Kaarina Maununtytär – kuningattaresta Turun linnan vangiksi

Millainen lapsuus Kaarina Maununtyttärellä oli Tukholmassa?

Kaarina Maununtytär syntyi Tukholmassa 6. marraskuuta 1550. Hänen lapsuudestaan ja syntyperästään tiedetään vähän. Isä Måns eli Maunu palveli Ruotsin armeijassa jalkaväen sotilaana, nihtinä. Äiti Ingrid oli talonpoikaissäädystä, ja hänen kerrotaan kuolleen Kaarinan ollessa pieni. Kaarina oli tulevaa puolisoaan Eerik XIV:ttä seitsemäntoista vuotta nuorempi.

Kaarinan ja Eerikin ensimmäisestä kohtaamisesta kerrotaan eri tavoin. Johannes Messeniuksen kronikkaan sisältyvän tarinan mukaan kuningas näki Kaarinan myymässä pähkinöitä Tukholman torilla ja kutsui hänet prinsessa Elisabethin seurueeseen. Tätä tunnettua kertomusta ei kuitenkaan pidetä historiallisesti luotettavana.

Todennäköisempänä on pidetty tapaamista Gert Cantorin luona. Cantor piti vaimonsa kanssa krouvia linnan lähellä ja työskenteli myös hovimuusikkona. Kaarinan ja Eerikin oletetaan tavanneen tammikuussa 1565, jolloin Kaarina oli juuri täyttänyt neljätoista vuotta. Pian tämän jälkeen hänestä on mainintoja kuninkaan rakastajattarena. Virallisesti hän kuului hoviin prinsessa Elisabet Vaasan hovineitona. Prinsessa oli vain vuoden Kaarinaa vanhempi.

Kuinka kauan Kaarina Maununtytär oli kuningattarena?

Kaarina synnytti ensimmäisen lapsensa Svartsjön linnassa 15. lokakuuta 1566. Hän oli tuolloin viisitoistavuotias. Tytär sai nimekseen Sigrid Vaasa. Perheen ensimmäinen poika, Kustaa Eerikinpoika Vaasa, syntyi 28. tammikuuta 1568. Poika nimettiin isoisänsä mukaan, ja hänestä tuli kruununperijä.

Eerik ja Kaarina avioituivat ensin salaa. Virallinen vihkiminen toimitettiin 4. heinäkuuta 1568. Kuninkaan veljet eivät osallistuneet häihin, mutta Kaarinan enot olivat paikalla. Eerik kantoi itse poikansa kirkkoon. Sekä Kustaa että Sigrid olivat morsiuskatoksen alla, kun arkkipiispa Laurentius Petri vihki heidän vanhempansa.

Seuraavana päivänä Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi. Talonpoikaissäädystä nousseen, aatelittoman naisen korottaminen kuningattareksi oli yksi Eerikin syrjäyttämiseen johtaneista syistä. Se ei siis ollut vallanvaihdoksen ainoa syy, mutta kuului sen taustalla vaikuttaneisiin seikkoihin.

Kaarinan kuningattarena viettämä aika jäi 87 vuorokauteen. Syyskuussa 1568 Ruotsin aatelisto pakotti Eerikin luopumaan kruunusta. Kuningaspari vangittiin, ja uudeksi hallitsijaksi nousi Eerikin nuorempi veli Juhana III.

Miten Kaarina Maununtyttären perheen arki muuttui Tukholman vankeudessa?

Vankeuden alussa Eerik ja Kaarina lapsineen suljettiin Tukholman kuninkaanlinnan huoneisiin, joissa he olivat aikaisemminkin asuneet. Juhanan muutettua linnaan perhe siirrettiin esilinnan luoteiskulmaan. Entisissä tilikamarin huoneissa oli suuret ikkunat, mutta myös kalterit. Ikkunoista näkyi vain linnapihalle.

