Mikael Agricola – suomen kirjakielen pohjan rakentaja

Missä ja milloin Mikael Agricola syntyi?

Mikael Agricola syntyi Pernajan Torsbyssa noin vuonna 1510. Tarkkaa syntymäaikaa ei tunneta, vaan arvio perustuu hänen myöhempiin elämänvaiheisiinsa. Hänen isänsä oli Olavi, ruotsalaisittain Olof. Äidin nimeä ei tiedetä. Perheeseen kuului Mikaelin lisäksi kolme tytärtä, joiden nimet eivät myöskään ole säilyneet.

Pernajan kirkkoherra oli Agricolan ensimmäinen opettaja. Hän ilmeisesti taivutteli vanhemmat lähettämään lahjakkaan pojan Viipurin latinan kouluun 1510-luvun lopulla. Koulunkäynti oli harvojen etuoikeus: siihen tarvittiin yleensä varakkaita vanhempia, oppimiskykyä ja kirjasivistyneiden miesten suosituksia. Turku ja Viipuri olivat rannikkokaupunkeina tärkeitä Euroopasta tulevien vaikutteiden välittäjiä.

Viipurissa Mikael Olavinpoika otti nimekseen Agricolan isänsä ammatin mukaan. Latinan sana tarkoittaa maanviljelijää. Nimi oli suosittu Saksan humanistipiireissä, joihin hän tutustui jo opiskeluaikanaan.

Agricolan lapsuuden kotikieltä ei pystytä ratkaisemaan varmasti. Suomenkielisyyden puolesta puhuvat hänen tekstiensä sujuvuus ja Pernajan lähiseudun murrepiirteet. Ruotsinkielisyyttä taas on perusteltu kotiseudun kielioloilla ja hänen ruotsinkielisillä reunahuomautuksillaan. Hän saattoi olla kaksikielinen. Suomen taitoa voidaan joka tapauksessa pitää syntyperäisen veroisena.

Missä Mikael Agricola opiskeli ja miten hän päätyi Turun kouluun?

Vuonna 1528 Agricola pääsi Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi. Hän kuunteli Petrus Särkilahden saarnoja ja tutustui luterilaiseen uskonoppiin. Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä vuonna 1527. Agricolasta tuli sen tärkeimpiä toteuttajia Suomessa.

Vuonna 1536 hän lähti Martinus Teitin kanssa Wittenbergin yliopistoon. Turun tuomiokapituli tuki matkaa voitynnyreillä, joita Agricola saattoi myydä elantonsa kattamiseksi. Opintojen rahoitus oli siis myös tavaran kuljettamista ja myymistä. Wittenbergissä hänen opettajinaan olivat Martti Luther ja Philip Melanchthon.

Agricola kuunteli teologeja mutta suoritti opinnäytteensä filosofisessa tiedekunnassa. Hän valmistui maisteriksi keväällä 1539 kolmen vuoden opiskelun jälkeen. Viidentoista valmistuneen joukossa hän oli kolmanneksi paras. Luther ja Melanchthon kirjoittivat hänestä suosituskirjeet Kustaa Vaasalle.

Palattuaan kesällä 1539 Turkuun Agricola ryhtyi katedraalikoulun rehtoriksi. Hän johti koulua yhdeksän vuotta ja kirjoitti samalla kirjojaan. Työ ei ollut helppoa: kirjeessään hän vertasi kasvatettavia poikia kesyttömiin eläimiin. Riita Kustaa Vaasan kanssa johti rehtorinpaikan menettämiseen vuonna 1548.

Miksi Mikael Agricola kirjoitti suomenkielisiä kirjoja kuten Abckirian?

Agricolan kirjallinen työ lähti uskonpuhdistuksen tarpeista. Raamattu ja kirkolliset tekstit oli saatava kansan omalle kielelle. Lutherin periaatteisiin kuului, että kaikkien tuli voida lukea Raamattua omalla kielellään. Suomenkieliset jumalanpalvelukset puolestaan tarvitsivat suomenkielisiä kirjoja.

