Runonlaulaja – kalevalamitan muisti ja perinne

Miten runonlaulajat muistivat pitkät runot ulkoa?

Runonlaulaja on henkilö, joka esittää laulurunoja. Alun perin runonlaulajat saivat oppinsa kuuntelemalla muita, jotka osasivat runot ulkoa. Oppi ei siis lähtenyt ensin kirjasta, vaan kuulosta, toistosta ja muistista. Runomitan ansiosta jopa hyvin pitkien runojen mieleenpainaminen on mahdollista.

Suomessa ja muualla itämerensuomalaisella kielialueella runonlaulajat käyttivät runomittana kalevalamittaa. Mitta antoi runolle raamit, joiden varassa sanat saattoivat kulkea esittäjältä toiselle. Kun runo oli muistissa, se oli samalla osa esittäjän taitoa ja hänen kuulemaansa perinnettä.

Nykyisin elävän kalevalamittaisen runon perinne on lähes katkennut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Runonlaulajien runoja on kuitenkin kerätty talteen kirjoitettuun muotoon huomattavasti jo 1800-luvulla. Siitä syystä on saatu talteen tuhansittain runoja muun muassa Suomesta, Virosta ja Karjalasta.

Onko runonlaulajia pidetty tietäjinä ja šamaaneina?

Itämerensuomalainen runonlaulannan perinne lienee yhtä vanha kuin kalevalamitta, jonka ikää pidetään jopa tuhansina vuosina. On viitteitä siitä, että taitavia runonlaulajia on ennen pidetty tietäjinä ja šamaaneina, eli heidän on kuviteltu omaavan yliluonnollisia voimia. Kansanuskon mukaan tällainen käsitys liitti laulajan taidon laajempaan tapaan selittää maailmaa.

Jo šamaania tarkoittava sana tietäjä kuvaa sitä, että ennen muuta tieto katsottiin keinoksi hallita asioita, yliluonnollisiakin. Runonlaulajalla oli hallussaan tietoa muun muassa asioiden synnyistä eli syntykertomuksia, jotka olivat tärkeitä elementtejä loitsinnassa. Tarinan mukaan sanoilla ja niiden tuntemisella oli siis käytännöllinen merkitys, ei vain kertomuksellinen.

Moni talteen kerätty loitsu on säilynyt aiemmin runonlaulajien muistissa. Eräs runonlaulajan nimitys on ollut runoi, joka on viitannut nimenomaan tietäjä-tyyppiseen runonlaulajaan. Perimätieto kertoo, että tämä nimitys erotti esittäjän, jonka taitoon liittyi tietoa asioiden synnyistä ja loitsinnasta. Samasta aihepiiristä voi jatkaa myös Väinämöisen lauluun, jossa laulu ja tieto ovat lähellä toisiaan.

Miten runonlaulajien runot saatiin kirjoitettuun muotoon?

Kun runonlaulajien runoja kerättiin kirjoitettuun muotoon huomattavasti jo 1800-luvulla, suullinen muisti sai rinnalleen pysyvämmän tallenteen. Talteen saatiin tuhansittain runoja muun muassa Suomesta, Virosta ja Karjalasta. Tämä muutos ei tee runonlaulajasta kirjailijaa, vaan selittää, miksi laulurunojen sanat ovat säilyneet myös sen jälkeen, kun elävä kalevalamittainen perinne on lähes katkennut.

Runonlaulajan työhön kuului runojen esittäminen, ja esityksen pohjana oli kuuntelemalla saatu oppi. Syntykertomukset ja loitsut olivat osa tätä muistissa kulkenutta tietoa. Kansanuskon mukaan tieto saattoi olla keino hallita asioita, myös yliluonnollisia, ja siksi taitava runonlaulaja saattoi näyttäytyä tietäjänä ja šamaanina.

Kalevalan aihepiirissä sama maailma avautuu myös Sammon ryöstön, Antero Vipusen ja Kalevalan päivän kautta. Niiden yhteys runonlaulajaan on kalevalamittainen runoperinne ja se kirjoitettu muoto, johon runoja on talletettu. Runonlaulajan kohdalla huomio pysyy kuitenkin esittäjässä: siinä, joka osasi runot ulkoa ja antoi niiden jälleen kuulua.

Keitä ovat tunnetut runonlaulajat?

Tunnettuja runonlaulajia ovat Jussi Huovinen, Jehkin Iivana, Juhana Kainulainen, Stepan Karhapää, Vaassila Kieleväinen, Anna Kivisoo, Mateli Kuivalatar, Timo Lipitsä, Ontrei Malinen, Iivana Onoila, Larin Paraske, Arhippa Perttunen, Miihkali Perttunen, Matjoi Plattonen, Simana Sissonen, Pedri Shemeikka, Ondrei Sotikainen, Elessei Valokainen ja Pekka Kukkonen.

• Jussi Huovinen
• Jehkin Iivana
• Juhana Kainulainen
• Stepan Karhapää
• Vaassila Kieleväinen
• Anna Kivisoo
• Mateli Kuivalatar
• Timo Lipitsä
• Ontrei Malinen
• Iivana Onoila
• Larin Paraske
• Arhippa Perttunen
• Miihkali Perttunen
• Matjoi Plattonen
• Simana Sissonen
• Pedri Shemeikka
• Ondrei Sotikainen
• Elessei Valokainen
• Pekka Kukkonen