Kerimäen kirkko – suuren puukirkon rakennustarina

Missä Kerimäen kirkko sijaitsee ja kuinka suuri se on?

Kerimäen kirkko sijaitsee Savonlinnassa, Kerimäen kirkonkylässä Puruveden rannalla. Matkaa kaupungin keskustasta on noin 20 kilometriä koilliseen. Keskiaikaisten kirkkojen joukkoon se ei kuulu: rakennus valmistui 25. syyskuuta 1847 ja vihittiin käyttöön seuraavana vuonna.

Maailman suurimmaksi puukirkoksi mainittu rakennus on myös Suomen suurin kirkkorakennus. Seurakunta kuvaa sitä kristikunnan suurimmaksi puukirkoksi ja Suomen suurimmaksi kirkkotilaksi. Sen taidehistoriallinen merkitys liittyy sekä suureen kokoon että asemaan eri rakennustyylien välissä.

Kirkolla on pituutta 45 metriä ja leveyttä 42 metriä. Korkeus on 27 metriä, mutta ristin huippu yltää 37 metriin. Sisällä on noin 3 000 istumapaikkaa ja lisäksi noin 2 000 seisomapaikkaa. Penkkien yhteispituus on noin 1 670 metriä. Suuruus näkyy siis rakennuksen ulkomittojen lisäksi siinä, kuinka paljon väkeä samaan kirkkotilaan on tarkoitettu kokoontumaan.

Miksi Kerimäelle rakennettiin näin suuri puukirkko?

Ensimmäisen suunnitelman teki E. B. Lohrmann vuonna 1842. Kirkkoon olisi mahtunut 1 500 henkeä, vaikka seurakunnassa oli 10 000 jäsentä. Kerimäkeläiset eivät hyväksyneet suunnitelmaa, vaan anoivat intendentinkonttorilta suuremman kirkon piirustuksia. Pyyntö herätti vastustusta, sillä suuren puurakennuksen pelättiin jäävän rakenteellisesti liian heikoksi.

A. F. Granstedt suunnitteli kuitenkin vuonna 1844 kirkon 5 000 ihmiselle. Ilmeisesti hän suurensi Lohrmannin piirustuksia, ja rakentaminen alkoi heti. Työtä johti vihtiläinen kirkonrakentaja Axel Magnus Tolpo. Hänen äkillisen kuolemansa jälkeen rakennustyön johtamista jatkoi hänen poikansa Theodor Tolpo.

Rakentamiseen osallistui myös seurakuntalaisia. Veroluku määräsi kuntalaiset miehet vuorollaan töihin, ja seurakunta määräsi ammattimiehet: muurarit, sepät ja kirvesmiehet. Granstedt arvioi, että paikan päällä taottiin 294 000 naulaa. Porvoon piispa C. G. Ottelin vihki valmiin kirkon käyttöön helluntaina 11. kesäkuuta 1848.

Kirkon koosta kerrotaan tarinoita, joissa kyynärät ja metrit sekoittuivat tai piirustukset vaihtuivat. Kyse ei kuitenkaan ollut mittavirheestä. Rakentamisen aikainen kirkkoherra Fredrik Neovius ajatteli, että kirkkoon piti mahtua kerralla puolet pitäjän asukkaista. Kerimäellä oli tuolloin noin 12 000 asukasta.

Millainen rakenne Kerimäen kirkossa on ja miksi kirkkosali on valoisa?

Kerimäen kirkko on tyypiltään kahtamoinen eli kaksoisristikirkko. Sen kirkkorakennuksen pohjakaava on lyhytsakarainen kaksoisristi. Tyylissä yhdistyvät uusgotiikka ja uusbysanttilaisuus, mutta mukana on myös vanhempaa kirkkoperinnettä. Rakennus ei siten edusta vain yhtä tyylisuuntaa.

Kupoli kohoaa ristineliön yläpuolelle neljän puupilarin varassa. Pilareita vahvistavat sidehirret, jotka liittyvät seiniin runsaasti profiloituina. Kolmiapilan muotoiset avoimet kattotuolit tukeutuvat osittain samoihin sidehirsiin. Suuren tilan kantavat rakenteet muodostuvat näin toisiinsa liittyvistä puuosista.