Ensimmäisenä ilmestyi Abckiria vuonna 1543. Se sisälsi lukemisen ja kristinopin perusteet, ja se painettiin Tukholmassa Amund Laurentssonin kirjapainossa. Agricola tarkoitti sen luultavasti ennen kaikkea katekismukseksi. Hän osoitti sen erityisesti papeille, joita hän moitti haluttomuudesta opiskella ja opettaa riittävän ahkerasti.

Seuraavana vuonna ilmestynyt Rucouskiria / Bibliasta sisälsi rukouksia jumalanpalveluksiin ja yksityiseen hartauteen. Agricola käytti niiden pohjana Raamattua, vanhoja katolisia rukouksia sekä uskonpuhdistajien ja Erasmus Rotterdamilaisen tekstejä. Kirjassa kohtasivat siten vanha rukousperinne ja uudistuksen kirjoitukset.

Vuonna 1549 Agricola julkaisi kirkollisia käsikirjoja. Niihin kuuluivat Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista sekä Messu eli Herran Echtolinen. Kirjojen tehtävänä oli mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot seurakunnissa ja opettaa kansaa lukemaan. Käännöstyö liittyi näin suoraan sekä seurakuntien toimintaan että lukutaidon opettamiseen.

Miten Mikael Agricola suomensi Uuden testamentin ja loi kirjakieltä?

Agricola aloitti Uuden testamentin suomentamisen jo Wittenbergissä. Hän käytti kreikankielistä tekstiä ja Lutherin saksannosta. Uuden testamentin alkupuheessa hän kertoi käännöksen perustuneen osittain kreikan-, latinan-, saksan- ja ruotsinkielisiin laitoksiin. Työ vaati siis useiden kielten hallintaa ja eri tekstien rinnakkaista käyttöä.

Se Wsi Testamenti ilmestyi vuonna 1548. Agricola olisi halunnut kääntää koko Raamatun, mutta rahoituksen puute pysäytti hankkeen. Hän suomensi silti myös Vanhan testamentin osia. Niitä ilmestyi vuosina 1551–1552 muun muassa Dauidin Psalttarissa sekä profeettojen tekstejä sisältäneissä kirjoissa.

Kymmenen vuoden aikana Agricola julkaisi yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua. Hän kustansi käännöstyötään paljolti itse. Hän ei ollut ensimmäinen suomea kirjoittanut, mutta hänen tuotantonsa oli aikaisempia yrityksiä huomattavasti laajempaa ja kielellisesti taidokkaampaa.

Kirjoitusasuun Agricola haki malleja ruotsista, saksasta ja latinasta. Myös lauserakenteisiin jäi näiden kielten vaikutusta. Hänen käyttämänsä kirjaimet b, c, w ja x kuuluivat kirjoitustapaan, joka poikkesi myöhemmästä suomen kirjakielestä. Kirjakielen pohja syntyi siis käännöstyössä, jossa suomelle etsittiin samalla kirjoitettua muotoa.

Millaista sanastoa Mikael Agricola käytti ja mitkä jumalat hän listasi?

Agricola käytti teksteissään kaikkiaan noin 6 000 suomen sanaa. Määrä lähentelee Kalevalan sanamäärää. Laaja sanasto on ollut yksi peruste arvioitaessa hänen suomen kielen taitoaan ja mahdollista lapsuuden kotikieltään. Erityisesti hänen käyttämänsä kaakkoishämäläiset murrepiirteet ovat saaneet tutkijat pohtimaan Pernajan lähiseudun puhekielen merkitystä.

Kääntäessään Agricola myös keksi ja lainasi sanoja. Kaikki ehdotukset eivät jääneet käyttöön. Esimerkiksi styyri, falskata, insigli, alasastua ja edesseisoa eivät juurtuneet suomeen. Hänen luomastaan sanastosta noin 60 prosenttia on kuitenkin edelleen käytössä. Hänen työnsä vaikutus ei siten rajoitu kirjojen ilmestymiseen, vaan ulottuu myös myöhempään sanastoon.

