Kokkolan historia – merestä noussut tervakaupan kaupunki

Miten Kokkolan maa nousi merestä ja milloin kaupunki perustettiin?

Kokkolan kohdalla lainehti meri vielä ajanlaskun alun paikkeilla. Nykyinen Kirkonmäki nousi merestä 800-luvulla. Selänne, jolle Ristirannan kylä ja myöhemmin kaupunki muodostuivat, erottui Pohjanlahdesta vasta 1100-luvulla. Maannousu jatkuu alueella yhä noin 88 senttimetrin vuosisatavauhtia.

Kirkonmäen eli Kaarlelan alueella oli jo 1300-luvulla satama, kauppapaikka ja puukirkko. Kokkolan kappeliseurakunta syntyi todennäköisesti vuonna 1467. Itsenäiseksi kirkkopitäjäksi Kokkola erosi Pedersören emäseurakunnasta viimeistään 1489. Kaarlelan nykyinen kivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla, todennäköisesti seurakunnan perustamisen aikoihin.

Kustaa II Aadolf perusti Kokkolan 7. syyskuuta 1620 Kirkonmäen länsipuolelle, Ristirannan kylän paikalle. Kaupunki sijoittui pääosin Sundin kartanon maille. Maannousu oli jo heikentänyt Kirkonmäen vesiyhteyttä merelle, ja yhteys näytti huonontuvan edelleen.

Kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Gamlakarleby. Sen vaakunaan kuvattiin kumollaan oleva tervatynnyri, josta nousi kolme liekkiä. Samana vuonna perustetun Uudenkaarlepyyn vaakunassa tervatynnyri oli puolestaan pystyssä.

Suomenkielinen nimi Kokkola juontuu sisämaahan ulottuneesta Kokkolahdesta ja sanasta kokko, jonka merkityksiä ovat kotka, rovio ja vartiotuli. Alueen vanhin tunnettu nimimuoto Karlaby mainittiin latinankielisessä tekstissä noin vuonna 1375, ja se viittasi Kaarlelan emäpitäjään.

Miten tulipalo, isoviha ja tervakauppa vaikuttivat Kokkolan historiaan?

Vuonna 1664 suuri tulipalo tuhosi Kokkolan. Palon jälkeen J. Gedda laati kaupungille ruutuasemakaavan. Sen rakenne on säilynyt vanhan kaupungin alueella pääosin nykypäiviin asti. Kaupungin uudelleenrakentaminen jätti siten pitkäikäisen jäljen katujen järjestykseen.

Suuren Pohjan sodan isonvihan aika aiheutti Kokkolassa tuntuvia menetyksiä. Osa väestöstä pakeni Ruotsiin, mutta venäläiset sotajoukot surmasivat ja veivät vangeiksi suuren osan kaupunkilaisista. Sodan ja ruton jälkeen Kokkolassa oli isonvihan päättyessä vain 78 asukasta.

Elpyminen oli silti nopeaa. Jo 1750-luvulle tultaessa kaupungin väkiluku oli lähes tuhat. Vuonna 1765 saadut tapulioikeudet avasivat mahdollisuuden käydä kauppaa suoraan ulkomaisten kauppahuoneiden kanssa. Kokkolalaiset laivat purjehtivat entistä kauemmas, ja samalla niiden koko kasvoi.

1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku olivat vaurastumisen aikaa. Terva ja laivanrakennus olivat kaupungin viennin keskeiset alat. Kokkolalaisia laivoja myytiin esimerkiksi Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Lontooseen. Terva oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara, ja Kokkolan seutu tuotti koko Suomen tervasta peräti kolmanneksen.

Mitä Oppistan, Neristan ja Halkokarin kahakka kertovat Kokkolan historiasta?

Venäjän vallan alle siirtyminen merkitsi Kokkolalle taloudellista kasvua. Ulkomaille vietiin puutavaraa, tervaa, voita, juustoa ja potaskaa. Vaurastuminen näkyi myös kaupunkikuvassa: Yläkaupunkiin eli Oppistaniin nousi valtaporvarien komeita kaksikerroksisia asuintaloja. Työväki asui Alakaupungissa, Neristanissa, joka tunnetaan Kokkolan vanhana kaupunkina.

Kauppatorin, nykyisen Mannerheiminaukion, laidalle valmistui vuonna 1842 Carl Ludvig Engelin suunnittelema Raatihuone. Sitä vastapäätä sijaitseva entinen Libeckin sairaala oli valmistunut jo vuonna 1810. Nämä rakennukset kuuluivat kaupungin kasvun ja vaurastumisen aikakauteen.

