Kivennavan linna Linnamäellä

Missä Kivennavan linna sijaitsi ja mistä nimi tulee?

Kivennavan linna oli Kivennavan Linnamäellä, Karjalankannaksella, nykyisin Venäjällä. Kivennapa mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1445 Äyräpään kirkkoherran Makerlandin testamentissa. Nykyisen käsityksen mukaan nimen taustalla on vanha skandinaavinen linnoitustermi ”kivo näb”, joka on merkinnyt rajalinnoituksen etuvarustusta tai puulinnaketta.

Kivennavan nimi periytyy jo keskiajalta. Jos nimen alkuperä pitää paikkansa, Linnamäellä on täytynyt olla linna tai linnoitus jo ennen Kustaa Vaasan rakennuttamaa. Paikka oli linnoitukselle luonteva: Linnamäki hallitsee ympäröivää kylää, ja sieltä on näkynyt naapuripitäjiin saakka. Saman aihepiirin vanhoihin paikkoihin liittyy myös Liedon Vanhalinna, jota voi pitää rinnakkaisena lukuna linnapaikkojen historiassa.

Linnamäeltä löydettiin 1830-luvulla rautarenkaista tehty panssaripaita sekä hiukan myöhemmin ratsumiehen miekka. Lisäksi on löytynyt keskiaikainen saksalainen raha, joka kertoo paikan asutuksesta jo ennen Kustaa Vaasan aikaa. Venäläiset suorittivat Kivennavan Linnamäellä arkeologisia kaivauksia vuonna 2003.

Milloin ja miksi Kivennavan linna rakennettiin?

Kustaa Vaasan ollessa Ruotsin kuninkaana 1500-luvun puolivälissä Venäjän uhka kasvoi, ja itärajan puolustusta alettiin vahvistaa korjaamalla vanhoja linnoja ja rakentamalla uusia. Kivennavan linna mainitaan jo noin vuonna 1540 puurakenteisena linnoituksena, ”blockhus”. Vuonna 1552 kuningas määräsi, että linnan parantamiseksi tuli käyttää Viipurin läänissä päivätöitä ja että Äyräpään voudin Nils Possen tuli hankkia rakennustarvikkeita.

Henrik Klaunpoika Horn ja Nils Boije kävivät tarkastamassa linnoitusta useamman kerran ja tekivät kuninkaalle ehdotuksen linnan rakentamiseksi. Kuningas hyväksyi ehdotuksen vuonna 1554, ja rakennusmestari Kristoffer von Hardenberg lähetettiin johtamaan rakennustöitä. Mukaan lähetettiin myös tiilentekijä ja puuseppä. Rakennushankkeen työnjohdollinen puoli muistuttaa siitä, mikä tekee Oulun linnasta saman aihepiirin vertailukohteen linnojen rakentamisen yhteydessä.

Uusi linna rakennettiin kaikesta päätellen olemassa olevien rakennusten viereen, sillä muurarin mainitaan vuonna 1554 uusien rakennusten rakentamisen lisäksi korjanneen muun muassa vanhoja savuhormeja. Uusiksi rakennuksiksi mainitaan 4 tupaa, 1 kamari ja 1 kellari, jotka ilmeisesti muodostivat linnan päärakennuksen. Uuteen rakennukseen, yhteen siltaan ja navettaan käytettiin yhteensä 1 280 tukkia ja 1 300 lautaa sekä 9 180 tuohta. Muuraustöihin käytettiin 2 000 tiiltä.

Miltä Kivennavan linna näytti kartoissa?

Itse linnan rakennuksista ei ole säilynyt nykypäiviin asti mitään, mutta linna on esitetty kahdessa kartassa. Ensimmäinen on vuodelta 1556, ja toinen on Erick Nilsson Aspegreenin Äyräpään kihlakunnan Kivennavan pitäjää esittävä kartta vuodelta 1643. Niiden perusteella linna on ollut pohjaltaan neliömäinen, ja siinä on ollut pyöristetyt nurkat. Aspegreenin kartan mukaan linnan koillispuolella sijaitsi pappila. Samaan paikkaan, Linnamäelle, on vuosien saatossa rakennettu useita pappiloita, joista viimeisin tuhoutui Talvisodan alussa.

