Turun palo 1827 – tulen eteneminen ja kaupungin uusi alku

Mistä Turun palo alkoi?

Turun palo alkoi tiistaina 4. syyskuuta 1827 vähän ennen iltayhdeksää ruokatavarakauppias Carl Gustav Hellmanin talosta Aninkaistenmäellä. Talo sijaitsi kutakuinkin nykyisen Puutorin eteläpuolella. Siinä asui yli 30 henkeä, mutta Hellman itse ja osa talonväestä olivat palon syttyessä matkalla Tukholmassa.

Christina Elisabeth Hellman oli juuri palannut perheen maatilalta Paattisilta. Hän kertoi myöhemmin oikeudessa havainneensa savun hajua ja kiiruhtaneensa pihalle. Hänen kertomuksensa mukaan tuuli lennätti läheisestä talosta kipinöitä Hellmanien navetan heinäparvelle, josta nousi savua. Hän huusi talonväkeä apuun.

Yksi rengeistä juoksi vapauttamaan karjan ja yritti sammuttaa tulta. Naapureitakin hälytettiin paikalle, mutta palo levisi nopeasti heidän yrityksistään huolimatta. Pian tuomiokirkon kellot soittivat hälytystä, ja kaupungin palokalustoa alettiin siirtää pohjoisiin kortteleihin.

Aninkaistenmäellä puutalot seisoivat tiheissä ryhmissä, eikä alueella ollut juuri vesilähteitä. Hellmanien pihakaivon vesi ei riittänyt suuren palon sammuttamiseen. Kaluston vieminen lähelle palopesäkettä oli vaikeaa, ja nopeasti voimistuva tuuli hankaloitti työtä entisestään.

Miksi tuli levisi niin nopeasti?

Pitkä ja kuiva kesä oli kuivattanut kaupungin puurakennuksia ja tehnyt katoista helposti syttyviä. Vaikka elokuun lopulla oli satanut, rakennukset olivat palon alkaessa edelleen hyvin kuivia. Hellmanienkin tallin- ja navetanylisille oli jo tuotu kesän heinät.

Ratkaiseva tekijä oli samana iltana puhjennut myrsky. Tuuli kuljetti kipinöitä ja kekäleitä sammutuslinjojen yli, joten uusia rakennuksia syttyi palomiesten selän takana. Parin tunnin jälkeen pohjoisen korttelin pelastaminen näytti jo mahdottomalta. Sammuttajien voimat ehtyivät, ja moni lähti lopulta suojelemaan omaa kotiaan.

Työvoimaakin puuttui. Suuri osa kaupungin porvareista oli Tampereella markkinoilla, ja vain pieni osa ylioppilaista oli palannut kaupunkiin varhaissyksyksi. Myös sammutustöiden johtaminen oli puutteellista. Maaherra Erik Walleniusta arvosteltiin myöhemmin heikosta toiminnasta.

Palon tuhoisuutta ei siten selitä yksi syy, vaan kuivuuden, myrskyn, sammuttajien vähyyden ja johtamisongelmien yhdistelmä. Zacharias Topeliuksen Maamme kirjassa esittämä syytös palvelustyttöä vastaan oli perätön. Historioitsija Hannu Salmi on puolestaan korostanut kaupungin byrokratian osuutta palon leviämisessä.

Miksi Aurajoki ei pysäyttänyt Turun paloa?

Kaupungissa toivottiin, että Aurajoki muodostaisi tulelle esteen. Näin ei käynyt. Illalla kello 23:n ja puolenyön välillä palo levisi vastarannalle ja tuomiokirkkoa ympäröiviin keskuskortteleihin. Ensimmäisenä joen eteläpuolella syttyi professori Gustaf Hällströmin suuri mansardikattoinen kotitalo.

Tilanne oli joen eteläpuolella erityisen vaikea, sillä palokalusto oli viety pohjoisen palopesäkkeisiin. Tuomiokirkkoa suojaamaan oli jätetty vain yksi ruisku. Hällströmin talosta tuli levisi vaivaistaloon, koulurakennukseen ja lopulta Turun tuomiokirkkoon. Kirkon tornin kellot löivät viimeisen kerran kolmelta aamuyöllä, minkä jälkeen torni romahti.

Kirkkokortteli paloi, ja tuli eteni kohti Uudenmaankatua. Turun akatemiatalon suuret ikkunat rikkoutuivat ilmanpaineesta, jolloin tuli pääsi sisään kirjavarastoihin. Akatemian juhlasali ja konsistorisali kuitenkin säästyivät vahingoittumattomina.

Aamun sarastaessa myös Aurajoen ylittänyt Pennisilta syttyi ja tuhoutui. Tulenhohde näkyi Perniön Kirjakkalaan, ja paperinpalasia kulkeutui Sauvoon asti. Vielä Lapualla havaittiin eteläisellä taivaalla oudonvärinen pilvi, joka herätti epäilyksiä tulipalosta. Palon vaikutukset näkyivät siis kaukana kaupungin ulkopuolellakin.

Kuinka kauan Turun palo kesti?

Palo sammui keskiviikkona 5. syyskuuta noin kello 15. Se oli tehnyt tuhoa noin 18 tunnin ajan. Varsinaisen palon päättyminen ei kuitenkaan tarkoittanut, että vaara olisi ohi: katukiveys oli polttavan kuumaa, ja raunioissa kyti edelleen.

Uusia paloja saattoi leimahtaa yllättäen. Vielä 29. syyskuuta Trappin talosta nousseet korkeat liekit säikäyttivät kaupunkilaiset. Turussa pidettiin naapuripitäjien sammutusmiehistöjä koko syyskuun ajan ja vielä lokakuussakin.