Entistä kuningasperhettä ei aluksi kohdeltu tavallisten vankien tavoin. Huoneisiin toimitettiin runsaasti kynttilöitä, ja aterioilla tarjottiin kahdentoista ruokalajin ruokaa hopea-astioilta. Hyvä ruoka ei silti poistanut vankeuden rasitusta. Eerikin mielenterveys ilmeisesti järkkyi, ja hän raivosi myös Kaarinalle.

Eerik yritti paeta viilaamalla ikkunoiden kaltereita. Yrityksen jälkeen suuri osa ikkuna-aukoista muurattiin umpeen. Leskikuningatar Katariina Stenbock otti Sigridin ja Kustaan huostaansa, ja lapset saivat tavata vanhempiaan vain lyhyesti. Jouluna 1568 perhe oli jälleen yhdessä, mutta huhtikuussa 1569 lapset erotettiin taas vanhemmistaan.

Tammikuussa 1569 Eerik jälkeläisineen menetti valtiopäivien päätöksellä kaikki oikeudet Ruotsin valtaistuimeen. Vankeuden aikana perhe myös kasvoi: Kaarina synnytti kolmannen lapsensa Henrikin 24. tammikuuta 1570. Helmikuussa perhe yhdistettiin jälleen.

Miksi Kaarina Maununtytär siirrettiin Turun linnaan?

Juhana päätti siirtää entisen kuningasperheen pois Tukholmasta. Eerikin hyväksi oli paljastunut salaliitto, ja vangit haluttiin riittävän kauas pääkaupungista. Eerikin muistiinpanojen mukaan seurue lähti Tukholmasta 9. heinäkuuta 1570 ja saapui kuusi päivää myöhemmin Turun linnaan.

Matkasta ja vangeista vastasivat aatelisveljekset Ture ja Johan Bielke. Linna ei kuitenkaan ollut täysin valmis ottamaan vastaan näin korkea-arvoisia vankeja. Veljekset joutuivat odottamaan vielä kaksi viikkoa uusien kaltereiden ja raudoitettujen ovien saapumista. Myös pääporttia vahvistettiin.

Bielkien lähdettyä vartiointi jäi neljälle Juhanan entiselle palvelijalle ja noin sadalle nihtisotilaalle. Näiden sotilaiden ainoana tehtävänä oli vangitun kuningasperheen vartioiminen. Turvallisuuteen käytettiin siis huomattavasti väkeä.

Linnassa Kaarina ja Eerik tapasivat vanhan tuttavansa, lääkäri Bengt Olofinpojan. Hän oli ollut Eerikin henkilääkäri, ystävä ja sihteeri. Bengt oli yrittänyt puhua entisen kuninkaan lempeän kohtelun puolesta, mutta joutunut itsekin vangiksi. Hänet vapautettiin vuonna 1571 Katariina Jagellonican myötävaikutuksella. Kaarinan ja Eerikin vankeus jatkui.

Millaista Kaarinan elämä Turun linnassa oli?

Kuningasperheen huoneiston tarkkaa sijaintia Turun linnassa ei tunneta. Perimätiedon mukaan Eerikiä pidettiin jossakin vaiheessa esilinnan pienessä kuusikulmaisessa tornissa, mutta tätä pidetään epätodennäköisenä. Asiakirjat ja Eerikin muistiinpanot osoittavat, että perhe asui aluksi yhdessä suurehkossa huoneistossa.

Huoneisto oli eristetty linnan muista tiloista. Vangit ja heidän seuralaisensa eivät saaneet olla tekemisissä muiden asukkaiden kanssa. Heidän ympärillään oli silti palvelusväkeä: lastenhoitaja, kuninkaan oma palvelija, vahtimestareita, tarjoilija, kellaripalvelija, kokkeja ja parturi. Riistanampuja huolehti tuoreen riistan hankkimisesta.

Yksi linnan keittiöistä oli varattu kokonaan perheen käyttöön. Ruokailijaluetteloissa näkyvät sekä seurueen jäsenet että ruokatarvikkeiden määrät. Elokuussa 1570 perheen ja seurueen yhden viikon ruokaan kuului esimerkiksi seitsemän lammasta, kuusitoista kanaa, porsas, 133 munaa ja vajaat kymmenen kiloa lohta. Lisäksi toimitettiin leipää, voita, naudanlihaa ja olutta.