Laivanrakennuksen vahvin kausi ajoittui 1820- ja 1830-luvuille. Koko maan kahdeksasta privilegioidusta laivaveistämöstä kolme sijaitsi Kokkolassa, Kaustarinlahden rannalla. Laivojen rakentaminen oli näin huomattava osa kaupungin taloudellista asemaa.

Krimin sota ulottui Kokkolaan vuonna 1854. Halkokarin kahakassa kokkolalaiset torjuivat englantilaiset hyökkääjät. Tapahtuma herätti laajaa huomiota koko maassa ja aina keisari Nikolai I:ssä asti. Krimin sota tunnetaan myös Oolannin sotana, jonka yhteydessä käytetään nimitystä ”kauhia”.

Miten purjelaivojen aikakauden päättyminen ja rautatie vaikuttivat Kokkolaan?

1800-luvun puolivälin jälkeen Kokkolan taloudellinen kasvu hidastui. Uudentyyppisten laivojen suojaamiseen ei enää tarvittu tervaa entiseen tapaan. Höyrykoneiden yleistyessä myös rautarunkoiset laivat yleistyivät, mutta niiden valmistukseen Kokkolassa ei ollut mahdollisuuksia. Laivanrakennus tyrehtyi.

Myös Saimaan kanavan valmistuminen heikensi Kokkolan asemaa kauppasatamana. Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivat lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin. Taloudellisen taantuman seurauksena yhä useampi kokkolalainen lähti Amerikkaan. Siirtolaisuus oli voimakkaimmillaan vuosisadan vaihteen tienoilla.

Rautatie saatiin Kokkolaan vuonna 1885. Sen reittiin liittyy paikallinen kertomus: tarinan mukaan keisari Aleksanteri II muisti Halkokarin kahakan ja määräsi radan kulkemaan Kokkolan kautta palkinnoksi kaupunkilaisten urhoollisuudesta. Kertomus kuuluu kaupungin perimätietoon.

Suomen sisällissodan aikana Kokkolan keskeinen tapahtuma oli venäläisen varuskunnan aseistariisuminen. Valkoisten joukkoja osallistui kaupungin valtaukseen myös lähikunnista. Punakaartiin liittyneet kokkolalaiset vangittiin varhain, ennen varsinaisia taisteluja. Sodan päätyttyä kaupungin elinkeinoelämä alkoi elpyä.

Miten Kokkolasta tuli kaksikielinen ja miten kuntaliitokset muuttivat kaupunkia?

1900-luvun alkupuolella Kokkolan kielisuhteet muuttuivat. Pohjois- ja itäpuolen maaseutukunnista muutti suomenkielistä väestöä tehtaiden, sataman ja palvelualojen töihin. Muutokseen liittyi myös kieliriitoja. Kokkola on nykyään Suomen pohjoisin kaksikielinen kunta.

Kaarlelan kunta liitettiin Kokkolaan vuoden 1977 alussa. Vuoteen 1927 saakka sen nimi oli ollut Kokkolan maalaiskunta. Kaarlelaan oli jo aiemmin liitetty Öja. Vuoden 1977 liitoksessa Kokkolan väkiluku kasvoi noin 50 prosenttia ja pinta-ala noin 1 100 prosenttia. Kaarlelassa sijaitsee keskiaikainen Kaarlelan kirkko, jonka vanhimmat osat on ajoitettu 1460-luvulle ja joka on nykyisin Kokkolan suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan yhteisessä käytössä.

Samalla kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Karleby. Vanhan Gamlakarleby-nimen vaihtuminen herätti pitkään kiistaa, ja nimeä on myöhemmin yritetty palauttaa. Se elää edelleen paikallisessa kulttuurissa, historiassa ja urheiluseurojen nimissä.

Seuraava suuri laajentuminen tapahtui 1. tammikuuta 2009, kun Kälviä, Lohtaja ja Ullava yhdistyivät Kokkolaan. Uudessa kaupungissa oli yli 45 000 asukasta. Ruotsinkielisten suhteellinen osuus väheni, mutta kaupunki säilyi kaksikielisenä.

Kokkola on Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus noin 120 kilometriä Vaasasta pohjoiseen. Sen naapurikuntiin kuuluvat muun muassa Kalajoki ja Kannus.