Vartiovuorenmäen observatoriossa työskennellyt tähtitieteen observaattori Argelander oli joutunut keskeyttämään havaintonsa palon vuoksi. Korkealla mäellä sijainnut observatorio kuitenkin säästyi, ja tähtitieteellisiä havaintoja jatkettiin jo 9. syyskuuta. Rakennukseen siirrettiin myös akatemian välttämätöntä toimintaa, kuten konsistorin kokoukset ja rehtorin kanslia.

Palon jälkeisessä kaupungissa sammutus, vartiointi ja toiminnan jatkaminen tapahtuivat siis osittain rinnakkain. Samalla kun raunioiden uusia leimahduksia torjuttiin, säästyneitä tiloja otettiin käyttöön. Observatorio oli tästä konkreettinen esimerkki: havaintotyö jatkui siellä vain muutama päivä suuren palon jälkeen.

Kuinka paljon Turun palossa tuhoutui?

Turku oli palon aikaan Suomen suurin kaupunki. Palo hävitti kolme neljäsosaa kaupungista ja tuhosi yhden Pohjoismaiden suurimmista keskiaikaisperäisistä kivikaupungeista. Turun historiassa tunnetaan ainakin 31 paloa, mutta vuoden 1827 palo oli niistä tuhoisin ja vaikutuksiltaan pitkäaikaisin.

Heti palon jälkeen laskettiin tuhoutuneen yhteensä 2 543 rakennusta ja rakennelmaa. Mukana oli sekä kivi- että puutaloja, mutta suurin ryhmä olivat useamman huoneen puutalot. Rakennusten suuri määrä selittyy osittain sillä, että samalla tontilla saattoi olla useita erillisiä rakennuksia.

Noin 11 000 turkulaista jäi kodittomaksi. Kuolleita oli 27 ja loukkaantuneita noin kaksisataa. Omaisuuden ja kiinteistöjen yhteenlasketuksi menetykseksi arvioitiin yli 2,5 miljoonaa hopearuplaa. Myöhemmät arviot tappioista vaihtelivat, eikä tarkkaa kokonaismäärää ole enää saatavilla.

Säilyneet alueet sijaitsivat etenkin kaupungin länsi- ja etelälaidoilla. Niihin kuuluivat Turun linnan ympäristö, Vartiovuorenmäki, Luostarinmäki ja Puolalanmäki. Toisen laskelman mukaan kaupungin 1 126 talosta säästyi 346 eli runsas neljäsosa.

Miten omaisuutta pelastettiin Turun palossa?

Tulen nopeus teki irtaimiston pelastamisesta vaikeaa. Kuljetuksiin tarvittavia hevosia oli vähän saatavilla, sillä suuri osa niistä veti vesikärryjä palopaikoille. Apua tarjottiin usein vain maksua vastaan, ja moni joutui yrittämään omaisuutensa siirtämistä omin voimin. Kaupungin pakkahuone ja sen suuri tavaravarasto paloivat kokonaan.

Kirjanpainaja Johan Frenckell sijoitti tavaroitaan kellareihin sekä kärryihin ja rekiin. Täytettyjä kärryjä vedettiin käsin kohti Hämeentullia, kunnes hän löysi yhden hevosistaan. Frenckellin talonväki auttoi samalla kolmea täysin voimatonta kunnanvaivaista, jotka oli jätetty sänkyihin Akatemiantorille.

Frenckell menetti lähes koko talonsa ja omaisuutensa sekä kirjapainon koneet ja varastot. Hän kuvasi joutuneensa hyvinvoinnista kerjäläiseksi. Tukholmalaisten ystävien laina auttoi häntä myöhemmin aloittamaan kirjapainotoiminnan uudelleen.

Kaupunkilaisten auttamiseksi asetettiin 6. syyskuuta 1827 palovahinkokomitea. Sen tehtävänä oli tukea hädänalaisia erilaisin toimin. Komitea sai viranomaisten ja erityisesti kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskin tukea. Sen kokoonpano vaihtui useasti, ja toiminta jatkui vuoteen 1836.

Miten Turun keskusta rakennettiin uudelleen palon jälkeen?

Jälleenrakennustöitä johti kenraalikuvernööri Arseni Zakrevski. Hänen esityksestään senaatti nimitti arkkitehti Carl Ludvig Engelin laatimaan Turulle uuden asemakaavan. Se vahvistettiin 15. helmikuuta 1828, vain muutamia kuukausia palon jälkeen.

Engelin suunnitelma oli säännöllinen ruutukaava. Turun keskusta-alueen kaupunkirakenne perustuu siihen edelleen, joten vuoden 1827 palon seuraukset eivät rajoittuneet rakennusten menetyksiin. Jälleenrakentaminen muutti myös keskustan katujen ja korttelien järjestystä. Turun uusi kaava vaikutti merkittävästi muidenkin Suomen kaupunkien asemakaavoitukseen.

Kaikkea ei rakennettu tyhjästä. Osittain säilyneet tuomiokirkko ja akatemiatalo kunnostettiin. Myös Vanha Raatihuone ja entinen sokeritehdas korjattiin vanhoille muureille. Nämä rakennukset kuuluivat niihin kohteisiin, joissa paloa edeltäneitä rakenteita voitiin käyttää uudelleen.

Pääosin kaupunki jouduttiin kuitenkin rakentamaan kokonaan uudestaan. Palon jälkeisessä Turussa yhdistyivät siten säästyneet alueet, vanhoille muureille kunnostetut rakennukset ja uuden asemakaavan mukaan rakennettu keskusta. Yhden yön ja seuraavan päivän tuho muutti kaupunkia pitkäksi aikaa.