Kampakeraaminen kulttuuri Suomen kivikaudella

Mistä kampakeraaminen kulttuuri on saanut nimensä?

Kampakeramiikka edustaa ensimmäistä keramiikkaa Suomessa. Nimensä kulttuuri on saanut kampaleimoin koristelluista, kaarevapohjaisista, 40–50 litran vetoisista keraamisista astioista. Astiat olivat koko kulttuurin ilmenemisalueella yhdenmuotoisia, mutta niiden koristeluissa oli eroja.

Saven täyteaineena käytettiin hiekkaa, kvartsi- tai maasälpämurskaa, asbestia, palanutta luuta, kalkkikivirouhetta, simpukankuorta ja höyheniä tai kasvien osia. Sekoitussuhteet vaihtelivat eri kulttuurivaiheissa ja ryhmissä. Astia valmistettiin kiertämällä savivöitä päälletysten spiraaliksi.

Koristelussa käytettiin hammastettua, lyhytpiikkistä kampaleimasinta. Puu-, luu- tai kivileimasimia oli eripituisia ja erilevyisiä. Kuvioinnissa käytettiin myös ruokoja, kierrenuoria, korsia sekä kalan ja linnun nikamia. Terävillä välineillä viilleltiin suoria viivoja geometriseksi kuvioinniksi. Kuviot muodostivat astioiden pintaan vaakasuoria vyöhykkeitä, ja kuvion muotoa käytetään apuna iän määrittämisessä.

Leimakuvion lisäksi jonakin aikana tyypillistä pintakuviointia olivat kuoppapainanteet. Ne lisäsivät astian kestävyyttä, kun valmis astia poltettiin avotulessa noin 400 °C:ssa. Suomalaisissa saviastioissa on havaittu mahdollisia jäämiä mustasta ja punaisesta maalista sisä- ja ulkopinnoilla. Kierikissä löydettyjä, mustalla maalattuja sirpaleita on tutkittu maalin koostumuksen selvittämiseksi.

Millä alueella kampakeraaminen kulttuuri esiintyi ja millaisia olivat sen elintavat?

Kampakeraamisen kulttuurin esineistön esiintymisalueen rajat ovat suurin piirtein lännessä Ruotsin Kalixjoki ja Pohjanlahti, pohjoisessa Norjan Ruija, etelässä Puolan Veiksel-joki ja Baltiassa muun muassa Zvejnieki 1. Idässä luoteis-Venäjällä kampakeramiikka yhtyy liukuen Uralvuoristoon ulottuvaan keramiikkatyylien jatkumoon.

Kulttuurin muodostumiseen ei näytä liittyneen suuria kansainvaelluksia. Kampakeramiikka ilmaantui ilman, että muussa esineistössä, elinkeinoissa tai yhteiskuntarakenteessa olisi todettavissa muutoksia. Kampakeraaminen väestö hautasi kuolleensa punamullan kera. Vainajan mukana alettiin laittaa hautaan runsaasti esineitä, kuten piikivikärkiä ja meripihkakoruja.

Sädekiviliuskeesta työstettiin kirveitä ja talttoja. Kvartsista valmistettiin nuolenpäitä. Piikivi oli peräisin Valdain ylängöltä Venäjältä. Tikareissa ja koruissa käytettiin muun muassa Kölivuorten punaliusketta ja Äänisen viherliusketta. Meripihka oli peräisin todennäköisesti Liettuasta.

Kampakeraamiselta ajalta on peräisin esimerkiksi suurin osa Suomen kalliomaalauksista. Löytöihin kuuluvat myös pienet saviset ihmishahmot, esimerkiksi Vantaan Jokiniemen idoli, joka on noin 5 000 vuotta vanha. Vantaa liittyy tähän saviseen ihmishahmoon löytöpaikkana.

Puhuttiinko kampakeraamisen kulttuurin väestö suomalais-ugrilaisia kieliä?

Kampakeraamisen kulttuurin ilmenemisalue on jotakuinkin sama kuin myöhempien suomalais-ugrilaisia kieliä puhuneiden kansojen. Tästä syystä aiemmin pidettiin mahdollisena, että kampakeraaminen kulttuuri olisi kuulunut tähän kielikuntaan. Uudempi tutkimus ei pidä tätä kuitenkaan enää mahdollisena.

