitsi?

Kivikausi Suomessa oli esihistorian ajanjakso, jolloin käyttöesineet ja työkalut tehtiin pääasiassa kivestä, puusta ja luusta. Metallit eivät olleet vielä yleisessä käytössä. Kivikautta seurasi pronssikausi, jolloin metallien käyttö hiljalleen yleistyi.

Neandertalinihminen tai jonkin muun ihmissuvun edustajia on saattanut asua Kristiinankaupungin Susiluolassa jopa 120 000 vuotta sitten Eem-interglasiaalin aikana. Tästä ei ole kuitenkaan saatu varmuutta.

Varmuudella Suomen ensimmäiset asuttajat saapuivat maahan noin 8850 eaa. Silloin edellisen jääkauden mannerjäät peittivät vielä osia Pohjois-Suomesta. Kivikauden lopulla vallinnut lämmin ilmastovaihe alkoi viilentyä. Maanviljelys ja karjanhoito yleistyivät, vaikka niistä tuli tärkeimpiä elinkeinoja vasta myöhemmin.

Mikä oli mesoliittinen kausi ja Suomusjärven kulttuuri Suomessa?

Mesoliittinen kivikausi ajoittuu noin vuosiin 8850–5200 eaa. Ensin alueelle saapuivat luultavasti pienet pyyntiryhmät. Ne metsästivät ja kalastivat kesän aikana ja palasivat sen jälkeen kotialueilleen.

Asutus muuttui hiljalleen pysyvämmäksi. Se ulottui aivan Lapin pohjoisimpiin osiin jääpeitteen vetäydyttyä. Mesoliittinen pioneeriasutus levittäytyi kaikkialle Suomeen ja sopeutui paikallisiin olosuhteisiin. Näin kehittyi Suomusjärven kulttuuri.

Tämä esikeraaminen kulttuuri pyysi hylkeitä, hirviä ja peuroja pienriistan lisäksi. Asuinpaikat sijaitsivat vesistöjen äärellä. Kalastuksella oli suuri merkitys. Varhaiset asuttajat elivät ensin hylkeen- ja peuranpyynnillä, myöhemmin hylkeen- ja hirvenpyynnillä. Lisäksi keräiltiin marjoja ja sieniä.

Tältä varhaiselta ajalta on löydetty ennen kaikkea kivityökaluja, kuten kirveitä, talttoja ja pallonuijia. Puun, luun, sarven ja nahkan käyttö oli yleistä, mutta orgaaninen aines säilyy harvoin. Löytöihin kuuluu luutuuria, katiskoja ja Antreasta löydetty verkko. Antrea tunnettiin myöhemmin nimellä Vuoksenranta Karjalankannaksella, jonka asutuksen myöhempiä muutoksia käsittelen myös sivulla Siirtoväki.

Miten neoliittinen kausi ja keramiikan käyttö alkoivat Suomessa?

Neoliittisen kauden Suomessa katsotaan alkavan keraamisten astioiden käyttöönoton myötä noin 5100 eaa. Aluksi kyseessä oli vain kulttuurivirtaus kaakon suunnalta Venäjältä, sillä asukastiheys ei näytä kasvaneen.

Astioilla oli metsästäjä-keräilijöille lukuisia käyttötarkoituksia, jotka edistivät ravinnon hyödyntämistä. Alkuvaihetta kutsutaan varhaiseksi kampakeraamiseksi kaudeksi. Astioiden koristelutapojen mukaan on määritelty kolme varhaiskampakeraamista keramiikkaryhmää: varsinainen varhaiskampakeramiikka eli Sperrings-keramiikka, Jäkärlän keramiikka ja Säräisniemen keramiikka.

Suomen kivikauden jaossa neoliittiseen kauteen kuuluvat muun muassa vanhempi varhaiskampakeramiikka, Säräisniemi 1 -keramiikka, varhainen asbestikeramiikka, nuorempi varhaiskampakeramiikka ja Jäkärlän keramiikka. Myöhempiä ryhmiä ovat Kierikin, Pöljän, Jysmän ja Pyheensillan keramiikka. Näistä keramiikan vaiheista kerron tarkemmin sivulla Kampakeraaminen kulttuuri.

Mitä olivat tyypillinen kampakeramiikka, nuorakeramiikka ja Kiukaisen kulttuuri?

Tyypillisen kampakeramiikan leviämisen alkuaikoina Suomeen ja Baltiaan muutti myös lisää väkeä idästä. Kotoperäisen kivimateriaalin lisäksi otettiin käyttöön piikivestä valmistetut työvälineet. Kaudelle on ominaista kaupankäynti lähialueiden välillä ja esineelliset punamultahaudat. Lisääntynyt väestö kehitti erilaisia keramiikan koristelutapoja aina metallikaudelle asti.

Tyypillistä kampakeramiikkaa seurasivat myöhäiskampakeramiikka ja useat alueelliset keramiikkaryhmät. Vuosien 2500–2000 eaa. tienoilla Suomeen saapui Etelä-Baltiasta ja Koillis-Puolasta nuorakeraaminen kulttuuri. Se tunnetaan myös vasarakirveskulttuurina. Se harjoitti karja- ja maitotaloutta.

Pian tämän jälkeen rannikolle ilmestyi noin 2000 eaa. Kiukaisten kulttuuri. Läntiset vaikutteet jakoivat maan läntiseen rannikon kulttuuriin ja itäiseen kulttuuriin. Näiden välillä oli yhteyksiä, mutta kulttuurit eivät sekoittuneet toisiinsa. Rannikon myöhäisestä kivikaudesta kerron lisää sivulla Kiukaisten kulttuuri.

Noin 1500 eaa. pronssiesineitä saapui Suomeen ja alkoi pronssikausi. Kiviesineistöä käytettiin yleisesti vielä pronssikaudellakin, mutta kivenkäsittelytaito taantui jonkin verran huomion kiinnittyessä pronssiin. Sotien muodot kyllä muuttuivat kivikauden jälkeen monin tavoin, mutta vielä vuonna 1944 Suomen itärajan tuntumassa käytiin raskaita taisteluja, joista viimeinen suurhyökkäys torjuttiin Ilomantsin taistelussa.