Päijälän linnavuori Kuhmoisissa

Missä Päijälän linnavuori sijaitsee?

Päijälän linnavuori tunnetaan myös nimellä Kuhmoisten linnavuori. Se sijaitsee Päijälän kylän erämaassa, Kuhmoisten kirkosta 7,5 kilometriä pohjoiskoilliseen.

Paikka on Linnajärven ja Saaresjärven välisellä kannaksella. Se sijaitsee Kokemäenjoen vesistön ja Päijänteen vesistön vedenjakajalla ja keskiaikaisen ratsutien varrella.

Seutu ei sijainnut asutuksen lähellä. Lähimmät rintamaat olivat Kuhmoisten kirkon ympäristössä. Lähes kilometrin lounaaseen on kartoissa Linnamäki, jolla ei ole muinaislinnaa.

Alueen linnavuorien ketjuun kuuluu kohteita myös esimerkiksi Jämsässä. Samaa rautakauden ja varhaisen keskiajan puolustuspaikkojen maailmaa edustavat myös Pentin linnavuori ja Hangastenmäen linnavuori.

Millainen Päijälän linnavuoren mäki on?

Mäki kohoaa 40 metriä ympäristöään korkeammalle. Sen lakialue on halkaisijaltaan 100-metrinen kallioinen linnapiha, jossa on kaksi tasannetta.

Huipulta voi nähdä Päijänteen itärannan. Kallion itä- ja eteläreunaa kiertää jyrkänne ja pohjoisrinteet ovat jyrkät. Puolustuksellisesti heikoin sivusta ovat länsipuoliset rinteet.

Länsipuolisilla rinteillä on 25–40 metriä pitkä kivivalli. Se on 1,5–2,0 metriä leveä ja noin metrin korkea. Mäen luoteisrinteessä on ollut vallin jatkoa.

Linnan alueelta on löytynyt joitakin liesiä ja rakennuksien pohjia. Sieltä löytyy myös 11 erillistä kivikasaa, joiden läpimitta on 1,5–2,9 metriä. Vallin itäpuolella on lähde, joka on muodostanut notkoon kosteikon.

Milloin Päijälän linnavuorta on tutkittu ja mitä sieltä on löydetty?

Linnavuori tunnettiin ainakin 1800-luvulla. Se on mainittu vuonna 1891 Hjalmar Appelgrenin väitöskirjassa.

Kohdetta on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1907, 1918, 1962, 1970 ja 2002. Tutkijoina ovat olleet Hjalmar Appelgren, Alfred Hackman, Anna-Liisa Hirviluoto, Matti Huurre ja Petteri Pietiläinen.

Vuonna 1983 Hannu Kilpinen ilmoitti löytäneensä Linnavuorelta metallinilmaisimella kaksi keihäänkärkeä. Hän toimi myös avustajana kaivauksilla useina vuosina.

Arkeologiset kaivaukset tehtiin vuosina 1985–1989 Jussi-Pekka Taavitsaisen johdolla. Kaivauksilla löytyi runsaasti kiviraunioita, jäänteitä masuuneista ja liesiä sekä lukuisia rauta-, kupari- ja pronssiesineitä. Maaperästä ja puista otettiin useita näytteitä kohteen ajoittamiseksi.

Radiohiili- ja termoluminenssinäytteet sopivat aikahaarukkaan 1026–1281 jaa. Yksi liesi ajoitettiin noin 1220 jaa., kivivallin reuna 1040 jaa. ja toinen liesi 1260 jaa. Neljästä liedestä saatiin keskiarvot noin 1040, 1070, 1100 ja 1270 jaa.

Esinelöydöt, jotka olivat aseita, työkaluja ja koruja, ajoittuvat ristiretkiajalle ja varhaiselle keskiajalle noin 1025–1150 jaa. Linna lienee palanut 1100-luvun alussa, mutta on silti voinut olla vielä 1200-luvulla käytössä.

Mihin tarkoitukseen Päijälän linnavuori rakennettiin?

Kuhmoisten Päijälän arvellaan olleen valta- ja nautinta-alueiden raja-aluetta 1100- ja 1200-luvuilla. Tämä selittää merkittävien linnavuorien ketjun alueella.

Päijälän linnavuorikin lienee rakennettu vartioimaan erämaan kulkureittejä. Ainakin alkujaan se liittynee hämäläisten ja karjalaisten keskenään käymään kilpailuun erämaiden omistuksesta.

Jussi-Pekka Taavitsaisen vuonna 1990 julkaisema väitöskirja keskittyy suurelta osin Päijälän linnavuoreen. Hän käyttää paikasta nimitystä Kuhmoisten linnavuori.

Hänen mukaansa linnavuori on ollut sen puisten varustusten jäänteiden perusteella käytössä mahdollisesti vain joitain kymmeniä vuosia ja mahdollisesti tuhoutunut joskus 1100-luvulla. Linnavuorelta tehdyistä runsaista rautakautisista löydöistä suurin osa, noin 79 prosenttia, on hänen tulkintansa mukaan luokiteltavissa romumetalliksi ja olleen paikalla työskennelleiden seppien raaka-ainetta.

Kuhmoisten kylässä on vuonna 1539 ollut noin 120 työikäistä henkilöä. Rautakaudella vastaavan luvun on syytä olettaa olleen vielä pienempi. Linnavuoren varustamiseen on Taavitsaisen mukaan käytetty yhteensä noin 135 työpäivää. Se tarkoittaa, että 10 työhön kykenevää miestä olisi voinut tehdä työn noin kahdessa viikossa.

Miten Päijälän linnavuorta suojellaan ja onko sinne polkua?

Päijälän linnavuori on valtakunnallisesti merkittävä rautakautinen linnavuori. Se kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Se sisältyy myös valtakunnallisesti merkittäviksi arkeologisiksi kohteiksi ehdotettujen kohteiden joukkoon. Muinaislinnan jäänteitä on mahdollisesti myös Sastamalan Tyrväällä sijaitsevalla Hiukkasaaressa, joka on Kokemäenjoen luusuassa oleva Liekoveden saari. Vähän tutkittu mahdollinen linnavuori on myös Heinolan Hujansalossa sijaitseva Villampi.

Linnavuoren ympäristön hoitamisen tarkoitus on edistää muinaislinnan suojelua tuomalla esille sen rakenteita. Toinen tavoite on parantaa kohteen opetus- ja nähtävyyskäyttöä.

Vallit vapautetaan puustosta ja aluskasvillisuus raivataan pois. Osa vuoren ympäristöstä on luonnonsuojelualuetta, joka sijaitsee Kuhmoisten seurakunnan mailla.

Vuoren juurelle on tasoitettu paikoitusalue, jonne Kuhmoisten kotiseutuyhdistys on pystyttänyt informaatiotaulun. Uudempi informaatiotaulu sijaitsee mäen laella. Parkkialueelta huipulle johtava polku ei sovellu kulkurajoitteisille.

Kuhmoisten linnavuoren juurelta on kunnostettu polku. Vuonna 2020 rakennetut puiset portaat johtavat ylös Linnavuoren päälle.