Hattulan Pyhän Ristin kirkko – tiiliseinät ja keskiajan kuvat

Milloin Hattulan Pyhän Ristin kirkko rakennettiin?

Ensimmäinen asiakirjamaininta Hattulassa sijaitsevasta kirkosta on vuodelta 1324. Se ei kuitenkaan tarkoita nykyisen tiilikirkon valmistumisvuotta. Rakennuksen ajoituksesta on esitetty erilaisia arvioita 1300-luvun alusta 1500-luvun alkuun, mutta nykykäsityksen mukaan kirkko valmistui 1400-luvun loppupuolella.

Rakennushistorioitsija Markus Hiekkanen on pitänyt todennäköisimpänä rakennusaikana vuosia 1472–1490. Rakennustelineiden puuosista on saatu tätä huomattavasti vanhempia ajoituksia, mutta puun kaatoajankohta ei yksin osoita rakennuksen ikää. Tutkija Tanja Ratilainen on korostanut tätä eroa rakentamisen ajoituksessa.

Hattulan seurakunnan perustaminen ajoitetaan 1200-luvun alkupuolelle, todennäköisesti ennen vuotta 1250. Seurakunnasta on asiakirjamainintoja vuodesta 1318. Hiekkanen on esittänyt, että ensimmäinen puukirkko rakennettiin pian seurakunnan perustamisen jälkeen ja että puukirkkoja olisi ollut useita peräkkäin. Niiden vaiheista tiedetään vähän, mutta vuonna 1398 puukirkko sai runsaat aneoikeudet.

Nykyisin syrjäiseltä vaikuttava sijainti liittyy vanhaan asutukseen. Alueella on ollut kiinteää asutusta jo rautakaudella, ja seudun pienilmasto on ollut suotuisa. Kirkon paikkaa ei siten voi arvioida vain nykyisen asutuksen näkökulmasta.

Mistä materiaalista Hattulan Pyhän Ristin kirkko on rakennettu?

Hattulan kirkko edustaa tyyliltään täysgotiikkaa. Se on Turun tuomiokirkon ohella Suomen ainoa keskiaikainen kirkko, joka suunniteltiin ja muurattiin tiilirakenteiseksi. Näkyvät seinäpinnat ovat lähes kokonaan tiiltä, mutta perustukset tehtiin harmaakivestä, jotta maaperän kosteus ei nousisi tiiliseiniin.

Rakennusajankohta, materiaali ja todennäköiset rakentajat yhdistävät kirkon läheiseen Hämeen linnaan. Molemmat sijaitsevat Vanajaveden kapeikossa Hämeen Härkätien läheisyydessä. On oletettu, että rakennuksilla olisi ollut sama rakennusmestari tai ainakin samalta taholta Saksalaisen ritarikunnan maista tulleita rakentajia. Tämä yhteys ei kuitenkaan ole varma tieto.

Kirkko on kolmilaivainen hallikirkko: kaikki laivat ovat yhtä korkeita, mutta sivulaivat keskilaivaa kapeampia. Runkohuoneen ulkomitat ovat 28,2 × 17,2 metriä. Pohjoisen sakaristo ja etelän asehuone muodostavat runkohuoneen kanssa latinalaisen ristin muotoisen pohjakaavan.

Rakentamisessa on tunnistettu seitsemän rakennusryhmän työ. Saman ryhmän jälkiä on löytynyt runkohuoneesta, sakaristosta, asehuoneesta ja päätykolmioista. Tämän perusteella työn on arvioitu valmistuneen melko nopeasti, vaikka aiemmin rakentamisen ajateltiin kestäneen vuosikymmeniä. Länsipäädyn muototiilinen koristefriisi muistuttaa Hämeen linnan ja Turun tuomiokirkon Maunu Tavastin kuorin koristelua.

Mitä seinämaalauksia Hattulan Pyhän Ristin kirkossa on?

Kirkon kalkkimaalaukset ajoitetaan piispa Arvid Kurjen aikaan, luultavasti vuosiin 1513–1516. Ne edustavat myöhäisgotiikkaa ja on tehty al secco -menetelmällä. Pääasiallisia lahjoittajia olivat Hämeen linnan päällikkö Åke Jöransson Tott ja hänen vaimonsa Märta Bengtsdotter Ulv. Lahjoitusta on pidetty todennäköisesti votiivilahjana.