Kirjalliseen perintöön kuuluu lisäksi runomuotoinen luettelo vanhoista suomalaisista jumalista. Se on ollut tärkeä myöhemmälle tutkimukselle. Luettelo yhdistää Agricolan työn myös suomalaisten muinaisten jumalien ja kansanuskon tutkimukseen.

Luettelon jumalhahmot kuuluvat vanhoihin uskomuksiin, eivät todistettuihin tapahtumiin. Agricolan merkitys on tässä ennen kaikkea siinä, että hän kirjasi niitä koskevia tietoja. Uskonpuhdistajan teksti on näin säilyttänyt myös kansanuskoon liittyvää perinnettä.

Miten Mikael Agricolasta tuli Turun piispa ja mitä Moskovan matkalle tapahtui?

Agricola avioitui vuonna 1550 Birgitta Olavintyttären kanssa. Seuraavana vuonna syntyi poika Kristian Agricola. Agricola kuului ensimmäisiin suomalaisiin pappeihin, jotka saattoivat uskonpuhdistuksen oppien myötä solmia avioliiton.

Martti Skytten kuoltua vuonna 1550 Agricola hoiti tämän piispallisia tehtäviä. Kun Kustaa Vaasa jakoi Suomen kirkon Turun ja Viipurin hiippakuntiin, Agricola nimitettiin Turun piispaksi vuonna 1554. Hänen uransa liittyi siten sekä kirkon uudistamiseen että kuninkaan ratkaisuihin Ruotsin vallan aikana Suomessa.

Ruotsalaisten ja venäläisten välisiä rajariitoja yritettiin ratkaista neuvottelemalla. Vuoden 1557 alussa Kustaa Vaasa lähetti Moskovaan rauhanneuvotteluvaltuuskunnan, johon myös Agricola kuului. Paluumatkalla Agricola sai hevoskyydissä sairauskohtauksen. Hän kuoli 9. huhtikuuta juuri valtakunnan rajan ylitettyään Uudenkirkon pitäjässä, myöhemmän Kuolemajärven kunnan alueella.

Kuolinpaikalla ollut muistokivi vietiin pois toisen maailmansodan jälkeen. Suomalaisten aloitteesta se palautettiin ja entisöitiin 2000-luvun alussa. Agricolan kuolinpäivänä 9. huhtikuuta vietetään suomen kielen päivää. Päivämäärä muistuttaa hänen elämäntyöstään suomenkielisten kirjojen ja kirjakielen hyväksi.

Missä Mikael Agricolan hauta on?

Paavali Juustenin 1560-luvulla kirjoittama Suomen piispainkronikka kertoo, että Agricola haudattiin Viipuriin arkkipiispan läsnä ollessa. Todennäköisenä hautapaikkana pidetään Viipurin vanhaa tuomiokirkkoa, mutta haudan tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Hautaamisesta säilynyt tieto ja yksittäisen haudan paikantaminen ovat eri asioita.

Hautaa etsittiin kirkon lattian alta J. R. Aspelinin johdolla vuonna 1886 ja Juhani Rinteen johdolla vuonna 1913. Talvisodassa tuhoutuneen kirkon raunioilla aloitettiin uudet kaivaukset vuonna 2011. Mikael Agricola -seuran tukemien tutkimusten yhtenä sivutavoitteena oli haudan mahdollinen löytäminen. Sitä ei löydetty.

Jos Agricola haudattiin vanhaan tuomiokirkkoon, hauta lienee tuhoutunut viimeistään 1700-luvulla. Rakennusta käytettiin ensin ortodoksikirkkona ja myöhemmin Venäjän armeijan muona- ja kalustovarastona. Agricolan jälkeen kirkkoon haudattiin 1700-luvun loppuun mennessä lähes 10 000 muuta vainajaa.

Agricolan muisto näkyy hautapaikan epävarmuudesta huolimatta monissa muistomerkeissä. Turun tuomiokirkon seinustalla on Oskari Jauhiaisen tekemä patsas, joka paljastettiin vuonna 1952. Viipuriin pystytettiin vuonna 2009 uusi valos Emil Wikströmin patsaasta, jonka aikaisempi versio oli kadonnut talvisodan loppuvaiheessa.