Marian kirkko, Hamina – keskiaikainen kivikirkko

Miksi Marian kirkkoa Haminassa kutsuttiin Vehkalahden kirkoksi?

Marian kirkko, Hamina tunnettiin aiemmin Vehkalahden kirkkona seurakuntansa mukaan. Vehkalahden ja Haminan seurakuntien yhdistyessä nimeksi tuli Marian kirkko.

Se on nykyisen Haminan seurakunnan pääkirkko. Seurakunta käyttää aktiivisesti myös Johanneksen kirkkoa. Kirkossa on istumapaikkoja 550 hengelle.

Kirkko sijaitsee Haminan vieressä kohonneen kaupungin ja vanhan maaseudun rajalla. Se on koko Kymenlaakson vanhin rakennus.

Mikä on Marian kirkon historia keskiajalta 1500-luvulle?

Vehkalahden kirkkojen historia ulottuu 1300-luvulle. Ensimmäinen maininta kirkosta löytyy Viipurin linnanisännän kirjeestä, joka on päivätty 2. helmikuuta 1396.

Nykyisen kivikirkon kohdalla oli todennäköisesti yksi tai kaksi puukirkkosukupolvea ennen kivikirkon rakentamista. Kivikirkon rakentaminen tapahtui arviolta vuosien 1430 ja 1470 välisenä aikana.

Kirkon suunnittelijana pidetään samaa Pernajan mestaria, joka suunnitteli muun muassa Pyhtään, Pernajan ja Sipoon kirkot ja Porvoon tuomiokirkkon. Jos keskiaikaiset kivikirkot kiinnostavat, olen kirjoittanut erikseen myös Naantalin kirkkosta.

Sijainnistaan johtuen kirkko joutui 1500-luvulla kahdesti sotien aikana ryöstön ja polton kohteeksi. Kansanuskon mukaan kirkkoon liittyy vanhaa perimätietoa, mutta tuhoutumisesta tiedetään, että kirkon seinä- ja kattomaalaukset tuhoutuivat ja muutkin aarteet hävisivät.

Myöhemmin, kun kirkon viereen kohosi Haminan kaupunki, Marian kirkko palveli maaseudun lisäksi myös kaupungin suomalaisväestöä. Ruotsinkielisellä väestöllä oli oma kirkkonsa.

Miten Haminan palo vaurioitti Marian kirkkoa ja miten Carl Ludvig Engel uudisti sen?

Marian kirkko vaurioitui pahoin Haminan palossa vuonna 1821. Palon jälkeen kirkossa pidetyssä pitäjänkokouksessa todettiin, että kirkon korjaus ja laajennus haluttiin suorittaa mahdollisimman pienin kustannuksin.

Palossa vaurioitunut tiiliholvi oli purettava. Ajatuksena oli, että purkutöistä saaduilla tiilillä kirkkoa olisi voitu korottaa toista lehterikerrosta varten. Seurakunnan edustajat eivät kannattaneet tätä ehdotusta, vaan tahtoivat palauttaa kirkon paloa edeltäneeseen asuun.

Edes kirkkoherra Johan Henrik Gustavsonin vakuuttelut eivät saaneet seurakuntalaisia muuttamaan mieltään. Tästä huolimatta Suomen senaatti tilasi Intendenttikonttorilta suunnitelmat kirkon laajentamiseksi, ja Carl Ludvig Engel laati korjaus- ja uudistussuunnitelmat.

Kun uudistustyöt valmistuivat vuonna 1828, vanhat holvit oli purettu ja seiniä oli korotettu noin metrin verran. Katon harjaa oli madallettu ja lehterit olivat nyt aiemman ehdotuksen mukaisesti kahdessa kerroksessa. Lisäksi länsipäätyyn rakennettiin kellotorni. Aiemman holvauksen sijaan uusi välikatto oli toteutettu puisena tynnyriholvina.

Millaisia korjauksia Marian kirkkoon on tehty ja milloin siitä tuli kirkkomuseo?

Tämän jälkeen kirkkoa remontoitiin vielä vuonna 1963 Veikko Leisténin suunnitelmien mukaisesti. Tuolloin muun muassa sisätilojen uunit poistettiin, alttaria uudistettiin ja ylimmät parvet poistettiin.

Marian kirkkoa alettiin jälleen korjata vuoden 2013 alussa. Työn yhteydessä uusittiin sisäkatot, valaistus, alttarit, lattialämmitys ja kirkkotekstiilit. Seinät ja penkit maalattiin ja kirkon vanhat urut korvattiin uusilla Paschen Kiel Orgelbaun rakentamilla. Ne edustavat soinniltaan ja rakenteeltaan ranskalaista sinfonis-romanttista tyyliä.

Urut otetaan käyttöön 1. adventtisunnuntain messussa Marian urkuviikolla joulukuussa 2013. Muutostöissä pyrittiin palauttamaan kirkon ilmeeseen vanhaa kauneutta. Viimeinen jumalanpalvelus ennen remontin alkua pidettiin loppiaisena 6. tammikuuta 2013, ja kirkko vihittiin uudelleen käyttöön saman vuoden ensimmäisenä adventtina. Kirkon uudet tekstiilit on suunnitellut taiteilija Helena Vaari.

Kirkon asehuoneen yläkerroksessa on pieni museohuone, jossa esitellään seurakunnan historiaan liittyvää esineistöä. Näyttelyesineistö on pääosin 1800-luvun alkupuolelta. Myös Suomen kirkkohistoriassa on muita mainittavia rakennuksia, kuten Savonlinnan Kerimäen kirkonkylässä sijaitseva maailman suurin puukirkko, jonka suureen kirkkosaliin mahtuu noin 5 000 ihmistä.