Maalaukset ovat luultavasti saman taiteilijaryhmän tekemiä kuin Lohjan Pyhän Laurin kirkon maalaukset. Näitä kahta pidetään sisarkirkkoina juuri runsaan kuvastonsa vuoksi. Molemmat kuuluvat Suomen merkittävimpiin kuvakirkkoihin.

Hattulan kuvakertomukset ulottuvat luomisesta viimeiseen tuomioon. Raamatun aiheiden rinnalla on pyhimyskertomuksia. Aiheiden kokonaismäärä vaihtelee laskutavan mukaan 180–193:n välillä. Maalauksia on kaikilla seinillä sakaristoa myöten, mutta asehuoneessa niitä on säilynyt vain itä- ja pohjoisseinällä. Muut asehuoneen maalaukset hävisivät vuoden 1795 korjauksissa.

Henkilöhahmot on sijoitettu ruohoa kasvavalle tai pienistä puoliympyröistä muodostuvalle maapohjalle. Tiheästi ryhmitellyt kuvat ja lukuisat hahmot antavat pienelle kirkkotilalle läheisen luonteen. Holvimaalauksia ei ole koskaan peitetty. Seinät ja pylväät sen sijaan kalkittiin vuonna 1820, ja niiden maalaukset paljastettiin jälleen vuonna 1886 Emil Nervanderin johdolla. Maalauksia on myöhemmin entisöity.

Miksi Hattulan Pyhän Ristin kirkko oli pyhiinvaelluskohde?

Hattulan Pyhän Ristin kirkko tunnettiin keskiajalla pyhiinvaelluskohteena myös Suomen ulkopuolella. Tanskalaisissa asiakirjoissa kuningatar Margareeta mainitsee sen yhtenä sopivana pyhiinvaelluksen määränpäänä. Kirkon asema ei siis perustunut vain paikalliseen merkitykseen.

Pyhiinvaellushistoriaan liittyy käsitys kirkosta Kristuksen ristin palan säilytyspaikkana. Kuorin itäpään holvimaalaus kertoo tähän liittyvän legendan. Tarinan mukaan Rooman keisarinna Helena löysi ristin tehdessään kaivauksia Jerusalemissa Golgatalla. Maalaus esittää legendaa, eikä kertomusta ristin löytymisestä pidä lukea todennettuna tapahtumana.

Kirkon pohjoispuolella olevan pienen tiilirakennuksen rauniota on myös yhdistetty Pyhän Ristin kunnioittamiseen. Yhden tulkinnan mukaan paikalla olisi ollut kappeli, joka liittyi vuosittain 5. toukokuuta pidettyyn ristintie-kulkueeseen. Rakennuksen tehtävästä ei kuitenkaan ole säilynyt varmaa tietoa.

Rauniolle on muitakin selityksiä. Sitä on pidetty vanhemman puukirkon sakaristona. Hiekkasen mukaan vuoden 1993 kaivausten perusteella se on tulkittu alkuperäiseen tiilikirkkosuunnitelmaan kuuluneeksi sakaristoksi. Tämän tulkinnan mukaan suunnitelma muuttui ja suurempi kirkko rakennettiin hieman etelämmäksi.

Mitä puuveistoksia Hattulan Pyhän Ristin kirkossa on?

Kirkossa on noin 40 puuveistosta. Vanhimmat ovat Liedon mestarin veistämiä, ja ne on ajoitettu 1300-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Veistokset ovat siten nykyistä tiilikirkkoa vanhempia. Niihin alun perin kuuluneet jalometalliset kruunut ovat kadonneet.

Kruunujen katoamisesta on esitetty erilaisia tulkintoja. Ne on saatettu takavarikoida uskonpuhdistuksen yhteydessä. Hiekkanen on puolestaan esittänyt niiden kadonneen venäläisten talvella 1496 tekemällä ryöstöretkellä, joka ulottui Hattulaan. Kumpaakaan selitystä ei voi esittää varmana.

