Tervanpoltto ja terva Suomen viennin perustana

Mihin tervaa on käytetty?

Puuterva on kasvipohjainen, tumma ja huoneenlämmössä juokseva hiilivety-yhdiste. Sitä tuotetaan useimmiten pihkaisesta männystä hapettomassa ja riittävän kuumassa ympäristössä. Terva hylkii vettä, minkä takia sitä on käytetty etenkin puun suojaamiseen kosteudelta.

Suomesta vietiin jonkin verran tervaa jo 1300-luvulta alkaen. Kysyntä kasvoi 1600-luvun alussa, kun Euroopassa tarvittiin tervaa laivojen puuosien ja köysistön suojaamiseen kosteudelta ja lahoamiselta. Koska Euroopan metsät oli hakattu, tervaa kannatti tuoda myös kaukaa.

Suomessa tervaa poltettiin etenkin Itä-Suomessa sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Poltto levisi Iihin ja Oulujärvelle, kun raaka-aine väheni muualla. Tervanpolttoalueet olivat vesistöjen varrella, sillä painavien tynnyreiden kuljetus maateitse oli käytännössä mahdotonta. Vielä 1600-luvulla maantiet eivät kelvanneet kesäisin muuhun kuin korkeintaan henkilöliikenteeseen.

1600-luvun lopulla terva oli Suomen tärkein vientituote. Pohjanmaasta oli tullut Savoa tärkeämpi terva-alue, kunnes Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 lopetti viennin Savosta kokonaan, kun uusi raja katkaisi kuljetusyhteyden Viipurin kautta merille. Tervan tarina kuuluu samaan Suomen historian ketjuun kuin Maamme.

Miten tervaa poltettiin tervahaudassa?

Vuonna 1617 oli luotu järjestelmä, joka antoi oikeuden ulkomaankauppaan vain tapulikaupungeille. Suomessa niitä olivat Turku, Helsinki ja Viipuri. Muiden oli vietävä tervansa Tukholmaan. Tukholman porvarit hallitsivat tervakauppaa täydellisesti, sillä se oli annettu suolan ohella heidän yksinoikeudekseen. Pohjalaisia tämä suututti.

Hattupuolueen kukistuttua monopoli kumottiin vuonna 1765. Kokkolassa vaikuttaneella valtiopäivämiehellä Anders Chydeniuksella, joka kannatti vapaakauppaa, oli asiaan suuri vaikutus.

Pohjanmaalla tervanpoltto lisääntyi 1700-luvulla etenkin Yhdysvaltain vapaussodan ajasta 1770-luvulta lähtien, jolloin Englanti ja Ranska rakensivat laivastoja. Kokkolasta tuli tärkeä vientisatama ja polttoalue laajeni Kainuussa myös Oulunjärveltä eteenpäin. Kohonneet hinnat vaurastuttivat kaupunkien tervaporvareita ja vähemmässä määrin heidän tervantuottajiaan eli tervahanhia. Pohjanmaan säätyläiskulttuuri oli suurelta osin tervan ansiota.

1800-luvulla metsätalous kasvoi ja tervan hinta laski, jolloin talonpojat hyötyivät valmistuksesta yhä vähemmän. Tervanpolton painopiste siirtyi yhä pohjoisemmaksi, ja Oulusta tuli tärkein satama.

Miten tervaa poltettiin tervahaudassa?

Tervanpoltto alkoi sillä, että männyt ensin kuorittiin eli kolottiin pystyyn. Myöhemmin ne pihkoittuneina kaadettiin ja ajettiin polttopaikalle. Nämä työt voitiin tehdä talvella, jolloin aikaa oli enemmän. Samasta syystä polttaminen tapahtui juhannuksen tienoilla, jolloin maatöitä oli vähän.

Pilkotut tervakset ladottiin perinteisessä valmistuksessa tiiviiksi keoksi ja peitettiin turpeilla sekä maalla, niin että lämmön tuottamiseksi jäi vain muutamia ilmareikiä. Tervahauta oli iso suppilonmuotoinen maakuoppa, missä lämpö erottaa tervan puuaineksesta. Tervakset ladottiin hautaan pää pohjaa kohti mahdollisimman tiiviisti ja peitettiin maalla niin, että puut eivät palaneet vaan kytivät.

