Haveråkersberget – muinaislinna Karjaalla

Mikä Haveråkersberget on ja millainen se on?

Haveråkersberget on korkea kalliomäki. Sen pohjois- ja länsirinteet ovat luonnostaan jyrkät, ja kallion laelta on hyvät näkymät lounaasta pohjoiseen. Rautakauden alussa merivesi ulottui mäen juurella asti. Mäessä on kaksi vallirakennelmaa eri korkeudella: toinen etelärinteessä mäen alla, toinen mäen laella.

Esilinnaksi tukittu vallirakennelma on mäen alla etelärinteessä. Valli on muodostunut suurista kivistä. Esilinnan alueeseen kuuluu suorakulmion muotoinen tasanne, joka on 35×20 metrin kokoinen. Sitä reunustaa 1–3 metriä leveä ja noin 60 senttimetriä korkea kivivalli. Tasannetta on mahdollisesti tasattu kivillä ja hiekalla. Mäen juurelta on löydetty myös keittokuopan liesi ja nokimaata.

Mäen laella oleva valli on rakennettu maasta ja kivistä. Paikalliset ovat purkaneet alavallia omiin rakennustarpeisiinsa, joten se ei enää ole täydellinen. Samantyyppisiä linnavuoria olen käsitellyt myös sivulla Kauttuan linnavuori, ja mäkilinnojen vallirakenteita voi vertata myös Kaakilan linnankallioon.

Miksi Haveråkersbergetillä on tarina kirkon rakentamisesta?

Tarinan mukaan paikalle on yritetty rakentaa Karjaan kirkkoa. On täysin mahdollista, että tarina on totta. Kirkoille haettiin näkyviä paikkoja, jotka sijaitsivat esimerkiksi mäen päällä, meren tai järvien rannoilla ja keskeisillä paikoilla kaikkiin kyliin nähden. Jos asutuksen painopiste muuttui, saatettiin siirtää myös kirkon paikkaa.

Karjaalla on näin käynyt, sillä kirkko siirrettiin keskiajalla Kirkkojärven rannalle. Tarinan mukaan sen paikalle oli toinenkin ehdokas linnavuoren lähellä. Perimätieto liittää siis Haveråkersbergetin kirkonpaikan valintaan, mutta kyse on tarinasta eikä varmasta tapahtumakulusta. Kirkkojen ja vanhojen paikkojen siirtymiset tulevat mieleeni myös Rikalan Linnamäen kaltaisia kohteita ajatellessa.

Milloin Haveråkersbergetin muinaislinnaa on kaivettu ja kartoitettu?

Muinaislinnaa kartoitettiin vuosina 1914 ja 1915. Ensimmäisen kartoituksen teki Nyberg, toisen Svaetichin. Vuonna 1931 Nils Cleve tutki paikkaa inventoinnin yhteydessä. Vasta vuonna 1945 Olof af Hällström suoritti linnalla arkeologiset kaivaukset. Esilinnan alueella tehdyt kaivaukset jäivät kuitenkin löydöttömiksi.

Vuonna 1996 Seppälä kävi inventoimassa paikat. Tutkimusten ja inventointien sarja kertoo kohteesta, jota on tarkasteltu useaan otteeseen, vaikka kaivaukset eivät tuottaneetkaan löytöjä. Löydättömyys ei ole muinaislinnoissa harvinaista, sillä esimerkiksi Sastamalan Tyrväällä sijaitsevalla Hiukkasaarella on mahdollisesti ollut muinaislinnan jäänteitä. Muinaislinnojen inventointeja ja kalliomäkiä olen taustalla vertaillut myös Harolan linnaluodon ja Yltjärven linnavuoren yhteydessä.