Linnaa ympäröivistä rakenteista on jäljellä jälkiä sitä ympäröineestä vesikaivannosta sekä sen ulkopuolella olleesta matalasta ulkovallista. Sisempi valli on ollut jokseenkin suorakulmainen, sivujen pituuden ollessa noin 70 ja 90 metriä. Näiden vallien rakentamiseen käytettiin vuonna 1554 yhteensä 4 836 työpäivää. Maavallien ja varustusten tarkastelu sopii myös Vartiokylän linnavuoren yhteyteen, kun aiheena on linnoituspaikan puolustuksellinen muoto.

Karttojen ja jäljellä olevien vallien vuoksi Kivennavan linnasta voi puhua paikkana, vaikka rakennukset ovat kadonneet. Linnan ympäristöön liittyi myös pappila, ja Linnamäen myöhempi rakentaminen kertoo paikan pysyneen käytössä linnan hävittämisen jälkeen.

Millaisella varustuksella ja väellä Kivennavan linnaa pidettiin?

Kivennavan linnan varustamiseksi määrättiin Turun linnan vouti Simon Thomasson Tawast lähettämään sinne Turusta ampuma-aseita sekä 4 tynnyriä ruutia, ja rouva Hebla Flemmingiltä lainattiin ne ampumakoneet, joita hän ei tarvinnut. Viipurin linnanvouti Maunu Niilonpojalta saatiin ruutia. Turusta tuleva varustus antaa luontevan syyn mainita myös Suomenlinnan telakan saman aihepiirin sotilaallisena rakennuspaikkana.

Kivennavan linnan varhaisimmista linnanvoudeista ei ole tietoa, mutta vuonna 1551 sen linnanvoutina toimi Henrik Juhananpoika, joka erotettiin virastaan vuoden 1553 alussa. Häntä seurasi Olavinlinnan entinen alavouti Antti Niilonpoika Sabelfana, joka kutsuttiin Tukholmaan vastaamaan syytöksiin sodan syttymisestä Ruotsin ja Venäjän välille. Hänen seuraajakseen kuningas hyväksyi Suomen aatelin ehdottaman Juho Maununpojan, joka toimi Kivennavan linnan linnanvoutina aina sen hävittämiseen asti ja joka on jäänyt historiaan linnan lähellä käydyn Joutselän taistelun ansiosta.

Vuonna 1551 linnassa oli väkeä 59 henkeä, joista 10 renkiä ja 9 piikaa. Vuonna 1552 oli linnassa 68 henkeä ja vuonna 1553 47. Seuraavan vuoden alussa oli noin 50 asemiestä ja 21 palkollista, ja vuoden lopulla oli palkollisten luku noussut 30:een, ja sotilaita oli 70. Vuoden 1555 alussa lähetettiin sinne 100 jalkasotilasta lisää. Vielä linnan hävittämisen jälkeen sen palkkalistoilla on ollut palvelusväkeä, esimerkiksi 17 henkeä vuonna 1560 ja 19 henkeä vuonna 1561.

Kivennavan linna hävitettiin vuoden 1556 alussa, vain noin kaksi vuotta rakentamisen aloittamisesta. Tammikuun 3. päivänä kuningas käski siirtämään Kivennavan linnasta kaikki varastot muualle. Jaakko Bagge oli ehdottanut, ettei linnaa ryhdyttäisi puolustamaan liian suurta ylivoimaa vastaan. Vihollisen lähestyessä Nils Boije ja Erik Spåre perääntyivät ratsumiehineen ja sytyttivät linnan tuleen otettuaan mukaansa kaiken siellä olevan tykistön. Linnaa ei rakennettu uudelleen, mutta sen paikalla toimi vielä jonkin aikaa kuninkaankartano. Kuninkaankartanon tilikirjoja löytyy vain vuoteen 1561 asti.