Sipoonlinna – keskiaikainen mäkilinna Söderkullassa

Missä Sipoonlinna sijaitsee?

Sipoonlinna sijaitsee Söderkullassa, Sipoonjoen länsipuolella. Sipoon vanhasta kirkosta sinne on 9,2 kilometriä eteläkaakkoon ja Sipoonlahdesta puoli kilometriä pohjoiseen. Mäeltä joen rantaan on noin 100 metriä. Nykyisessä maisemassa linnaa ympäröi pääosin peltomaaksi muuttunut jokilaakso.

Linnan lähiympäristö muodostaa peltojen keskelle metsäsaarekkeen. Jäännökset ovat sen kaakkoispäässä, kallioisella laella, joka kohoaa yli kymmenen metriä ympäristöään korkeammalle. Sipoonlinnan historia kuuluu linnojen ja linnoitusten aihepiiriin, mutta paikan hahmottamisessa juuri maaston muodot ovat olennaisia: linna rakennettiin korkealle ja jyrkkäreunaiselle mäelle.

Keskiajalla maisema oli toisenlainen. Linnoitus perustettiin Sipoonlahdessa olleeseen saareen, ja vesi muodosti osan sen suojasta. Maankohoaminen siirsi rantaviivaa vähitellen kauemmas merelle päin. Saari maatui kiinni mantereeseen 1700-luvulla. Nykyinen metsäsaareke ja sitä ympäröivä pelto eivät siis sellaisinaan kerro linnan alkuperäisestä sijainnista veden äärellä.

Millaiset vallit ja vallihaudat Sipoonlinnassa on?

Sipoonlinnan itä-, etelä- ja lounaisreunat ovat äkkijyrkät. Mäen länsireunasta koillisnurkkaan on rakennettu valli, ja puolustusta vahvistaa kaksi vallihautaa. Mäen muotojen hyödyntäminen näkyy siinä, miten Sipoonlinna rakennettiin mäkilinnaksi: jyrkät rinteet ja rakennetut esteet täydensivät toisiaan.

Alkuperäinen saari oli niin suuri, että siitä voitiin linnoittaa vain eteläinen osa. Vallihauta erotti tämän osan muusta saaresta. Lisäsuojana olivat veden alle hakatut puupaalut, joiden tehtävänä oli estää laivojen rantautuminen. Itse linna oli ilmeisesti rakennettu kivestä ja puusta.

Linnapiha on nelikulmainen. Sen rakenteista erottuu maanpinnalle vain lounaiskulmassa oleva kumpare, mutta paikalta voi löytää myös perustusten ja tiiliseinien jäänteitä. Vuonna 1909 tutkittu rakennuksen pohja sijaitsi kallion laen tasaisimmalla kohdalla. Rakennus oli nelikulmainen, 20 metriä pitkä ja 12–14 metriä leveä. Pohjan alin kerros oli muurattu tiilestä, ja muurin sisus oli täytetty kivillä. Rakennuksen pohja ei enää näy, vaan sen kohdalla on matala kumpare.

Milloin Sipoonlinna rakennettiin?

Sipoonlinnan rakentaminen ajoittuu todennäköisesti 1300-luvun loppuun. Samankaltaisia linnoja rakennettiin keskiaikaisessa Ruotsissa 1200-luvun puolivälin ja 1400-luvun alun välillä. Sipoonlinna kuuluu parhaiten säilyneisiin Ruotsin valtakunnan 1300-luvun jälkipuoliskon linnojen sijaintipaikkoihin.

Ajoituksen kannalta huomionarvoisia löytöjä ovat kivisavikeramiikka-astian kappale ja lasipikarin pohjaosa. Tällaisia esineitä valmistettiin ja käytettiin yleisesti 1300-luvun lopulla. Todennäköinen rakennusaika ei kuitenkaan ole sama asia kuin varmasti tunnettu perustamisvuosi.

Mahdollisia rakennuttajia ovat Porvoon voutikuntaa 1300-luvun lopulla hallinneet Bo Jonsson Grip ja Jacob Abrahamsson Djäkn. Tämän ajoituksen perusteella linna olisi kuulunut Albrekt Mecklenburgilaisen linnaläänijärjestelmään. Rakennuttajaa ei silti voida nimetä varmasti.

Myös alkuperäinen nimi on epävarma. Sipoonlinna on mahdollisesti sama kuin 1390-luvun puolivälin asiakirjoissa mainittu Wartholmin linna. Kyse on mahdollisesta tunnistuksesta, ei varmistetusta nimestä. Myöhemmästä maisemasta kertoo kuninkaan 1700-luvun lopun kartasto: siihen on merkitty ulomman vallihaudan edustalle tuulimylly, jonka kohdalla on nykyään vaja.

Mitkä kaivaukset Sipoonlinnassa on tehty ja mitä tulokaskasveja siellä kasvaa?

Juhani Rinne teki Sipoonlinnassa arkeologiset kaivaukset vuonna 1909. Niissä tutkittiin muun muassa kallion laella sijainneen rakennuksen pohjaa. Kohteessa käytiin myös seudullisten inventointimatkojen yhteydessä: E. W. Drake vuonna 1929 ja Lauri Pohjakallio vuonna 1971.

Matti Bergström teki pienimuotoiset koekaivaukset vuonna 1985 ja Tryggve Gestrin vuonna 1988. Myöhemmin tutkimus painottui tarkastuksiin ja kartoituksiin. Niitä tehtiin vuosina 1989, 1994 ja 2002.

Rakenteiden ohella Sipoonlinnassa on tutkittu kasvillisuutta. K. Seppänen ja A. Nummi ovat tehneet paikalla kasvillisuuskartoitukset. Alueella kasvaa muinaisia tulokaskasveja eli arkeofyyttejä, jotka on aikanaan tuotu saarelle ja jotka elävät edelleen muun kasvillisuuden seassa.

Löydettyihin kasveihin kuuluvat nurmilaukka, ketomaruna, tummatulikukka, ukontulikukka ja hakarasara. Monet niistä ovat vanhoja ruoka-, mauste- tai lääkekasveja, joita ihminen on hakenut luonnosta tai kasvattanut itse. Paikan menneisyydestä kertovat siten myös kasvit, eivät pelkästään muurien ja vallien jäännökset.

Miten Sipoonlinnalle saapuu ja miten aluetta hoidetaan?

Helsingistä Sipoonlinnalle pääsee ajamalla vanhaa Helsinki–Porvoo-tietä kohti Söderkullaa. Ennen Sipoonjokea käännytään oikealle peltotielle, jonka alussa on viitta ”Sibbesborg”. Peltotietä ajetaan noin 200 metriä lähes perille. Kohteelle johtavan viitoitetun tien päässä on pysäköintipaikka ja opastaulu.

Alueella tehtiin perusraivaus vuonna 1992. Sen jälkeen valleilta poistettiin pensaikkoa ja aluskasvillisuutta niitettiin vuosina 1993–1999 sekä vuonna 2007. Niittoja tehtiin yhdestä kahteen kertaa kesässä. Hoitotöissä olivat mukana Jukka Moisanen ja Päivi Maaranen.

Raivaus ja niitto ovat olleet osa muinaisjäännösalueen hoitoa. Sipoonlinnassa nähtävät rakenteet ovat pääosin maanpinnan muotoja ja vähäisiä rakennusjäännöksiä, eivät pystyssä seisovan linnan saleja tai torneja. Paikan olennaisia piirteitä ovat kallioinen laki, jyrkät rinteet, vallit, vallihaudat ja linnapihan kumpare.