Vartiokylän linnavuori – keskiaikainen puolustusvarustus Helsingissä

Missä Vartiokylän linnavuori sijaitsee ja mitä se on?

Vartiokylän linnavuori sijaitsee Helsingin Vartiokylässä, Vartioharjun alueella. Kyseessä on vanha mäen laelle varustettu puolustusvarustus eli linnavuori. Noin 30 metriä korkean mäen rinteillä näkyy edelleen puisten rintavarustusten kivisiä perustuksia. Linnavuori on pääkaupunkiseudun keskeisimpiä muistomerkkejä Helsingin kaupungin perustamista edeltävältä ajalta.

Käyttöaikanaan keskiajalla linnavuori on ollut verrattain hyvin varusteltu. Sitä ovat suojanneet vuoren eteläpuolella kolminkertaiset ja lännessä ja pohjoisessa ainakin kaksinkertaiset kiviperusteiset varustukset. Linnan laelta on löytynyt myös rakennuksen jäänteitä liesineen. Suurin osa valleista on kuitenkin aikojen kuluessa hävitetty.

Tämän kaltaisia useampia kehävalleja ei yleensä käytetty suomalaisissa linnavuorissa. Niille on nähty yhtymäkohtia ruotsalaisiin muinaislinnoihin, kuten esimerkiksi Vestmanlandissa sijaitsevat Odensvin Stålbergetiin ja “Skofsta skansiin”. Rakenteiden vaatimattomuus nousee esiin myös myöhemmässä arviossa, jossa pohditaan linnan mahdollista nimitystä.

Milloin Vartiokylän linnavuori on rakennettu?

Radiohiiliajoitukset ja kaivauslöydöt kesällä 2002 todistavat selvästi, että Vartiovuoren linna on rakennettu keskiajalla eli 1200- tai 1300-luvulla. Linnan löydettyjen jäännösten rakentaminen on radiohiiliajoitusten mukaan ajoitettavissa noin vuosiin 1240–1330, jolloin sillä olisi ajallinen yhteys Birger-jaarlin tekemään toiseen ristiretkeen, joka on mahdollisesti tehty vuosina 1238–1239, ja sen seurauksena tapahtuneeseen ruotsalaisten saapumiseen Itä-Uudellemaalle.

Löytöjen vähäisestä lukumäärästä on päätelty, että linna on kuitenkin ollut aktiivisessa käytössä vain lyhyen aikaa. Nuorimmat mahdolliset hiiliajoitukset ja 1300-luvulle ajoittuvat esinelöydöt tukevat tulkintaa, että linna olisi rakennettu vasta kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen hallituskaudella (1364–1389).

Ajoituksen perusteella Vartiokylän linnavuori on ehdokas Wartholmin linnaksi, mutta todennäköisyyttä vähentävät linnan muinaislinnamaiset rakenteet, vaatimattomuus sekä sijainti aivan voutikunnan länsireunassa. Samaa keskiajan linnojen aihepiiriä lähestyy myös Stenbergan linna, jonka yhteys tähän kysymykseen on linnapaikkojen vertailussa.

Miksi linnavuorella on ampumahautoja?

Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset rakensivat linnavuoren rinteille ampumahautoja ja tuliasemia osana Helsingin linnoitusjärjestelmää. Tämä vaihe liittyy kaupungin ympärille rakennettuun puolustuskokonaisuuteen, jonka yhteyteen kuuluu myös Krepost Sveaborg.

Linnavuoren kerrostumat ovat siksi kahdella tavalla kiinnostavia ilman että niitä tarvitsee sekoittaa toisiinsa: keskiaikaiset kiviperusteiset varustukset kertovat mäen varustamisesta, ja myöhemmät ampumahaudat sekä tuliasemat kertovat rinteiden ottamisesta osaksi Helsingin linnoitusjärjestelmää. Keskiaikaisen linnan jäljiltä on löytynyt rakennuksen jäänteitä liesineen, kun taas suurin osa valleista on aikojen kuluessa hävitetty.

Vastaavaa linnoituspaikkojen tarkastelua voi jatkaa Kokemäen linna -sivulla, joka kuuluu samaan linnojen ja puolustusvarustusten aihepiiriin. Vartiokylässä olennaista on kuitenkin mäen oma rakenne: eteläpuolen kolminkertaiset sekä lännen ja pohjoisen ainakin kaksinkertaiset kiviperusteiset varustukset.

Kuka paikallisen tarinan mukaan perusti Vartiokylän linnan?

Paikallisen tarinan mukaan linnan perusti viikinkipäällikkö Helsing, jonka veljet Sibbe ja Borg perustivat omat linnansa Sipooseen ja Porvooseen. Kansanperinne kertoo tässä tarinassa perustajista, joiden nimet kytkeytyvät paikannimiin. Tarinalla ei ole mitään todellisuuspohjaa, vaan se on humoristinen alluusio lähikuntien nimistä.

Kansanuskon ja perimätiedon tapaan tarinaa ei siis pidetä kuvauksena linnan syntymästä. Sen rinnalle asettuvat radiohiiliajoitukset ja kaivauslöydöt, joiden mukaan Vartiovuoren linna on rakennettu keskiajalla eli 1200- tai 1300-luvulla. Perimätieto kertoo viikinkipäälliköstä ja veljistä; kaivauslöydöt kertovat keskiaikaisesta rakentamisesta ja lyhyestä aktiivisesta käytöstä.