Järvenpään historia Tuusulan kylästä omaksi kaupungiksi

Mistä Järvenpään nimi ja kylä ovat peräisin?

Järvenpää oli aikaisemmin Tuusulaan kuulunut kylä, joka alun perin käsitti myös Kellokosken. Kylä mainitaan asiakirjoissa jo 1500-luvun puolivälissä. Sen taloista suurin oli aikoinaan Kyrölän ratsutila, joka 1700-luvulla laajeni Järvenpään kartanoksi.

Järvenpään kautta kulki vanhastaan myös maantie Helsingistä Heinolaan. Yhteydet paranivat ratkaisevasti, kun vuonna 1862 valmistui Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan. Alusta lähtien yksi radan väliasemista oli Järvenpäässä, ja asema alkoi vetää asutusta puoleensa.

Aseman merkitys näkyi pian myös hallinnossa ja arjessa. Liikenne Helsinkiin ja Hämeenlinnaan oli säännöllistä, ja lähellä pääkaupunkia sijaitseva paikka tarjosi työtä, kouluja ja palveluja. Vanha kylärakenne alkoi muuttua asemanseudun yhdyskunnaksi, vaikka alue kuului vielä pitkään Tuusulaan.

Kuka omisti Järvenpään kartanon 1900-luvun alussa?

Järvenpään kartanon omisti 1900-luvun alussa maanviljelysneuvos Bjarne Westermarck. Hän aikoi tehdä kartanosta Suomen maatalouden kehittämiskeskuksen ja mallitilan, jossa suoritettaisiin koe- ja tutkimustoimintaa. Taloudellisista syistä hän joutui kuitenkin luopumaan suunnitelmastaan.

Sen sijaan Westermarck päätti kehittää Järvenpään asemanseudusta asutuksen ja pienteollisuuden keskuksen. Siihen oli hänen mielestään hyvät mahdollisuudet, koska alue sijaitsi kohtalaisen lähellä Helsinkiä hyvien liikenneyhteyksien varrella. Hänen toimeksiannostaan maanmittausinsinööri Wolmar Svaetich laati yhdyskunnalle asemakaavan ja antoi myös teille nimet.

Kartanosta erotettiin myös pienempiä maanviljelystiloja, joista valtio osti kaksi ja perusti niille maatalousnormaalikoulun ja kotitalousopettajaopiston. Teollista toimintaa harjoittivat 1920-luvulla Oy Mekanikus Ab, Järvenpään Rautavalimo, A. Salmen Huonekalutehdas, margariini- ja elintarviketehdas ARLA, U. B. Heinosen paitatehdas, Järvenpään Silkki- ja Villakutomo, Oy Plyysi- ja Mattotehdas, Järvenpään Höyläämö ja Puutavaraliike sekä Järvenpään saha.

Pulavuosina Oy Mekanikus Ab, ARLA ja U. B. Heinosen paitatehdas tekivät konkurssin. Vuonna 1929 Järvenpäässä oli jo noin 2 000 asukasta. Vuoteen 1933 mennessä liiketoiminta oli alkanut viritä uudelleen, ja Järvenpää oli kehittynyt kouluyhdyskunnaksi. Siellä sijaitsivat kotitalousopettajaopisto, maanviljelysnormaalikoulu, emäntäkoulu, maamieskoulu, karjanhoitokoulu, yliopistoon johtava yhteiskoulu sekä kaksi kansakoulua alakansakouluineen.

Miksi taiteilijat asettuivat Tuusulanjärvelle?

Järvenpää tuli 1900-luvun alussa laajalti tunnetuksi, kun joukko kansallisromantiikan taiteilijoita asettui Tuusulanjärven rannalle. He muodostivat taiteilijayhteisön, johon kuuluivat muun muassa Jean Sibelius sekä Juhani Aho puolisonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa. Kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Sibeliuksen kotimuseo Ainola, kirjailijakoti Ahola ja Alvar Aallon suunnittelema Villa Kokkonen.

