Uskonpuhdistus Ruotsissa ja Suomessa

Miten kruunu sai kirkon omaisuuden Ruotsin uskonpuhdistuksessa?

Kustaa Vaasa oli johtanut kansallista kapinaa Tanskan Kristian II:sta vastaan. Hän nousi valtaan vuonna 1521, ja hänet valittiin kuninkaaksi vuonna 1523. Kuninkaan tavoite oli itsenäinen Ruotsi ja vahva kruunu. Siihen kuului kirkon valtio valtiossa -aseman murtaminen ja kirkon omaisuuden takavarikointi kruunulle.

Kuninkaan tärkein neuvonantaja kirkkopolitiikassa oli Strängnäsin arkkidiakoni Laurentius Andreæ. Hän suunnitteli kirkon kansallistamista. Andreæn mukaan kirkko oli uskovien yhteisö, joten sen omaisuus kuului kansalle, ja kuningas hallinnoi tätä omaisuutta. Ylin auktoriteetti oli Raamattu eikä kukaan ihminen.

Arkkipiispa Gustav Trolle oli pysynyt uskollisena Kristianille ja paennut maasta. Koska paavi tuki Trollea, hänen sijalleen ei aluksi voitu nimittää uutta arkkipiispaa. Kustaa Vaasa nimitti kuitenkin piispanvirkoihin hänelle uskollisia miehiä. Vuonna 1524 yhteys paaviin katkesi, kun Kustaa vaati saada pitää annaatit itsellään.

Ruotsin irrottautuminen Kalmarin unionista ja kirkon taloudellisen aseman heikentäminen johtivat Ruotsin kulttuurilliseen eristymiseen muusta Euroopasta. Tämä puoli jää usein sivuun, vaikka se selittää hyvin sitä, miksi uskonpuhdistus ei ollut pelkkä oppia koskeva muutos.

Miten luterilaisuus levisi Ruotsissa ja millaista vastustus kohtasi?

Uskonpuhdistus ei ollut Tukholman ulkopuolella Ruotsissa suosittu liike, vaan se johdettiin ylhäältä. Tukholmassa luterilaisuus levisi lukuisten saksalaisten kauppiaiden välityksellä. Kaupungin ja muun valtakunnan ero on tärkeä, kun seuraa tapahtumien etenemistä.

Luterilaisuuden innokkain vastustaja oli Linköpingin piispa Hans Brask. Hän uhkasi vuonna 1522 ekskommunikaatiolla niitä, jotka lukivat tai ostivat Lutherin kirjoituksia. Samoihin vuosiin osui myös kuninkaan vaatimus annaateista ja paaviin katkennut yhteys.

Ruotsin luterilaisuuden vakiinnutti vuonna 1593 pidetty Uppsalan kokous. Siihen asti kysymys kirkon suunnasta oli kulkenut kuninkaan, piispanvirkojen, neuvonantajien ja kansankielisen opetuksen kautta. Vakiinnuttaminen teki luterilaisuudesta valtakunnan kirkollisen linjan.

Millaista kansankielistä kirjallisuutta uskonpuhdistus synnytti Ruotsissa?

Uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaisesti Ruotsissa alettiin tehdä kansankielistä kirjallisuutta. Molemmille valtakunnan kielille, ruotsiksi ja suureksi osaksi suomeksi, tehtiin raamatunkäännökset. Muutakin kirjallisuutta julkaistiin sekä ruotsiksi että suomeksi.

Kristinuskon opettaminen kansan kielellä oli uskonpuhdistuksen keskeisimpiä periaatteita. Tämä periaate näkyy myös Mikael Agricolasta kertovassa sivussa, sillä hänen työnsä liittyi kirjoitetun suomen kielen syntyyn. Agricolaa kutsutaan suomen kirjakielen isäksi.

Kansankielinen kirjallisuus muutti sen, millä kielellä uskonnollisia tekstejä voitiin lukea ja julkaista. Samalla se teki kielestä näkyvän osan valtakunnan uskonpuhdistusta. Maamme-sivu sopii tähän yhteyteen, kun seuraa suomen kielen asemaa myöhemmässä kansallisessa kuvastossa.

Miten uskonpuhdistus eteni Suomessa?

Ilmeisesti Suomen ensimmäinen uskonpuhdistuksen julistaja oli Petrus Särkilahti. Varsinaisesti uskonpuhdistuksen laittoi käyntiin Wittenbergin yliopistosta valmistunut pappispolvi, joka oli lähtenyt opiskelemaan 1530-luvulla. Tähän pappissukupolveen kuuluivat muun muassa Suomen uskonpuhdistuksen keskeisimmät hahmot Mikael Agricola ja Paavali Juusten.

Kansankielisen jumalanpalveluksen käyttöönotosta on Suomessa vain Paavali Juustenin muistitietoa. Perimätieto kertoo käyttöönotosta, mutta varmempaa kuvausta siitä ei ole säilynyt. Tällainen kohta muistuttaa, että opettajan on erotettava muistitieto ja vahvempi asiakirjatieto toisistaan.

Suomen ja Turun paikkojen tarinoita käsittelevällä Turun palo -sivulla on sama kaupunkiympäristö, jonka varhaisempiin kirkollisiin ja kielellisiin vaiheisiin Agricola ja Juusten kuuluvat. Uskonpuhdistuksen Suomessa teki näkyväksi ennen kaikkea pappispolvi, joka toi Wittenbergistä oppinsa ja ryhtyi rakentamaan kansankielistä opetusta. Samalla tavalla myöhempien sukupolvien kieltä ja kulttuuria painostivat sortovuodet, jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea.