Kajaanin linna – vankilasta aatelislinnaksi ja raunioksi

Miksi Kajaanin linna rakennettiin joen saarelle?

Kajaanin linnan paikka valittiin puolustusta varten. Oulujärven itäpuolella, Kajaaninjoen koskessa oleva saari tarjosi strategisesti arvokkaan sijainnin. Linnan oli määrä vahvistaa Ruotsin asemaa Kainuussa sekä suojata asukkaita ja uudisasukkaita venäläisten hävitysretkiltä. Kainuu oli siirtynyt Ruotsille vuonna 1595 solmitussa Täyssinän rauhassa.

Kuningas Kaarle IX määräsi linnan rakennettavaksi vuonna 1604. Samana vuonna aloitettiin perustustyöt, ja varsinainen rakentaminen käynnistyi 1605. Työtä johtamaan lähetettiin muurimestari Isak Rasmuksenpoika. Linnan perustaminen kuului Kaarle IX:n pyrkimykseen vahvistaa valtakunnan pohjoisia alueita; hän perusti myös Oulun kaupungin.

Rakentaminen eteni hitaasti. Alueella oli pulaa sekä työväestä että rakennusaineista, ja vuonna 1619 Kustaa II Aadolf määräsi työt keskeytettäviksi. Linna jäi keskeneräiseksi. Sen hahmo oli kuitenkin jo muodostunut: suorakaiteisen harmaakivilinnan molemmissa päissä oli puolipyöreä tykkitorni.

Paikalla mahdollisesti olleista vanhemmista rakennuksista keskusteltiin 1900-luvun lopulla. Sijainnin puolustuksellinen arvo tuki ajatusta, mutta todisteita aiemmasta linnasta tai muusta rakennuksesta ei ole löytynyt. Pelkkä sopiva sijainti ei siis osoita, että saarta olisi linnoitettu ennen 1600-lukua.

Miksi Kajaanin linna toimi aluksi vankilana?

Ensimmäisinä vuosikymmeninä Kajaanin linna oli ennen kaikkea vankila. Syrjäistä erämaasijaintia pidettiin sopivana vankien karkotuspaikkana. Tunnetuin vanki oli Uppsalan yliopiston professori Johannes Messenius, joka oli tuomittu yhteyksistään jesuiittoihin ja paaviin. Hän vietti linnassa lähes kaksikymmentä vuotta ja kirjoitti vankeutensa aikana moniosaisen historiateoksen Scondia illustrata. Vuonna 1636 hänet siirrettiin Ouluun.

Linnan asema muuttui, kun kreivi Pietari Brahe sai Kajaanin vapaaherrakunnan läänityksekseen vuonna 1650. Seuraavana vuonna hän perusti linnan yhteyteen Kajaanin kaupungin. Brahe halusi läänitystensä hallinnolle edustavat rakennukset, joten keskeneräisestä puolustuslinnasta ryhdyttiin muokkaamaan aatelislinnaa.

Muutostyöt tehtiin vuosina 1661–1666. Linnaa korotettiin ja puiset asuinrakennukset korvattiin muuratuilla. Linnanpäällikkö Samuel Lång viimeisteli rakennustöitä vuonna 1665, jolloin sisäpihan muurit nostettiin ulkomuurien tasolle. Hallintokäyttö muutti siten myös linnan rakennettua hahmoa.

Kajaanin linna säilyi vapaaherrakunnan pääpaikkana vuoteen 1681. Silloin läänitys peruutettiin reduktiossa. Linnasta tuli jälleen voudin linna, jonka tehtäviin kuului myös alueen puolustaminen. Vankila, aatelinen hallintopaikka ja puolustuslinna olivat saman rakennuksen eri käyttövaiheita.

Miten Kajaanin linna tuhoutui piirityksessä?

Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700. Kajaani ja sen lähikylät poltettiin 1712, minkä jälkeen komendantti Johan von Meurman ryhtyi vahvistamaan linnan puolustusta. Tornien ylimpiä kerroksia muokattiin tykeille sopiviksi. Muurien päälle levitettiin kolmen metrin paksuinen turvekerros, aukkoja peitettiin ja rannoille asetettiin esteitä.

Kun Olavinlinna kukistui vuonna 1714, Kajaanin linna jäi Ruotsin viimeiseksi tukikohdaksi Suomessa. Maaliskuussa 1715 saapunut venäläisjoukko vaati välitöntä antautumista. Puolustajat kieltäytyivät, ja venäläiset pysyivät poissa yli puoli vuotta.

Joulukuussa kenraali Fjodor Tšekin palasi noin 4 000 miehen kanssa. Linnan puolustajia oli vain noin 50. Viisi viikkoa kestäneen piirityksen jälkeen komendantti Johan Henrik Fieandt suostui antautumaan 24. helmikuuta 1716.

Antautumisen ehtona oli puolustajien vapauttaminen ja heidän omaisuutensa säilyttäminen. Lupauksia ei pidetty. Piirittäjät veivät omaisuuden ja lähettivät sekä sotilaat että siviilit vankeina Turkuun tai Venäjälle. Maaliskuussa 1716 Tšekin räjäytti linnan. Puolustuksen vahvistaminen ei ollut riittänyt pelastamaan rakennusta ylivoimaisen piirittäjän käsistä.

Miltä Kajaanin linna näytti ennen tuhoaan?

Linna rakennettiin lähiseudulta louhitusta ja kerätystä luonnonkivestä. Muurikivien vaihteleva ulkonäkö johtuu siitä, että rakentamiseen kelpasi useita kivilajeja. Kalkkilaastia varten tarvittu kalkkikivi louhittiin todennäköisesti Paltamon Melalahdesta. Linnasta on säilynyt jälkiä valkoisesta kalkkauksesta, kun taas ikkunasyvennykset olivat punaiset.

Ensimmäiseen rakennusvaiheeseen kuuluivat kaksi pyöreää tykkitornia ja niitä yhdistävä yksikerroksinen ympärysmuuri. Lisäksi linnassa oli kaksi nelikulmaista patteria sekä pohjoisen portin porttitorni. Kehämuurin pituus oli noin 39 metriä, korkeus 9,6 metriä ja paksuus 3,6 metriä.

Saarelle johti silta sekä pohjoisesta että etelästä. Pohjoinen silta oli 50 metriä ja eteläinen 91 metriä pitkä. Portit olivat puolustuksen heikkoja kohtia, joten niille suunnattiin ampuma-aukkoja. Porttien edessä oli nostosillat, joiden rakenteesta on säilynyt vain vähän tietoja.

Myöhemmät kiviset asuinrakennukset noudattivat parituvan mallia: porstuasta pääsi kahteen tupaan. Huoneiden seinät kalkittiin valkoisiksi. Komendantin tuvassa oli tiililattia, muissa huoneissa todennäköisesti lautalattiat. Pohjoismuurin vierellä sijaitsivat ruutikamari, tupa, porstua ja keittiö kellareineen. Itäisen tornin toisessa kerroksessa oli vuodesta 1669 niin sanottu suuri sali.

Miksi Kajaanin linnan raunioita ei jälleenrakennettu?

Kajaanin linna palautui Ruotsille Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Jälleenrakentamista harkittiin useasti, ja paikalla oli pieni varuskunta vielä 1790-luvulle saakka. Muurit kuitenkin rapistuivat, ja linnan kiviä käytettiin talojen kivijalkoihin. Vuonna 1809 linna menetti sotilaallisen merkityksensä Suomen siirryttyä Venäjän keisarikuntaan.

Linnasaari pysyi tärkeänä joen ylityspaikkana. Vuonna 1845 raunioiden päälle rakennettiin puusilta, jota käytettiin lähes sata vuotta. Sillan perustusten vuoksi raunion keskiosaa madallettiin ja paikalta otettiin kiviä rakentamiseen.

Ensimmäinen varsinainen korjausjakso toteutettiin vuosina 1890–1892 Johan Jacob Ahrenbergin suunnitelman pohjalta. Huoneet olivat tuolloin metrien paksuisen maa- ja kivikerroksen peitossa, ja muurien pelättiin sortuvan. Korjauksissa sortumia paikattiin tiilellä ja raunioita madallettiin. Tiilipaikkaukset säilyivät vielä vuosien 1910–1911 kunnostuksessa.