Talvisodan jälkeen Järvenpäähän ja sen lähistölle asutettiin suuri osa Terijoen asukkaista. Muista luovutettujen alueiden asukkaista poiketen useimmat heistä eivät jatkosodan aikanakaan päässeet palaamaan entiselle kotiseudulleen, koska Terijoki pysyi sotatoimialueena koko sodan ajan. Toukokuussa 1941 vihittiin käyttöön Sotakylä, mistä yksitoista invalidiperhettä sai uuden kodin.

Siirtoväki käsitti sodan jälkeen noin kolmasosan Järvenpään asukkaista. Heille lunastettiin tontteja Ånäsin, Seutulan, Haarajoen ja Isokydön alueelta, kun taas Teriojalle ja Anttilaan muodostettiin rintamamiestontteja. Vuonna 1949 Järvenpäässä oli jo noin 4 000 asukasta, ja asukasluku kasvoi toisen maailmansodan jälkeen nopeasti.

Miten Järvenpäästä tuli itsenäinen kauppala ja kaupunki?

Kysymys Järvenpään erottamiseksi omaksi kunnakseen tai mahdollisesti kauppalaksi tuli esille jo 1920-luvulla samoihin aikoihin, kun Keravakin erosi Tuusulasta. Vuonna 1923 järvenpääläiset ehdottivat erillisen Järvenpään kunnan perustamista, johon olisivat kuuluneet myös Tuomala, Nummenkylä ja Kellokoski. Bjarne Westermarck teki vuonna 1927 ehdotuksen Järvenpään kauppalan perustamisesta, mutta ministeriön asettama selvitysmies hylkäsi ehdotuksen.

Uudestaan asia nousi esille, kun asukasluku toisen maailmansodan jälkeen nopeasti kasvoi. Kun paikalliset olosuhteet suuresti poikkesivat tavallisesta maalaiskunnasta, katsottiin yhä tarpeellisemmaksi muodostaa paikkakunnasta erillinen kauppala. Huhtikuussa 1949 pidetyssä kokouksessa asukkaat päättivät toimittaa valtioneuvostolle asiaa koskevan kirjelmän. Valtioneuvosto teki 17. helmikuuta 1950 päätöksen Järvenpään kauppalan perustamisesta, mikä tuli voimaan vuoden 1951 alussa.

Rajoista kiisteltiin paljon. Aloitteentekijöiden mielestä kauppalaan olisi pitänyt sisällyttää Järvenpään ja Tuomalan kylät kokonaisuudessaan, osa Vanhastakylästä sekä Kellokosken tehdas yhdyskunta ja sen läheisyydestä osia Mäntsälänkin alueesta. Silloin pinta-ala olisi ollut 61 km² ja asukasluku lähes 8 400. Tuusulan kunta hyväksyi kauppalan perustamisen, mutta edellytti, ettei siihen pitänyt liittää maanviljelysseutuja, ja sen ulkopuolelle olisi jätettävä Kellokoski, Tuomala ja Saunakallion pohjoispuoliset alueet sekä maatalousoppilaitosten alueet.

Uuden kauppalan nimeksi ehdotettiin aluksi Tuusulaa, sillä arveltiin, että jäljelle jäänyt Tuusulan maalaiskunta olisi kuitenkin ennen pitkää jaettu naapurikuntien kesken. Kun päädyttiin siihen, että supistuneenakin tämä kunta olisi vielä elinvoimainen, tästä luovuttiin ja kauppalan nimeksi valittiin Järvenpää. Valtioneuvoston 17. helmikuuta 1950 tekemän päätöksen mukaan kauppalaan kuuluivat Järvenpään kylän lisäksi Kellokoski sekä osia Vanhastakylästä ja Tuomalan kylästä, mutta jo 30. kesäkuuta tehdyn uuden päätöksen mukaan Kellokoski ja osa Nummenkylästä jäivät Tuusulaan. Kauppalan pinta-alaksi tuli 41,4 km² ja asukasluvuksi vuoden 1951 alussa 8 244 henkeä. Kaupungiksi Järvenpää muuttui vuoden 1967 alussa, jolloin siellä oli 14 606 asukasta.