Krepost Sveaborg – Helsingin ensimmäisen maailmansodan linnoitus
Lyhyesti
Krepost Sveaborg eli Helsingin maa- ja merilinnoitus on ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitus Helsingin ympäristössä. Se oli osa laajempaa Pietari Suuren merilinnoitusta, ja sen tehtävänä oli suojata Suomenlahden sulkevaa rannikkotykistöä ja Helsingin laivastotukikohtia Saksan maihinnousulta. Linnoituksen keskuspaikkana toimi Sveaborgin eli nykyisen Suomenlinnan linnoitus.
- ensimmäinen maailmansota
- Uusimaa
- linnoitus
Miksi Krepost Sveaborg rakennettiin?
Venäjä menetti laivastonsa Japania vastaan käydyn Venäjän–Japanin sodan aikana Tsushiman meritaistelussa 1905. Ennen ensimmäistä maailmansotaa kiristynyt poliittinen tilanne pakotti maan kehittelemään muita keinoja pääkaupunki Pietarin suojaamiseksi. Ratkaisuksi päätettiin rakentaa laaja merilinnoitus Suomenlahden saarille ja suurimpiin rannikkokaupunkeihin.
Autonomisen Suomen alueelle sijoitettiin Pietari Suuren merilinnoituksen Helsingin ja Viipurin maa- ja merilinnoitukset sekä joukko pienempiä linnoituskokonaisuuksia. Muualla maassa linnoitettiin esimerkiksi tärkeitä liikenteen solmukohtia. Suomen linnoitteiden oli tarkoitus torjua Pohjanlahden rannikon suunnalta tuleva hyökkäys.
Perustana uudelle linnoitukselle toimi Ruotsin vaiheittain rakentama Suomenlinnan merilinnoitus, jonka ympäristöön laajempi linnoitus alettiin rakentaa. Keskeinen sija Helsingillä oli ilmeinen, sillä kaupunki toimi laivastotukikohtana.
Miten Krepost Sveaborgin linnoituskaari rakennettiin ympäri Helsinkiä?
Työmaa oli Pietarin Insinöörihallinnon alainen, mutta käytännössä töitä johtivat Viaporin insinööriesikunnan sotilasinsinöörit sapöörien tukemina. Pääinsinöörikonttori sijaitsi Helsingissä, ja lisäksi Leppävaarassa ja Pakilassa oli omat konttorinsa.
Maarintaman ensimmäinen, kenttälinnoitteista koostuva osa alettiin rakentaa sodan sytyttyä vuonna 1914 linjalle Meilahti, Ruskeasuo, Pasila, Käpylä, Koskela, Viikki ja Marjaniemi sekä linjalle Kulosaari, Herttoniemi, Tammisalo, Laajasalo ja Jollas. Vuoden 1914 lopun strategisten suunnitelmien muutoksen seurauksena koko pääkaupunkiseutu päätettiin linnoittaa vahvemmin uudella puolustuslinjalla Laajalahdesta Leppävaaran, Mäkkylän, Kannelmäen, Pakilan, Tuomarinkylän ja Oulunkylän kautta Vantaajoen itäpuolelle ja edelleen Pukinmäen ja Viikin kautta Vartiokylään. Uudet linnoitukset tehtiin kestävämmiksi kuin vuoden 1914 kenttälinnoitteet.
Keväällä 1915 linnoitusta jatkettiin nykyisten Tapiolan, Haukilahden ja Westendin alueille. Itäinen rintamaosa sai vahvistusta 1916, jolloin vuonna 1915 rakennettujen linnoitteiden yhteyteen rakennettiin uusia. Maarintama seurasi maaston korkeimpia kukkuloita löyhästi kehä I:n linjausta, ja meririntama sijoittui Helsingin edustan saarille.
Ketkä rakensivat Krepost Sveaborgia ja millaisia onnettomuuksia työmailla sattui?