Hauta sytytetään useasta kohdasta, mutta ilman pääsy pidetään jatkuvalla valvonnalla kurissa, jotta lämmöntuotto tapahtuisi hallitusti. Pihka muuttuu tällöin tervaksi, joka johdetaan haudan pohjalta kynään eli tervakouruun ja sitä kautta keruuastiaan. Hiiltyneistä puista saatiin sysiä sepän pajaan. Hautamenetelmällä puuta hiilletään noin 170–420 asteen lämpötiloissa. Lopputuotteeksi jäävät terva, puuhiili ja tervavesi eli tervan kusi, joka on vesipitoista.

Nykyiset tuottajat ostavat metsänomistajilta tervaskantoja, jotka ovat seisseet metsässä vuosikymmeniä. Tällöin juuristo ja puun uloin kerros ovat lahonneet pois ja ainoastaan pihkainen ydin on säilynyt. Tervaa valmistetaan edelleen perinteisellä menetelmällä haudoissa tai teollisesti polttoretorteissa. Raaka-aineen saatavuus on ollut tuotannon pullonkaula.

Mihin tervaa on käytetty?

Tervan tärkein käyttötapa on ollut puun suojaaminen kosteutta vastaan. Perinteisesti päre- ja paanukatot, puiset laivat, puuveneet ja puusukset sekä kaikki puiset rakennelmat, jotka joutuvat kosteuden kanssa tekemisiin, on suojattu tervaamalla. Myös köydet voidaan suojata säältä tervaamalla.

Terva tunkeutuu puuhun, täyttää sen huokoset ja estää siten vettä tunkeutumasta puun sisään. Terva muodostaa pintaan kalvon, joka suojaa vedeltä, sieniltä, auringonvalolta ja tuhohyönteisiltä. Tervassa on lisäksi lukuisia aineita, jotka tuhoavat mikrobikasvustoa. Sekoittamalla tervaa pellavaöljyvernissaan saadaan ruskeaa tervamaalia, jota voidaan käyttää puun kyllästämiseen ja sävyttämiseen. Kun uusia kyllästysaineita kehitettiin 1950- ja 60-luvuilla, tervan käyttö tähän tarkoitukseen väheni.

Nykyään tervalla suojataan lähinnä kirkkojen paanukattoja, mutta myös puuveneitä, mökkejä ja laitureita. Pelkästään kirkkojen ja tapulien kattojen suojaamiseen tarvitaan niin paljon tervaa, ettei suomalainen tuotanto, alle 50 000 litraa vuodessa, siihen riitä. Entisestä vientimaasta Suomi on muuttunut tervan tuojaksi.

Kansanparannuksessa terva on ollut perimätiedon mukaan tärkeä aine. Vanhan sananlaskun mukaan jollei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi. Ihosairauksiin käytetään yleisimmin mäntytervaa ja kivihiilitervaa. Mäntytervalla on hoidettu monenlaisia iho-ongelmia, ja sen kerrotaan lievittävän kutinaa ja estävän bakteerien ja sienien kasvua. Koivun kaarnasta valmistettua koivutervaa eli tököttiä on käytetty voiteluaineiden raaka-aineena. Tervaa käytetään myös shampoissa, saippuoissa ja ruuissa aromaattisena lisänä.

Joissakin maissa rikollisia on rangaistu tervaamalla. Tervatun päälle voitiin kaataa lisäksi höyheniä, jotka tarttuivat tervaan. Suomessa patsaita ja kylttejä on tervattu lähinnä poliittisina vastalauseina. Uspenskin katedraalin tontille vuonna 1913 Haminan rauhan muistoksi rakennettu Rauhan kappeli tervattiin vuonna 1919 niin pahoin, että se purettiin seuraavana vuonna. Hakaniemessä sijainnut Maailman rauha -patsas tervattiin vuonna 1991.