Suomen historia

Hvitträsk – erämaa-ateljee Kirkkonummella

Lyhyesti

Hvitträsk on Kirkkonummella Vitträsk-järven rannalla sijaitseva arkkitehtien Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin suunnittelema asuin- ja ateljeerakennus. Se valmistui vuonna 1903 erämaa-ateljeeksi ja toimii nykyisin museona Suomen Kansallismuseon alaisuudessa.

  • kansallisromantiikka
  • Kirkkonummi
  • museo

Mikä Hvitträsk on?

Hvitträsk kuuluu niin sanottuihin erämaa-ateljeisiin. Niillä tarkoitetaan maaseudulle rakennettuja komeita asuin- ja työtiloja, joita lukuisat suomalaiset taiteilijat rakennuttivat 1800- ja 1900-luvun taitteessa.

Tunnetuimpiin erämaa-ateljeisiin kuuluvat Emil Wikströmin Visavuori, Akseli Gallen-Kallelan Tarvaspää sekä Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen Hvitträsk. Ne syntyivät kansallisromantiikan aikakaudella, jolloin maaseutu ja luonnonläheisyys saivat uuden merkityksen taiteilijoiden työssä ja asumisessa.

Hvitträskin paikka valikoitui Kirkkonummen Vitträsk-järven rannalle. Gesellius, Lindgren ja Saarinen ostivat palstan vuonna 1901. Heillä oli tuolloin yhteinen ja menestyvä arkkitehtitoimisto. Vuosina 1901–1903 alueelle nousi kaksiosainen päärakennus sekä erillinen piharakennus eli Lilla Villan eli Pikku huvila.

Tämä aihe kuuluu Suomen historian kokonaisuuteen, jota käsittelen myös sivuillani, jotka koskevat esimerkiksi Pariisin rauhansopimusta ja Talin–Ihantalan taistelua. Hvitträskin kautta tuo historia näkyy arkkitehtuurissa ja asumisessa.

Keiden arkkitehtien koti Hvitträsk oli alun perin?

Aluksi Hvitträsk oli kolmen perheen koti. Eliel Saarinen vaimoineen muutti päärakennuksen eteläsiipeen. Armas Lindgren perheineen asettui päärakennuksen pohjoissiipeen. Poikamies Herman Gesellius asettui sisarensa Lojan kanssa Pikku huvilaan.

Perhesuhteet muuttuivat pian. Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat 1904. Sen jälkeen Mathilda meni naimisiin Herman Geselliuksen kanssa. Eliel Saarinen puolestaan otti uudeksi vaimokseen Loja Geselliuksen.

Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen hajosi. Armas Lindgren perheineen muutti pois Hvitträskistä vuonna 1905. Geselliukset siirtyivät heidän tilalleen päärakennuksen pohjoissiipeen.

Päärakennus toimi Saarisen ja Geselliuksen perheiden asuntona vuoteen 1916. Herman Geselliuksen kuoltua 1916 koko Hvitträsk jäi Eliel Saariselle ja hänen perheelleen. Saariset muuttivat vuonna 1923 Yhdysvaltoihin. Tämän jälkeen Hvitträsk palveli heidän kesäasuntonaan vuoteen 1949 saakka.

Mitä Hvitträskissä suunniteltiin ja mitä sinne on muutettu?

Hvitträskin ateljeessa syntyivät suunnitelmat muun muassa Suomen kansallismuseon rakennuksesta ja Helsingin rautatieasemasta. Ateljee oli siis varsinainen työtila, ei vain edustava koti järven rannalla.

Pohjoissiipi tuhoutui tulipalossa vuonna 1922. Se rakennettiin uudistettuna vuosina 1929–1936. Suunnitelmat teki Eliel Saarisen poika, arkkitehti Eero Saarinen.

Eliel Saarisen hautamuistomerkki on Hvitträskissä. Hvitträskin omistivat vuosina 1949–1968 Anelma ja Rainer Vuorio. He käyttivät sitä edustusasuntonaan. He tekivät rakennuksessa joitakin muutostöitä, joista osa on sittemmin palautettu ennalleen.

Vuonna 1968 rakennus päätyi Vuorioiden konkurssin jälkeen Kansallis-Osake-Pankille. Pankki myi Hvitträskin irtaimiston huutokaupalla. Jopa pihalla sijainnut karhuveistos irrotettiin ja kaupattiin pois. Rakennukset osti Gerda ja Salomon Wuorion säätiö.

Millaista rakennusta ja sisustusta Hvitträskissä on?

Talo on rakennettu harmaasta luonnonkivestä ja tummasta hirrestä kansallisromanttiseen tyyliin. Esimerkiksi kylpyhuoneen suunnittelussa näkyvät myös Saarisen Yhdysvalloista saamat vaikutteet.

Arkkitehtitoimiston neuvotteluhuoneessa on tuolit, jotka tarinan mukaan on tarkoituksellisesti tehty epämukaviksi. Tarinan mukaan tarkoituksena oli, etteivät kokoukset olisi venyneet liian pitkiksi.

Hvitträskin piha on puistomainen ja muistuttaa englantilaista linnanpihaa. Alhaalla Vitträsk-järven rannalla on sauna ja uimaranta. Kokonaisuuteen kuuluvat siten päärakennus, Pikku huvila, piha ja ranta.

Sisustuksesta on nostettu esiin muun muassa Eliel Saarisen suunnittelemat huonekalut ja Akseli Gallen-Kallelan Liekki-ryijy. Niitä pidetään suomalaisen taideteollisuuden helmiin kuuluvina. Alueelta avohakattiin vuonna 2015 vanhaa kuusimetsää Museoviraston ohjeen mukaan. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tutkija Marja-Leena Päätalo piti hakkuiden kokoa ylilyöntinä paikan luonnetta ajatellen.

Milloin Hvitträskistä tuli museo ja kuka sitä hallinnoi?

Hvitträsk avattiin vuonna 1971 yleisölle Wuorion säätiön kunnostamana. Se on Kirkkonummen merkittävimpiä matkailukohteita.

Vuodesta 1981 Hvitträsk on kuulunut Suomen valtiolle. Nykyään se toimii Suomen Kansallismuseon alaisuudessa. Tiloissa tehtiin peruskorjauksia vuosina 1992–2000. Suuri osa alkuperäisestä irtaimistosta on palautettu museoon.

Alueen hallinnointi siirrettiin Museovirastolta Senaatti-kiinteistöille vuoden 2014 alussa. Hvitträsk oli kuva-aiheena vuoden 1978 Europa-postimerkissä, jonka oli suunnitellut Paavo Huovinen.

Samalla tavalla Suomen historiaan liittyviä paikkoja ja tapahtumia käsittelen myös kirjoituksissani Röytän maihinnoususta ja kieltolaista. Niiden kautta avautuu erilaisia näkökulmia siihen, miten menneisyyttä säilytetään ja esitetään. Talvisotaan liittyy puolestaan Raatteen tien taistelu, jossa eversti Hjalmar Siilasvuon johtama 9. divisioona tuhosi Neuvostoliiton 44. divisioonan tammikuussa 1940.