Linnoitustyömailla työskenteli arviolta 10 000 henkilöä. Venäläisten linnoitussotilaiden ja -työläisten lisäksi paikalle hakeutui sotatilan aiheuttaman työttömyyden ajamia suomalaisia, joita vetivät myös hyvät palkat. Päiväpalkka oli pääasiassa neljä markkaa, mutta osa valu- ja räjäytystöistä tehtiin urakkapalkalla. Erikoisosaajat, kuten kivityömiehet, saivat muita parempaa palkkaa. Osa rakentajista nosti palkkaa usealta työmaalta lahjotun kirjurin avulla. Vapaaehtoisten työvoimaa ei saatu tarpeeksi, joten miehiä ja kuljetuskalustoa pakko-otettiin sotatilalain nojalla.
Syksyllä 1916 työmailla oli noin 3 000 kiinalaista vankia. Ensimmäiset 2 100 saapuivat elokuussa 1916 ja jaettiin viiteen ryhmään Espoon ja Helsingin maalaiskunnan alueille. Kiinalaisia ei käytetty varsinaisiin rakennustöihin, vaan he kaatoivat metsää linnoitteiden tieltä. Talven lähestyessä olosuhteet huononivat, kun lämmintä majoitusta ja talvivarustusta ei ollut. Töistä kieltäytyminen lisääntyi, ja kiinalaisten ja suomalaisten poliisien välillä sattui muutamia yhteenottoja. Viranomaisia työllistivät myös rikokset, jotka pantiin kiinalaisten syyksi. Kenraalikuvernööri sai runsaasti kirjeitä, joissa vaadittiin kiinalaisten poistamista maasta. Tammikuun 1917 loppuun mennessä yli 2 600 heistä oli lähetetty pois.
Työmailla tapahtui paljon onnettomuuksia, muun muassa kallioiden räjäytyksissä, ja kuolleita haudattiin muun muassa Malmin hautausmaalle. Valtavat työmaat vaikuttivat ympäristön elinkeinoelämään: työntekijät vaativat muonitusta ja asuintiloja, ja pidemmältä saapuneet suomalaiset majoittuivat lähialueiden vuokra-asuntoihin, venäläiset kasarmeille tai niiden puutteessa telttoihin.
Miten Krepost Sveaborgin linnoitteita käytettiin sodassa ja sodan jälkeen?
Krepost Sveaborgin linnoitteita ei koskaan käytetty alkuperäiseen tarkoitukseen eli venäläisten puolustamiseen saksalaisia vastaan. Saksalaiset olivat kuitenkin varautuneet taisteluihin ja hankkivat tiedustelutietoja linnoitteiden rakenteista. Sensuurista ja tarkasta valvonnasta huolimatta heillä oli esimerkiksi Tuomarinkylän linnoitteita esitteleviä raportteja vuodelta 1915, ilmeisesti jonkin johtotehtävissä työskennelleen vuodattamia.
Venäläiset päättivät vetäytyä saksalaisten lähestyessä Helsinkiä keväällä 1918 hyvistä puolustuslaitteistaan huolimatta. Osasyynä oli varmasti Suomen edellisenä joulukuuna tekemä itsenäisyysjulistus. Vetäytymissopimukseen kuului muun muassa tykkien vaarattomaksi tekeminen, mikä toteutui ainakin osittain. Saksalaiset eivät silti marssineet Helsinkiin täysin taisteluitta, sillä punakaartilaiset tekivät voimakasta vastarintaa esimerkiksi Leppävaaran Nupukivenkallion ja Gransinmäen varustuksista. Taistelussa kuoli kolme saksalaista ja 13 punakaartilaista. Mäkkylään haudatulle saksalaiselle sotilaalle Xavier Brummerille Leppävaaran suujeluskunta pystytti graniittisen muistokiven 1923.
Sodan loputtua linnoitus siirtyi sotasaaliskonttorin käsiin. Säilyneet linnoitteet on sisällytetty valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon, ja ne ovat varhaisimpia esimerkkejä hajautetun järjestelmän linnoitteista. Samaa linnoitusperinnettä edustaa myös aiempi Ruotsinsalmen merilinnoitus Suomenlahden suulla. Uudellamaalla linnoitusten historiaa tuo esiin lisäksi keskiaikainen Sipoonlinnan mäkilinna Söderkullassa, jossa on säilynyt valleja, vallihautoja ja tiiliseinien jäänteitä.