Valoa tulee seinien kolmessa kerroksessa olevista ikkunoista sekä kupolin aukoista. Runsas luonnonvalo lisää suuren salin avaruuden vaikutelmaa. Kirkon koko ei siis perustu vain ulkomittoihin tai paikkalukuun, vaan myös sisätilan rakenteeseen ja valaistukseen.

Puusta rakentamisen mahdollisuudet vietiin Kerimäellä ajan oloihin nähden äärimmilleen. Kirkon ristirakenne oli rakennettaessa 80 vuotta aikaansa edellä. Kokonaisuus osoittaa rakentamiseen osallistuneiden kirvesmiesten taitoa: suuren salin, kupolin ja niitä tukevien rakenteiden toteuttaminen edellytti huomattavaa puurakentamisen osaamista. Juuri mittakaavan ja rakenteen yhdistelmä tekee kirkosta taidehistoriallisesti merkittävän.

Millaiset alttaritaulu, urut ja talvikirkko Kerimäen kirkossa on?

Kirkon sisätilojen kirkkotaiteeseen kuuluu Alexandra Såltinin vuonna 1890 maalaama alttaritaulu. Sen aiheena ovat Jeesuksen sanat: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Aihe liittyy Matteuksen evankeliumin kohtaan 11:28.

Kristallikruunu hankittiin vuonna 1882. Sen lisäksi kirkossa on viisi Josef Stenbäckin suunnittelemaa kynttiläkruunua vuodelta 1911. Kangasalan Urkutehtaan valmistamat 20-äänikertaiset urut asennettiin vuonna 1894. Sisustuksen eri osat ovat siis tulleet kirkkoon sen valmistumisen jälkeen.

Vuonna 1915 kirkkoon asennettiin kahdeksan kamiinaa. Jäljellä on neljä koristeellista kamiinaa, mutta ne ovat olleet käyttämättöminä 1950-luvun lopulta lähtien. Suuressa kirkkosalissa ei ole lämmitystä kylmää vuodenaikaa varten.

Kirkon kylkeen rakennettiin vuonna 1953 pienempi kirkkosali, talvikirkko. Suuressa kirkossa järjestetään silti joka vuosi joulupäivän aamuna jumalanpalvelus. Vanhaan perinteeseen kuuluu istua siellä turkit päällä ja kintaat kädessä. Kirkko maalattiin uudelleen kesällä 2009.

Millaista kellotapuli ja kellot Kerimäen kirkolla on?

Kirkon vieressä seisova kellotapuli on 42 metriä korkea. Se valmistui samana vuonna kuin kirkko, vuonna 1847. Tapulissa on kaksi kirkonkelloa, joiden valmistusajat ovat kaukana toisistaan: pieni kello valettiin vuonna 1684 ja suuri vuonna 1884.

Suuri kello valmistettiin Osbergin tehtaassa Helsingissä. Se painaa 600 kilogrammaa, ja sen halkaisija on 90 senttimetriä. Kellon tekstissä lukee: ”Soittakaamme Herralle. Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto. Kerimäen seurakunta 1884.” Valmistusvuosi näkyy siten myös kelloon tehdyssä tekstissä.

Pienempi kello on valettu Tukholmassa. Sen valajaksi on merkitty G. W. Tinis sekä XZ. Jakob Birman. Kello painaa 400 kilogrammaa, ja sen halkaisija on 64 senttimetriä. Se on kirkkoa ja tapulia vanhempi, kun taas suuri kello on valmistettu niiden valmistumisen jälkeen. Vanhojen kirkkojen historia kiehtoo minua muutenkin, ja eräs hyvä esimerkki on Haminan Marian kirkko, joka on Kymenlaakson vanhin rakennus. Toisen esimerkin tarjoaa Vårdön kirkko, keskiaikainen kivikirkko Ahvenanmaalla, jonka paikalla oli puukirkko jo ehkä 1300-luvulla.