Moskovan rauhansopimus 1940 ja talvisodan päättyminen

Kuka neuvotteli Moskovan rauhansopimuksen ehdot?

Suomen tasavallan presidentti Kyösti Kallio nimesi rauhanneuvotteluvaltuuskuntaan pääministeri Risto Rytin, ministeri ja valtioneuvos Juho Kusti Paasikiven, kenraali Rudolf Waldenin sekä professori Väinö Voionmaan. Valtuuskunta lähti illalla 6. maaliskuuta 1940 Tukholmaan ja edelleen seuraavana päivänä Riian kautta Moskovaan.

Neuvostoliiton neuvottelijoita johtivat ulkoministeri Vjatšeslav Molotov sekä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Leningradin piirin pääsihteeri ja politbyroon jäsen, kenraalieversti Andrei Ždanov. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin ei saapunut neuvottelupöytään suomalaisten toiveista huolimatta. Rauhasta ei varsinaisesti neuvoteltu, vaan Neuvostoliitto saneli ehdot. Suomalaisten kannalta ahdistavat neuvottelut kestivät kuitenkin viisi päivää.

11. maaliskuuta Suomen hallitus päätti hyväksyä Neuvostoliiton esittämät rauhanehdot. Neuvostoliiton halukkuutta rauhaan lisäsivät Suomen onnistuneet torjuntavoitot, sodan pitkittyminen sekä Ranskan ja Ison-Britannian lupaama sotilaallinen apu Suomelle. Neuvostoliiton intressinä oli päättää talvisota mahdollisimman nopeasti.

Mitä alueita Suomi joutui luovuttamaan Moskovan rauhansopimuksessa?

Rauhanehdot olivat Suomelle raskaat runsaine alueluovutuksineen. Suomi menetti 35 000 km² eli kahdeksan prosenttia alueestaan ja joutui uudelleensijoittamaan yli 400 000 luovutetuilta alueilta lähtemään joutunutta evakkoa. Tämä siirtoväki oli osa rauhan välitöntä arkea, vaikka sotatilaa ei kumottu välirauhan aikana.

Luovutettuihin alueisiin kuuluivat Karjalankannas, muun muassa Viipurin ja Käkisalmen kaupungit, sekä Laatokan Karjala, muun muassa Sortavalan kaupunki. Luovutettuihin alueisiin kuuluivat myös osia Sallasta ja Kuusamosta eli Sallan–Kuusamon alue, Suomen hallitsema osa Kalastajasaarentoa Petsamosta sekä Suomenlahden ulkosaaret Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari.

Muita rauhanehtoja olivat Hangon vuokraaminen Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi seuraaviksi 30 vuodeksi, menetettyjen alueiden taloudellisten laitosten palauttaminen, koneet ynnä muut, rautatien rakentaminen Kantalahden ja Sallan välille sekä liittoutumattomuus Neuvostoliittoa vastaan. Hanko tuli näin osaksi sopimuksen ehtoja.

Miten Moskovan rauhansopimuksen ehdot julkistettiin Suomessa?

Suomen ulkoministeri Väinö Tanner julkisti rauhansopimuksen ehdot radiopuheessa 13. maaliskuuta kello 12, tunnin kuluttua sopimuksen voimaanastumisesta. Useat sanomalehdet julkaisivat päivän aikana rauhansopimusta käsitteleviä erikoistiedotteita. Puolustusvoimien ylipäällikkö marsalkka Mannerheim antoi päiväkäskyssään 14. maaliskuuta tunnustuksen suomalaisille sotilaille.

Rauhansopimuksen hyväksyminen johti sopimuksen solmimista vastustaneiden maalaisliittolaisten opetusministeri Uuno Hannulan ja puolustusministeri Juho Niukkasen välittömään eroon hallituksesta. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa sopimuksen hyväksymistä olivat vastustaneet Maalaisliiton Urho Kekkonen ja Kalle Kämäräinen, Isänmaallisen kansanliikkeen Kaarlo Kares ja Kansallisen kokoomuksen Jaakko Ikola.

Eduskunta ratifioi sopimuksen salaisessa istunnossa 15. maaliskuuta äänin 145−3, ja äänestyksessä oli 9 tyhjää sekä 42 poissa. Valtioneuvos J. K. Paasikivi ja professori Väinö Voionmaa vaihtoivat rauhansopimuksen ratifioimisasiakirjat Moskovan Kremlissä 20. maaliskuuta. Rauhansopimuksen mukainen Suomen uusi itäraja saatiin merkityksi maastoon 16. lokakuuta 1940.

Miten Moskovan rauhansopimus johti jatkosotaan?

Välirauhan aikana Suomi lähentyi Saksan kanssa, ja maiden välillä käynnistyi myös sotilasyhteistyö. Kesäkuussa 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, ja Suomi liittyi sotaan muutamaa päivää myöhemmin. Suomen osuutta hyökkäyksestä nimitetään jatkosodaksi.

Vuonna 1941 Suomi valtasi takaisin suurimman osan luovutetuista alueista osana jatkosotaa, ja alueet liitettiin osaksi Suomea 6. joulukuuta 1941. Suomen hallitus kumosi Moskovan rauhan yksipuolisella julistuksellaan 29. marraskuuta. Muutamaa päivää aiemmin Suomi oli liittynyt Antikomintern-sopimukseen.

Rauhan valmisteluun liittyi myös yhteyden hakeminen Tukholmassa talvella 1940. Hella Wuolijoki oli jo joulukuun 1939 puolella sanonut ulkoministeri Väinö Tannerille voivansa yrittää yhteyttä Neuvostoliiton suuntaan Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Aleksandra Kollontain kautta, sillä Neuvostoliitto oli katkaissut suhteet Suomen viralliseen hallitukseen ja piti yhteyttä Kuusisen nukkehallitukseen. Tanner tapasi Kollontain Tukholmassa helmikuussa, ja 28. tammikuuta Molotov sähkötti Tukholmaan, ettei yhteyksille Helsinkiin ole olennaisia esteitä.