Hakoisten linnavuori – keskiaikainen linna Janakkalassa

Missä Hakoisten linnavuori sijaitsee?

Hakoisten linnavuori eli Hakoisten linna sijaitsee Janakkalassa Kernaalanjärven tuntumassa, Valtatie 3:n läheisyydessä. Vuoren huippu kohoaa nykyisin noin 63 metriä järven pinnasta ja noin 140 metriä merenpinnasta. Sen vieressä ovat Hakoisten kartanon rakennukset ja viljelysmaat, joiden arvellaan kuuluvan hyvin vanhaan maanviljelysalueeseen.

Vesiyhteydet auttavat ymmärtämään linnan sijaintia. Kernaalanjärvestä vedet kulkevat Hiidenjokea pitkin Vanajaveteen ja edelleen Pohjanlahteen. Pienen kannaksen ylittämällä on ollut mahdollista siirtyä myös Suomenlahteen laskevien jokien yhteyteen. Alueelle on siten voitu saapua sekä etelästä että pohjoisesta. Nykyinen rantaviiva ei kuitenkaan vastaa keskiaikaista maisemaa: vedenpinnan laskeminen Lempäälän koskien perkauksen yhteydessä 1800-luvun puolivälissä siirsi rantaa kauemmaksi vuoresta.

Museovirasto pitää Hakoisten ympäristöä yhtenä Suomen merkittävimmistä kulttuurimaisema-alueista. Laelta avautuvat näkymät kaikkiin suuntiin, ja maisemassa erottuu keskiajan lopulla rakennettu Janakkalan Pyhän Laurin kirkko. Kirkon lähellä sijaitsevaa Laurinlähdettä on tarinoiden mukaan käytetty alueen asukkaiden kastamiseen. Linnavuoren, kirkon ja vesireittien läheisyys tuo samaan maisemaan eri aikoina käytettyjä paikkoja.

Milloin Hakoisten linna rakennettiin?

Hakoisten linnan ajoitus on yhä avoin kysymys. Arkeologisia kaivauksia on tehty vain 1900-luvun alussa Hjalmar Appelgrenin, Juhani Rinteen ja Julius Ailion johdolla. Löytöjen ajoittaminen on vaikeaa, ja ne sijoittavat linnan käytön vain väljästi keskiajalle. Vaikka linnavuoren käytön ajatellaan usein alkaneen jo esihistoriallisella ajalla, arkeologiset löydöt eivät tue tätä käsitystä.

Todennäköisimpänä pidetään säilyneiden rakenteiden ajoittumista 1200-luvun keskivaiheille tai vasta 1300-luvun alkuun. Perinteinen tulkinta yhdistää linnan Birger-jaarliin ja Eerikinkronikan kertomukseen Hämeeseen rakennetusta linnasta. Julius Ailio, Juhani Rinne ja Knut Drake ovat puolestaan arvelleet varustamisen tapahtuneen jo 1100-luvun lopulla tai 1200-luvun alussa ja liittyneen tanskalaisten liikkumiseen Uudellamaalla.

Myös saksalaisten osuutta linnan varustamiseen on ehdotettu. Tulkinnan yhteydessä on huomautettu, että saksan sana Hagen tarkoittaa aidattua linnoitusta ja Hämeen ensimmäiset voudit olivat Saksasta. Kyse on kuitenkin tulkinnasta, ei varmistetusta rakennushistoriasta. Kertovat historialliset tiedot ovat vähäisiä ja monitulkintaisia, joten rakentajaa tai tarkkaa rakennusaikaa ei voida nimetä varmasti. Hakoisten kohdalla on tärkeää erottaa säilyneet rakenteet niihin liitetyistä historiallisista selityksistä.

Miten Hakoisten linna jakautui päälinnaan ja esilinnaan?

Keskiaikainen Hakoisten linna jakautui kahteen osaan. Kalliomäen huipulla sijaitsi päälinna, jonne pääsi vain kaakkoisrinnettä kulkevaa kapeaa polkua pitkin. Alempana sijaitsevan esilinnan tehtävänä oli suojata sekä päälinnaa että sinne johtavaa linnantietä. Etelä- ja itäpuolella esilinnaa erottivat kuiva vallihauta ja maavalli.

Juhani Rinteen tutkimuksissa huipulta tunnistettiin kolmion muotoinen kehämuuri, jonka perustus oli suunnilleen 2,5 metriä paksu. Muuri oli harmaakiveä ja mahdollisesti osittain tiiltä. Sen on arveltu olleen muutaman metrin korkuinen, ja yläosassa saattoi kulkea puolustuskäytävä. Oletetun portin kohdalta muurirakenne oli hävinnyt kokonaan.

