Harolan linnaluoto Kokemäenjoen Huovoon koskessa

Missä Harolan linnaluoto sijaitsee?

Harolan linnaluoto sijaitsee keskellä aikansa valtaväyläjokea kahden tunnetun muinaislinnan läheisyydessä. Paikka on linnoitukseksi hyvin soveltuva: rannat ovat jyrkät ja saaren pinta on tasainen. Noin sata metriä Harolan linnaluodosta pohjoiseen on Harolanluoto. Kauempana alajuoksulla sijaitsee Kokemäen linnaluoto, jolla sijaitsi keskiaikainen Kokemäen linna.

Kokemäenjoen säännöstely alkoi 1945 Kolsin voimalaitoksen valmistuttua, ja se on pienentänyt Harolan linnaluotoa. Nykyisin saari on epäsäännöllisen pitkänomainen pohjois-eteläsuunnassa. Sen pituus on noin 90 metriä ja eteläpään leveys 30 metriä. Kapeimmillaan saari on keskellä, noin 25 metriä leveä. Saari on nykyisin rehevän kasvillisuuden peittämä, ja aikaisemmin sitä on käytetty myös eläinten laiduntamiseen.

Kokemäen keskustasta yläjuoksulle päin kulkeva paikka liittyy luontevasti Kokemäen historiaan, jonka yhteydessä luodon nimeä ja löytöjä on pohdittu. Joen varren linnoihin kuuluu myös Aborchin linna, joka mainitaan Harolan linnaluodon nimen selityksessä.

Mitä Harolan linnaluodon kaivauksissa on löydetty?

Harolan linnaluodolla on suoritettu arkeologisia kaivauksia, jotka kattavat 9,75 prosenttia sen pinta-alasta. Alueelta tehtyjen löytöjen perusteella se on ollut käytössä pitkään. Vanhimmat luodolta tehdyt löydöt ovat peräisin kivikaudelta. Harolasta on löydetty rautakauden esineistöä sekä 27 metriä pitkä kiveys.

Linnaluodolta on löydetty muun muassa viikinkiajan keihäänkärki sekä merovingiajan soljet, hiiltä, saviastioiden palasia ja eri eläinten hampaita. Saaren rantahietikolta on löytynyt tutkimusten ulkopuolella vuosien mittaan runsaasti esineitä. Saarta on pidetty muinaislinnana ja röykkiökalmistona.

Ensimmäiset varsinaiset tutkimukset paikalla tehtiin vuonna 1886 Hjalmar Appelgrenin toimesta. Tuolloin tutkittiin röykkiö saaren pohjoispäässä ja kaistale länsirantaa. Turun yliopisto suoritti paikalla tutkimuksia vuosina 1981–1982. Vuonna 1998 suoritetussa inventoinnissa 80-luvulla tehdyissä tutkimuksissa tutkittua 27 metriä pitkää kiveystä ei enää paikallistettu.

Oliko Harolan linnaluoto linnoitus?

Tehtyjen tutkimusten perusteella Harolan linnaluodon käyttö linnoituksena on epäselvä. Se on ollut mahdollisesti käytössä linnavuorena rautakaudella, mutta tähän asti tehtyjen tutkimusten perusteella siitä ei ole saatu varmuutta. Saaren sijainti, jyrkät rannat ja tasainen pääliosa puoltavat linnoituspaikan ajatusta, mutta löytöjä on tulkittu myös toisin.

Kokemäen historiasta kirjoittaneen Tapio Salmisen mukaan löydöt viittaavat muinaislinnan sijaan rautakautiseen taloon. Hän pitää todennäköisenä, että vähintään 1500-luvulta peräisin olevan nimensä linnaluoto olisi saanut siitä, että se on aikoinaan kuulunut jollekin linnalle. Todennäköisesti kyseessä olisi joko Kokemäen linna tai sen jälkeen perustettu Aborchin linna.

Muinaislinnoja käsittelevällä sivustolla Harolan linnaluodon rinnalla tulee mieleen myös Kuivaketveleen linnavuori, vaikka sen oma tarina on erillinen. Samasta aihepiiristä voi lukea lisää Pirunlinnasta, jonka nimi muistuttaa siitä, miten paikkojen nimet ja perimätieto kulkevat rinnakkain tutkimusten kanssa.

Mistä Harolan linnaluodon nimi ja varhainen omistus ovat peräisin?

Ensimmäinen historiallinen lähde luodosta on vuodelta 1607, jolloin Harolan Martti Simonpoika hankki luodon itselleen Kokemäen kirkkoherralta. Tämä tieto on myöhäisempi kuin luodon vanhimmat löydöt, jotka ovat peräisin kivikaudelta, ja myöhempi kuin rautakauden esineistö.

Nimi linnaluoto on vähintään 1500-luvulta peräisin. Tapio Salmisen tulkinnan mukaan nimi ei välttämättä kerro saarella sijainneesta linnasta, vaan siitä, että luoto olisi kuulunut jollekin linnalle. Vaihtoehtoina ovat Kokemäen linna ja sen jälkeen perustettu Aborchin linna.

Kansanuskon ja paikannimien äärellä nimi saa helposti oman painoarvonsa, mutta Harolan linnaluodon kohdalla tutkimukset jättävät linnoituskäytön avoimeksi. Perimätieto kertoo usein paikasta enemmän kuin kaivaukset pystyvät vahvistamaan, ja siksi nimeä on syytä lukea rinnakkain löytöjen kanssa.