Elias Lönnrot – Kalevalan kokoaja, lääkäri ja kielentutkija

Mistä Elias Lönnrot syntyi ja miten hänen koulutie alkoi?

Elias Lönnrot syntyi 9. huhtikuuta 1802 Paikkarin torpassa Sammatissa. Hänen isänsä Fredrik Johan Lönnrot oli kyläräätäli ja äitinsä Ulrika Wahlberg. Elias oli perheen neljäs lapsi. Kirjallisuudesta kiinnostuneen pojan koulutie alkoi vanhimman veljen Henrik Johanin tuella: tämä lähetti hänet Tammisaaren pedagogioon vuonna 1814.

Vuosina 1816–1818 Lönnrot kävi Turun katedraalikoulua ja opiskeli muun muassa ruotsia ja latinaa. Rahaa oli vähän. Hän hankki tuloja ompelemalla vaatteita ja kiertelemällä laulavana teininä, mutta joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä. Vuonna 1820 hän pääsi Porvoon lyseoon, josta epävarma toimeentulo vei hänet pian Hämeenlinnaan apteekkarioppilaaksi.

Latinan taito auttoi saamaan apteekkipaikan. Piirilääkäri Johan Erik Sabelli ja rehtori Henrik Långström järjestivät kuitenkin hänelle mahdollisuuden jatkaa opintoja itsenäisesti. Långströmin vuonna 1822 kirjoittama päästötodistus avasi tien Turun Akatemiaan. Siellä Lönnrotin toimeentulo perustui kotiopettajan työhön. Professori Johan Agapetus Törngrenin perheessä ja Laukon kartanossa hänen kiinnostuksensa runouteen ja suomen kieleen heräsi. Vuonna 1827 hän valmistui filosofian kandidaatiksi; latinankielisen opinnäytteen aiheena oli Väinämöinen ja tätä käsittelevä runous.

Miten Elias Lönnrot aloitti runonkeruun ja mitä ensimmäinen matka tuotti?

Filosofian opintojen jälkeen Lönnrot ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä. Turun palon jälkeen opinnot jatkuivat Helsingissä vuonna 1828. Opetuksen alkamista odottaessaan hän lähti ensimmäiselle runonkeruumatkalleen. Huhtikuussa alkanut matka suuntautui Hämeeseen ja Savoon, mutta ulottui Pohjois-Karjalaan ja Valamoon asti.

Kesälahdella Lönnrot kohtasi Juhana Kainulaisen. Hän kirjoitti tämän lauluja ja loitsuja muistiin kolmen päivän ajan. Kohtaaminen oli matkan tärkeimpiä. Lönnrot laati retkeltä myös Vaeltaja-nimisen matkapäiväkirjan, jossa hän kuvasi suomalaisten elintapoja. Keruutyön rinnalla hän siis tallensi havaintoja ihmisistä ja heidän elämästään.

Syyskuussa Lönnrot palasi Laukkoon mukanaan 6 000 säettä. Hän käytti syksyn niiden järjestämiseen painokuntoon. Laukossa hän kuuli myös vienankarjalaisen laukkukauppiaan esittämiä eeppisiä runoja. Kohtaaminen vahvisti käsitystä siitä, mistä runolaulua kannatti etsiä.

Ensimmäisen matkan tuloksista syntyi neljä Kantele-vihkoa, jotka Lönnrot julkaisi omalla kustannuksellaan vuosina 1829–1831. Viideskin oli suunnitteilla, mutta jäi julkaisematta. Erillisten vihkojen sijaan hän alkoi suunnitella yhtenäistä eeposta. Kerättyjen runojen julkaiseminen sai näin uuden suunnan.

Millaisia vuosia Elias Lönnrot vietti Kajaanin lääkärinä?

Lönnrotin lääketieteen opinnot ja runonkeruu etenivät rinnakkain, mutta lääkärin velvollisuudet saattoivat keskeyttää matkan. Näin tapahtui vuonna 1831, kun koleraepidemia katkaisi hänen toisen keruuretkensä. Viranomaiset kutsuivat hänet Helsinkiin hoitamaan kolerapotilaita Hietalahden Kaartin lasaretissa.