Muurin koilliskulmassa sijaitsivat 27 × 12 metrin kokoiset kaksihuoneisen rakennuksen perustukset. Rakennus saattoi olla kaksikerroksinen asuinrakennus. Toisesta huoneesta havaittiin tulisijan jäännöksiä. Läntisestä kulmasta löytynyttä pienen tiilirakennuksen perustuksen nurkkaa Rinne piti mahdollisena päätornin jäännöksenä.

Noin 20 metriä huippua alempana esilinna muodosti puoliympyrän muotoisen penkereen. Sen reunoja oli korotettu kasaamalla maata ristikkäisten puuvarustusten päälle. Kaivauksissa esiin saadut päälinnan perustukset peitettiin tutkimusten jälkeen. Näkyvissä olevien muurien sijaan kyse on siis suurelta osin maan alla säilyneistä rakenteista.

Onko Hakoisten linnavuori vanha Hämeen linna?

Hakoista on ehdotettu vanhaksi Hämeen linnaksi. Tulkintaa on perusteltu muun muassa vuoden 1625 oikeuden päätöksellä, jossa vahvistettiin Hakoisten kartanon oikeus vanhoihin niittyihin. Kustaa Vaasan ja Erik XIV:n kirjeiden perusteella niittyjen tuli kuulua vanhalle Hämeen linnalle. Päätöksen on katsottu tukevan ajatusta Hakoisten ja vanhan linnan yhteydestä.

Nykyisen Hämeen linnan rakentaminen keskeisemmälle paikalle vähensi Hakoisten merkitystä. Hakoinen saattoi silti olla käytössä vuonna 1311. Yhden tulkinnan mukaan se oli novgorodilaisessa kronikassa mainittu Vanain linna, johon novgorodilaiset tuolloin hyökkäsivät. Linnavuoren maaston on katsottu sopivan kronikan kuvaukseen, ja kronikka nimittää puolustajia saksalaisiksi eikä hämäläisiksi.

Tulkinta jakaa tutkijoiden mielipiteitä voimakkaasti. Vanain kaupunki on yhdistetty myös Hämeen linnan lähellä Varikonniemessä tutkittuun muinaisjäännökseen. Vuoden 1311 hyökkäystä ei siksi voi esittää varmana Hakoisten tapahtumana.

Hakoisten asemaa kuvaa myös vuoren juurelle rakennetun kartanon myöhempi käyttö Hämeen linnan linnanvoutien asuinkartanona. Kartanon yhteys linnanvouteihin on eri asia kuin epävarmat päätelmät keskiaikaisen linnan perustajista tai hyökkäyksen kohteesta.

Miten vainovalkeat välittivät varoituksia linnavuorilta?

Hakoinen on Hämeen linnavuoriketjun eteläisimpiä lenkkejä. Ketju seurailee Vanajaveden virtausta pohjoiseen. On esitetty, että huipuille sytytetty vainovalkea olisi välittänyt varoituksen vihollisesta nopeasti linnavuorelta toiselle. Hälytysketjun toimivuutta on kuitenkin kokeiltu ristiriitaisin tuloksin.

Jalmari Finnen aloitteesta vuonna 1933 järjestetyssä kokeessa merkkitulet eivät näkyneet koko ketjun matkalta. Kokeiltu ketju ei välttämättä ollut täydellinen. Jouko Voionmaa lisäsi siihen myöhemmin uusia merkkitulipaikkoja paikannimistä tekemänsä analyysin perusteella. Vainovalkeaketju on siten teoria, ei varmistettu kuvaus Hakoisten käytöstä.

Linnavuorten ja kirkkojen läheisyys toistuu muuallakin Hämeessä. Esimerkkejä ovat Vanajan kirkko ja Mantereenlinna sekä Rapolan linna ja Sääksmäen kirkko. Pelkkä läheinen sijainti ei kuitenkaan ratkaise linnavuorten ajoitusta tai käyttötarkoitusta.

Hakoisten linnavuori oli pitkään avoinna yleisölle. Vuonna 2020 maanomistaja esti pääsyn alueelle johtaville teille vedoten väärinkäytöksiin ja sijaintiin kartanon pihapiirin lähellä. Museoviraston ja maanomistajan neuvottelut eivät vuonna 2021 tuottaneet ratkaisua. Alue jäi suljetuksi, ja Museovirasto päätti poistaa opasteensa. Uudelleen avaamisen ajankohdasta ei ole tietoa.