Kaarina ja Eerik saivat myös uusia damastivaatteita ja turkiksia tarpeen mukaan. Aineelliset olot olivat siedettävät, ja palvelusväki muodosti heidän ympärilleen pienimuotoisen hovin. Mukavuuksista huolimatta he pysyivät tarkasti vartioituina vankeina.

Miten Kaarina Maununtytär erosi Eerikistä ja päätyi Liuksialaan?

Elokuun 5. päivänä 1571 Eerik seurueineen siirrettiin Turusta Kastelholmaan. Myöhemmin Kaarina ja Eerik joutuivat jälleen Ruotsiin. Lopulta puolisot erotettiin väkivaltaisesti toisistaan, ja Kaarina lähetettiin lasten kanssa takaisin Turun linnaan ilman miestään.

Vuonna 1575 Kaarinalta vietiin myös hänen seitsemänvuotias poikansa Kustaa Eerikinpoika. Kruunun menettämistä olivat näin seuranneet ero puolisosta ja pojasta. Kaarinan vankeus päättyi vasta Eerikin kuoltua Ruotsin Örbyhusissa vuonna 1577.

Vapautumisen jälkeen Juhana III antoi Kaarinalle omistukseen Liuksialan kartanon Kangasalan pitäjästä. Kartanosta tuli hänen kotinsa loppuelämän ajaksi. Entisen kuningattaren elämä Suomessa ei siten rajoittunut Turun linnan vankeusvuosiin, vaan hän asui Liuksialassa vuosikymmeniä.

Ruotsissa kiinnostus Kaarinaan on liittynyt erityisesti hänen syntyperäänsä, asemaansa ensin kuninkaan rakastajattarena ja sitten kuningattarena sekä hänen merkitykseensä Eerikin elämässä. Yleisen käsityksen mukaan hän rauhoitti mielenterveysongelmista kärsinyttä kuningasta. Suomessa Kaarinaa on puolestaan pidetty omana kuningattarena, koska hän eli pitkään Suomessa ja sai täältä myös hautapaikkansa.

Minne Kaarina Maununtytär on haudattu?

Kaarina Maununtytär kuoli kotonaan Liuksialan kartanossa 13. syyskuuta 1612. Hänet haudattiin 21. maaliskuuta 1613 Turun tuomiokirkkoon Tott-suvun kuoriin. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanuksen laatimat sururuno ja hautakirjoitus.

Kaarina ja Eerik eivät saaneet yhteistä hautapaikkaa. Eerik oli haudattu Ruotsiin Västeråsin tuomiokirkon lattian alle. Puolisoiden haudat jäivät eri maihin, satojen kilometrien päähän toisistaan. Myöhemmin Kustaa III teetti Eerikille sarkofagin ja siirrätti sen päälle Juhana III:n haudan arvonmerkit.

Kaarinan hautaa ryhdyttiin kohentamaan 1860-luvulla komitean ja vapaaehtoisen keräyksen avulla. Hänen arkkunsa oli yhä tunnistettavissa Tottien hautaholvissa kirkon lattian alla. Jäännökset nostettiin arkusta 27. elokuuta 1867 ja tutkittiin.

Tämän jälkeen Kaarinan jäännökset sijoitettiin omaan kappeliin arkkitehti Theodor Deckerin suunnittelemaan marmorisarkofagiin. Hautapaikka Turussa yhdistää hänen elämänsä loppuvaiheet kaupunkiin, johon hän oli aikaisemmin saapunut vangittuna. Turun keskiaikaisia kirkkoja edustaa myös Räntämäen Maarian kivikirkko, joka rakennettiin todennäköisesti 1440-luvulla useiden aiempien puukirkkojen tilalle. Liuksialan koti ja tuomiokirkon hauta ovat puolestaan keskeisiä syitä siihen, miksi Kaarina on saanut Suomessa oman paikkansa historiallisessa muistissa.