Vuonna 1832 Lönnrot valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja hänet promovoitiin tohtoriksi. Vakituista työtä etsiessään hän toivoi paikkaa, josta voisi tehdä myös runonkeruumatkoja. Tammikuussa 1833 hän haki Kajaanin piirilääkärin ja linnanlääkärin virkoja. Kajaanissa oli tuolloin alle 400 asukasta eikä sairaalaa potilaiden hoitamista varten.

Oulussa työskennellessään Lönnrot oli kohdannut nälänhätää, lavantautia, isorokkoa ja tulirokkoa. Samoja kulkutauteja esiintyi Kajaanissa. Hän sairastui itsekin lavantautiin ja poti sitä kuusi viikkoa. Helsingissä hänen luultiin jo kuolleen.

Vuonna 1839 ilmestyneessä Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri -kirjassa hän korosti raittiutta, hygieniaa ja rokotuksia. Hänen mielestään sairauksien ehkäisy oli halvempaa ja yksinkertaisempaa kuin hoitaminen. Hän piti tärkeinä myös riittävää asumistilaa ja imeväisten rintaruokintaa. Bakteereja ja viruksia ajan lääketiede ei vielä tuntenut, joten tautien syitä hän etsi muun muassa siivottomuudesta ja huonosta ravinnosta.

Miten Lönnrot kokosi Kalevalan?

Lönnrot ei vain kirjoittanut muistiin yhtä valmista, alusta loppuun esitettyä eeposta. Hän kokosi keräämistään runoista yhtenäisen kokonaisuuden ja kirjoitti siihen myös omia runojaan. Kalevala syntyi siten sekä runonlaulajien esityksistä että kokoajan tekemästä työstä. Sen taustalla olivat useat keruumatkat ja monien laulajien osaaminen.

Kajaanin-vuosinaan Lönnrot pääsi keruuretkille virkavapaiden aikana. Matkat veivät Karjalaan, pohjoisen napapiirin alueelle, Kuolan niemimaalle ja Viroon. Kalevalan runojen merkittäviä esittäjiä olivat Vuonnisen kylässä kohdatut Ontrei Malinen ja Vaassila Kieleväinen sekä Latvajärvellä asunut Arhippa Perttunen. Näiden laulajien nimet kuuluvat olennaisesti myös eepoksen syntyvaiheisiin.

Ensimmäinen Kalevala ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1835–1836 nimellä Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista. Julkaiseminen ei lopettanut keruutyötä, vaan Lönnrot jatkoi matkojaan ja runojen kokoamista.

Toinen, täydennetty painos ilmestyi vuonna 1849. Siinä oli mukana myös muiden keräämiä runoja. Juuri tätä jälkimmäistä versiota käytetään kouluopetuksessa ja käännöksissä. Kalevalan synty ei siis ollut yhden matkan tai yhden julkaisuvuoden tapahtuma, vaan työ jatkui ensimmäisen painoksen jälkeenkin.

Miten Lönnrot edisti suomen kieltä ja Kanteletar syntyi?

Kansanrunojen tallentaminen ja suomen kielen käytön edistäminen olivat Lönnrotille rinnakkaisia tavoitteita. Hän oli mukana perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa alkuvuonna 1831. Seura tuki hänen kansanrunouden keruu- ja julkaisutyötään. Lääketieteen opintojen jatkuessakin kansanrunous säilyi hänen rakkaimpana harrastuksenaan.

Kalevalan rinnalle syntyi Kanteletar, joka ilmestyi kolmena kirjana vuonna 1840. Molempien teosten kokoaminen kuului samaan pitkään työkauteen, jolloin Lönnrot jatkoi keruumatkojaan ja järjesti niiden tuloksia julkaistaviksi. Eepos ei ollut hänen ainoa tapansa tuoda kerättyä runoutta lukijoiden saataville.

Lönnrotin työ suomen kielen parissa ulottui paljon runokokoelmia laajemmalle. Hän oli kielen uudistaja ja useiden sanakirjojen toimittaja. Hän myös kustansi ja toimitti ensimmäistä suomenkielistä aikakauslehteä sekä julkaisi kansaa valistavia terveys- ja tiedejulkaisuja. Lisäksi hän suomensi virsiä.