Vuodelta 1550 oleva saarnastuoli on Suomen vanhin säilynyt saarnastuoli ja kuuluu myös Pohjoismaiden vanhimpiin. Sen lahjoittivat Tyrvännön Lepaan kartanon omistaja Björn Classon Lejon ja hänen vaimonsa Katharina Jöransdotter Stiernsköld. Saarnastuolissa ei ole kannatinpylvästä. Sen muoto seuraa keskiaikaista perinnettä, mutta koristelu on renessanssityylinen.

Kirkossa on myös toinen saarnastuoli vuodelta 1701. Sitä kannattelee Kristoforos-hahmo. Alttaritaulun aiheena on Pyhä ehtoollinen, ja sen maalasi Nils Schillmark vuonna 1782. Sakaristossa puolestaan on yksinkertainen ristiholvaus, ikkuna jokaisella seinällä ja seinäpinnat peittäviä maalauksia. Katosta riippuu keskiaikaistyyppinen kynttiläkruunu.

Miten Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa on korjattu vuosisatojen aikana?

Kirkon ensimmäinen laajempi korjaus seurasi 1580-luvulla sattunutta salamaniskua. Salama iski uudelleen vuonna 1752, jolloin kattorakenteet jouduttiin uusimaan. Asehuone rakennettiin vuonna 1795 lähes kokonaan uudelleen. Sen harmaakiviset osat kuuluvat tähän korjausvaiheeseen.

Runkohuone on silti säilynyt varsin hyvin keskiaikaisessa asussaan. Asehuoneen länsipuolinen tukipilari on 1810-luvulta. Alkuperäisiä ikkunoita ovat kuori-ikkuna, länsipäädyn ikkuna ja eteläseinän itäisin ikkuna. Muita ikkunoita suurennettiin 1800-luvulla, ja pohjoisseinään avattiin kaksi uutta ikkunaa.

Uuden tiilikirkon valmistuttua vuonna 1857 vanha kirkko jäi pois käytöstä. Muinaistieteellisen toimikunnan toiminta pelasti sen raunioitumiselta. Naapuriseurakunnan Pälkäneen kirkko koki toisenlaisen kohtalon ja raunioitui. Hattulassa ensimmäiset perusteelliset kunnostustyöt tehtiin vuonna 1889, jolloin kiinteä sisustus purettiin pois.

Kirkossa ei ole koskaan ollut lämmitystä, ja sen käyttö painottuu kesään. Poikkeuksia ovat perinteisesti 21. joulukuuta illalla järjestettävä Hyvän Tuomaan lyhtykirkko ja pääsiäisyön messu. Kangasalan Urkutehtaan rakentamat urut otettiin käyttöön vuonna 1966. Niiden peruskorjaus valmistui pääsiäiseksi vuonna 2009.

Millainen kellotapuli Hattulan Pyhän Ristin kirkon vieressä on?

Kirkon vieressä seisovan kellotapulin alaosa on luonnonkiveä ja yläosa punamullattua puuta. Yläosa valmistui vuonna 1813 intendentinkonttorin piirustusten mukaan. Paanukatteisen, hieman pyöristetyn katon päällä on kukkoviiri. Tapulin alkuperäiset kellot siirrettiin Hattulan uuden kirkon torniin.

Nykyiset kellot ovat peräisin Vuokselan kirkosta luovutetun Karjalan alueelta. Tapulin ja kirkon ympärillä levittäytyy vanha kirkkomaa, jota rajaa kiviaita. Aidassa on kivestä ja tiilestä rakennettuja läpikäytäviä.

Kiviaidan sisäpuolella sijaitsee Hattulan vanhin hautausmaa. Sitä laajennettiin vuosisatojen kuluessa eri suuntiin, erityisesti 1700-luvulla. Vanha hautausmaa ei ole enää käytössä. Kirkon itäpuolinen nykyinen hautausmaa perustettiin vuonna 1921.

Tien toisella puolella on vuonna 1840 valmistunut kolmikerroksinen pitäjänmakasiini. Vaaleaksi rapatun rakennuksen suunnitteli A. F. Granstedt ja rakensi tyrväntöläinen Juhani Kajander. Siinä toimi vuoteen 1902 laina- ja köyhäinviljamakasiini. Nykyisin rakennuksessa ovat kirkon opastuskeskus ja kahvila.

Kirkko kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Vanajaveden laakson ja Aulangon maisema-alueeseen. Se on myös yksi vuonna 2009 määritellyistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.