Aiemmin oletettiin, että kampakeraamisen kulttuurin väestö 5200–2000 eaa. puhui mahdollisesti suomalais-ugrilaista kieltä. Myöhempi tutkimus on todennut oletuksen vääräksi. Uralilaista kantakieltä puhuttiin samaan aikaan melko pienellä alueella nykyisen Venäjän alueella jossain Volgan, Okan ja Kaman alueella. Kampakeraamikot saattoivat kuitenkin puhua jotain uralilaista sisarkieltä.

Jotkut kielitieteilijät ja arkeologit olettavat, että kampakeramiikan esiintymisalue vastaa suurin piirtein varhaiskantasuomea puhuneen väestön asumaa aluetta. Kysymys kielestä ja väestöstä on siis ollut tutkimuksessa esillä, mutta selitykset ovat muuttuneet.

Miten kampakeraamisen kulttuurin löydöt on jaettu ja ajoitettu?

Suomen löydöt on perinteisesti jaettu Aarne Äyräpään mukaan tyylisuuntiin. Jaottelu tuottaa varsinkin rannikkoseutujen ulkopuolella vaikeuksia, ja ajoitukset ovat konventionaalisia eikä kalibroituja. Sisämaan paikat, kuten Kouvolan Verlan kylä, jonka teollisuushistoriasta kertoo Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, tuovat tällaiseen jaotteluun omat tulkintansa. Varhaiskampakeramiikka, Ka I, tunnetaan myös Sperrings-keramiikkana noin 4200–3300 eaa. Sitä tunnetaan Suomesta, Itä-Karjalasta ja Ruotsin Länsipohjasta. Sillä ei ole suoranaisia esikuvia muualta, varsinaiset kampaleimat ovat harvinaisia, ja joissakin sirpaleissa on merkkejä mustasta ja punaisesta väristä.

Tyypillinen kampakeramiikka, Ka II, ajoittuu noin 3300–2800 eaa. Okan ja Volgan seudulta Saimaalle levinneellä kuoppa-kampakeramiikalla oli suuri vaikutus kuviointityylin syntymiseen, ja maalaaminen oli harvinaista. Saimaan mainitsee tämä leviämiskuvaus, ja Taipalsaari sopii tähän yhteyteen Saimaan paikallishistoriana. Myöhäiskampakeramiikka, Ka III, ajoittuu noin 2800–2000 eaa. ja on koristelultaan köyhempää kampakeramiikkaa.

Jotkut asiantuntijat pitävät Pyheensillan keramiikkaa omana tyylivaiheenaan, Ka IV. Nimi tulee Mynämäen Pyheensillasta. Ruukkumalli on yleiskampakeraaminen, ja sen rinnalla on nuorakeraamisia ja kuoppakeraamisia piirteitä. Kukin tyylilajeista I–III jaetaan vielä nuorempaan ja vanhempaan muotoon, esimerkiksi Ka I:1 ja Ka I:2.

Äyräpään ajoitus perustuu rannansiirtymiskronologiaan. Radiohiiliajoituksella on saatu esimerkiksi Karjalankannaksen kampakeramiikan sirpaleille kalibroiduksi kokonaisikä-intervalliksi vuodet 5600–2300 eaa. Kampakeramiikkaa edelsivät Suomessa esikeraamiset Suomusjärven ja Kundan kulttuurit. Kampakeraamista traditiota jatkoi Kiukaisten kulttuuri, joka sai vaikutteita vasarakirveskulttuurista eli nuorakeramiikasta.

Kampakeramiikan sisällä on useita omaleimaisia ryhmiä. Säräisniemi 1 -ryhmän ensimmäinen löytöpaikka on Vaalan Säräisniemen Nimisjärvi. Se on vanhemman varhaiskampakeramiikan aikalainen pohjoisessa Suomessa. Ryhmässä on vaihtelevimmat leimasinkuviot ja kuoppapainanteet järjestelmällisinä kuvioina, ja astiat ovat usein mustiksi tai punaisiksi maalattuja. Napapiirin pohjoispuolella keramiikan valmistus taantuu ja loppuu kokonaan.