Uransa aikana hän toimi Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston toisena suomen kielen professorina. Hänen aloihinsa kuuluivat myös kasvitiede, musiikki ja filosofia. Kalevalan kokoajan rinnalla oli siis tutkija ja kirjoittaja, jonka työ käsitti sanakirjoja, terveysneuvontaa, runoutta ja kielen tutkimusta.

Minne Elias Lönnrot teki viimeisen tutkimusmatkansa?

Lönnrot lähti viimeiselle tutkimusmatkalleen 24. kesäkuuta 1844. Kohteena olivat Viron- ja Liivinmaa. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka matkusti eteläisen sukukansan pariin kielitieteellistä ja kansanrunouden tutkimusta varten. Kiinnostus virolaiseen perinteeseen oli näkynyt jo aiemmin: Suomen Kansan Arwoituksia -teokseen hän oli koonnut 135 virolaista arvoitusta.

Tallinnasta matka jatkui Kuusaluun, jossa hän tapasi viron kieliopin julkaisseen Eduard Ahrensin. Tarttoon Lönnrot saapui 9. heinäkuuta. Siellä hän ystävystyi lääkärin ja kielentutkijan Friedrich Robert Faehlmannin kanssa, joka oli aloittanut Kalevipojan kokoamisen. Faehlmann opetti hänelle viroa, ja he työskentelivät kirjakielen ja oikeinkirjoituksen kysymysten parissa.

Elokuussa Lönnrot piti Viron oppineiden seurassa esitelmän suomen ja viron sanojen taivutuksesta. Samana päivänä hänet valittiin seuran kunniajäseneksi. Tartosta hän jatkoi 46 päivää kestäneelle matkalle Etelä-Viroon ja teki havaintoja talonpoikien heikosta asemasta.

Paluu Suomeen alkoi vasta joulukuussa. Talven vuoksi laivayhteys oli katkennut, joten reitti kulki maitse Pietarin ja Viipurin kautta. Helsinkiin Lönnrot saapui tammikuun lopulla 1845, yli puoli vuotta lähtönsä jälkeen.

Millainen Elias Lönnrotin perhe-elämä oli ja missä hän kuoli?

Lönnrot meni vuonna 1849 naimisiin Maria Piponiuksen kanssa. Hän oli tuolloin 47-vuotias. Maria oli oululaisen värjärimestarin Elias Piponiuksen tytär. Perheeseen syntyi viisi lasta: Elias, Maria Ulrika, Ida Karolina, Elina Sofia ja Tekla Natalia. Perhe-elämää varjostivat puolison ja lasten kuolemat.

Poika Elias kuoli aivokalvontulehdukseen vuonna 1852. Maria Ulrika opiskeli Jyväskylän seminaarissa ja kuoli keuhkotautiin 21-vuotiaana vuonna 1874. Elina Sofia kuoli kurkkumätään 18-vuotiaana vuonna 1876, ja Tekla Natalia kuoli keuhkotautiin vuonna 1879. Maria Piponius oli kuollut jo vuonna 1868.

Ida Karolina eli vuoteen 1915. Hän muutti ulkomaille vuonna 1886 ja asui muun muassa Istanbulissa sekä Roomassa. Viimeiseksi asuinpaikaksi tuli Siena, jossa hänellä oli oma talo. Hänet haudattiin sinne Laterano-hautausmaalle.

Elias Lönnrot kuoli Sammatissa 19. maaliskuuta 1884. Hänen elämänsä alkoi ja päättyi samassa pitäjässä, mutta opinnot, lääkärintyö ja tutkimus veivät hänet monille paikkakunnille. Hänen elämäntyöhönsä kuuluivat yhtä lailla kansanrunojen keruu, suomen kielen tutkimus kuin sairauksien hoito ja terveysneuvojen julkaiseminen. Lönnrotin muistoa kunnioitetaan Suomessa 28. helmikuuta, jolloin vietetään Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin virallista liputuspäivää. Kalevalan tarinat ovat innoittaneet myös kuvataiteilijoita, ja Akseli Gallen-Kallela maalasi vuonna 1891 kolmiosaisen triptyykin, joka kuvaa Aino-tarua, kertomusta, jossa Joukahainen lupaa sisarensa Ainon Väinämöisen puolisoksi.