Teräsbetonisillan rakentaminen alkoi kesällä 1936. Perustustöissä tehdyt esinelöydöt johtivat uusiin kaivauksiin ja korjauksiin, jotka käynnistyivät heinäkuussa 1937. Maata ja kiviä poistettiin monen metrin paksuudelta, muureja korotettiin ja tiilipaikkaukset vaihdettiin harmaakiveen. Löytöjä otettiin talteen noin 1 800.

Mitä Kajaanin linnassa kunnostettiin ja onko siellä aarre?

Kajaanin kaupungin aloitteesta linnassa toteutettiin uusi restaurointiprojekti vuosina 2001–2008. Museovirasto kunnosti muureja ja tutki rakennushistoriaa. Kaupunki rakensi saarelle kävelysillan, ja saavutettavuutta kehitettiin uusilla opasteilla. Vuonna 2014 linna siirtyi Metsähallituksen Luontopalveluiden hoitoon.

Raunioihin on liitetty myös kertomus vanhemmasta linnasta ja kätketystä aarteesta. Ior Bockin kertoman Bockin perheen saagan mukaan paikalla olisi ollut toinen linna, jonka kaivossa olisi ristiretkiaikainen aarre. Kyse on saagan väitteestä, ei todetusta linnan rakennusvaiheesta.

Kertomus johti yksityisen yrityksen tekemiin maatutkaluotauksiin. Tutkan heijastuman tulkittiin viittaavan suureen metalliesineeseen noin 2,5 metrin syvyydessä. Mahdolliseksi selitykseksi esitettiin myös maan alle jäänyttä tykkiä. Myöhemmin Oulun yliopiston tutkijat tekivät samankaltaisia havaintoja.

Arkeologi Kari Uotilan kesäkuussa 2006 tekemässä kaivauksessa löytyi kuitenkin sähkökaapeli 40 senttimetrin syvyydestä. Se oli todennäköisesti aiheuttanut heijastuman. Kaivaus ei osoittanut paikalla olevan saagan kaivoa, ja väitetyn esineen kohdalla maakerros oli koskematon. Joulukuun uusissa luotauksissa suuresta metalliesineestä ei enää löytynyt näyttöä.

Miten Kajaanin linna esiintyy kirjallisuudessa ja tarinoissa?

Kajaanin linna esiintyy useissa romaaneissa, runoissa ja näytelmissä. Zachris Topeliuksen Välskärin kertomuksissa linnaan sijoittuu sekä 1600-luvun vankeuteen että suuren Pohjan sodan piiritykseen liittyviä tapahtumia. Historiallisten henkilöiden rinnalla liikkuvat romaanin omat henkilöt.

Topeliuksen tarinassa kolmetoistavuotias Daniel Cajanus, ”Pitkä Taneli”, räjäyttää linnan ruutikellarin. Tämä kuuluu romaanin tapahtumiin. Linnan historiallinen tuho liittyy kenraali Tšekitin maaliskuussa 1716 määräämään räjäytykseen.

Nuori Eino Leino kuvasi piiritystä sekä linnaan paenneiden naisten ja lasten hätää ensimmäisessä painetussa runossaan Kajaanin linna. Se julkaistiin Hämeen Sanomissa 26.9.1890. Runossa päällikkö Fieandtin mielessä kamppailevat sääli ja sotilaan velvollisuudentunto. Ilmari Calamniuksen runossa Mennyttä muistellessa, tulevaa toivoessa raunioiden herättämistä sotakuvista siirrytään henkisen rakentamisen ajatukseen.

Jussi Kukkosen romaaneissa Kainuu palaa ja Vangittu karoliini linna on keskeinen tapahtumapaikka. Johannes Messeniuksen vankeutta puolestaan käsittelevät Juha Seppälän näytelmä Kajaanin linnan vanki ja Lars Huldénin runoelma Kajaneborg 1636. Jälkimmäisessä kuvataan myös Lars Wivalliuksen vankilavuosia. Kirjalliset kuvaukset antavat linnalle ääniä ja henkilöitä, mutta niiden juonenkäänteitä ei pidä sellaisenaan rinnastaa historiallisiin tapahtumiin. Kajaanin linnan tavoin myös Kivennavan linna Linnamäellä oli vahvistettu rajalinnoitus, jonka tarina päättyi hävittämiseen, jota jälkeen linnaa ei rakennettu uudelleen.