Pentin linnavuori Sastamalassa
Lyhyesti
Pentin linnavuori on myöhäisrautakautinen muinaislinna Sastamalassa, entisen Karkun pitäjän Kärppälän kylässä Kuloveden itärannalla. Se oli pakolinna, joka otettiin käyttöön ilmeisesti 1220-luvun lopulla. Linnasta luovuttiin mahdollisesti 1270-luvun aikana, viimeistään 1300-luvun alkuun mennessä.
- myöhäisrautakautinen
- historiallinen Satakunta
- pakolinna
Missä Pentin linnavuori sijaitsee ja muihin linnavuoriin kuuluva ketju?
Pentin linnavuori sijaitsee Kuloveden itärannalla, noin 600 metrin päässä järvestä. Se on yksi historiallisen Satakunnan alueen seitsemästä tunnetusta linnavuoresta. Nimensä paikka on saanut läheisestä Pentin tilasta. Sen länsipuolella kulkee maantie, joka on todennäköisesti syntynyt jo keskiajalla. Tämä tie liittää paikan samaan vanhaan liikkumisen maisemaan, josta Suomen keskiaika puhuu laajemminkin.
Linnavuori kuuluu muinaislinnojen ketjuun, joka alkaa Janakkalan Hakoisista ja kulkee Hämeenlinnan, Sääksmäen ja Nokian Siuron linnavuoren kautta Pentin linnavuoreen. Ketjun alkuosa osuu Hakoisten linnavuoreen, ja sen reitti jatkuu Hämeenlinnan kautta kohti länttä. Nokia on ketjussa Siuron linnavuoren kohdalla. Joidenkin tulkintojen mukaan kyseessä olisi Hämeen ja Karjalan vaikutuspiirien väliselle rajalle rakennettu ketju, jota käytettiin puolustautuessa idästä tullutta uhkaa vastaan.
Miten Pentin linnavuoren linnoitus oli rakennettu: tasot, portit ja vallit?
Pentin linnavuoren muinaislinna muodostui kahdesta eri tasosta. Ylempää käytettiin puolustustarkoituksessa ja vartiotulen paikkana. Alemmalla puolestaan olivat asumukset, karja ja keittopaikat. Kulku linnoitukseen tapahtui itäpuolella sijainneesta pääportista. Varustuksista on nykyään jäljellä kivivalleja, porttirakennelmia sekä neljä asumuksen pohjaa.
Kallioisen mäen länsi- ja pohjoissivut ovat äkkijyrkkiä ja kulkukelvottomia. Loivemmille itä- ja etelärinteille on rakennettu vallituksia, joiden tukikiveykset ovat edelleen nähtävissä. Ne ovat pituudeltaan 16 ja 30 metriä, leveydeltään 1–3 metriä ja korkeudeltaan noin metrin. Valleissa on nähtävissä myös kaksi porttia, joista toinen on kuitenkin raivattu jälkikäteen eläinten kulkutieksi. Idänpuoleinen portti on ilmeisesti alkuperäinen.
Kiveysten rajaama sisäpiha on noin 4 500 m²:n laajuinen. Asumusten pohjat ovat noin 3×9 metrin kokoisia kivilatomuksia. Lisäksi lännenpuoleisissa kallionkoloissa on kaksi kivitarhaa, joita pidetään mahdollisina hautoina. Samaa linnavuorien aihepiiriä voi seurata myös Pöykärin Linnanmäen ja Yltjärven linnavuoren suuntaan, kun paikkoja vertailee muinaislinnoina.
Mitä Hjalmar Appelgrenin kaivaukset Pentin linnavuorella paljastivat?
Arkeologi Hjalmar Appelgren suoritti paikalla kaivauksia vuonna 1886. Hän kertoo vuonna 1891, että linnan omituisuutena ovat sen pihan keskelle erikokoisista kivistä ladotut neliskulmaiset tarhat, jotka ovat 3–9 metriä pitkiä. Kivet ovat paikoittain yksitellen rivissä ja toisaalla vieritysten.
Appelgren arvelee, että linnalle paenneilla perheillä oli jokaisella oma tarhansa, jossa he pitivät majaa, ja että kivirivit olisivat olleet rajamerkkeinä eri kattilakuntien välillä. Vastaavia tarhoja Appelgren löysi myös Arasalon linnavuorelta sekä Kirvunlinnasta. Pentin muinaislinnaa on tutkittu arkeologisilla kaivauksilla vuonna 1886. Sitä on tutkittu myös pintapuolisemmin vuosina 1949 ja 1999.
Miten Pentin linnavuorta on raivattu ja hoidettu?
Museovirasto aloitti linnavuoren raivauksen vuonna 1994, jolloin sen puustoa harvennettiin ja samalla avattiin näkymää ympäröivälle peltoaukealle. Pentin linnavuori on mukana Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -ohjelmassa. Vuonna 2016 tamperelainen luonnonsuojeluyhdistys Villi vyöhyke otti linnavuoren hoitoonsa aikoen kunnostaa sen 1200-luvun mukaiseen tilaan.