Paikkojen tarinat

Laihian historia – jokilaakson esihistoriasta Napuen taisteluun

Lyhyesti

Laihia on Pohjanmaan maakunnassa Laihianjoen yläjuoksulla sijaitseva kunta, jonka historia alkaa jo kivikaudelta – se oli esihistoriallisella ajalla Suomen tiheimmin asuttuja alueita. Itsenäinen kirkkopitäjä Laihiasta tuli vuonna 1576. Kunnan historiaan kuuluvat muinaisröykkiöt, keskiaikainen uudisasutus, tervanpolton kulta-aika ja Napuen taistelun raskaat tappiot.

  • Pohjanmaa
  • kuntahistoria
  • esihistoria

Miten Laihia asutettiin jääkauden jälkeen?

Vajaa 10 000 vuotta sitten, viimeisimmän jääkauden jälkimainingeissa, Laihian alue oli vielä kokonaan veden peitossa. Noin 7 000 vuotta sitten maankohoaminen alkoi nostaa korkeimpia kohtia luotoina Litorinamerestä, ja kivi-, pronssi- ja rautakauden ajan Laihia oli rannikkoa ja saaristoa.

Varhaisimmat kivikautiset asutuslöydöt ovat kampakeraamisen kulttuurin ajoilta noin 3400 eaa. kunnan kaakkoisosista. Pyyntiin ja keräilyyn perustunut asutus seurasi rantaviivaa, joka maankohoamisen myötä siirtyi jatkuvasti. Kivikauden alkuvaiheista kiinnostuneille kivikausi Suomessa avaa laajemman kuvan tähän aikaan.

Pronssikaudella 1500–500 eaa. Laihian keski- ja länsiosat muodostuivat saaristosta ja sen suojaamasta rannikosta, jonne asutuskin keskittyi. Pienimuotoista karjanhoitoa ja maanviljelyä saatettiin jo harjoittaa. Ajanlaskun alun tienoilla maanviljely alkoi vakiintua Laihianjoen varrella. Laihialta on löydetty tuhansia röykkiöhautoja, ja kunta on Suomen muinaisjäännöstiheimpiä alueita. Suurin osa röykkiöistä ajoittuu pronssikaudelle ja varhaiselle rautakaudelle.

Keskirautakaudella 300–700-luvulla Laihianjokilaaksossa eläneen yhteisön 10–15 asutusyksikön väkiluvuksi on arveltu noin 60–180 henkeä. Merovingiajan kuluessa pohjalainen asutus supistui, ja myöhäisrautakaudella 800–1200-luvuilla alue lienee muodostunut Kokemäenjoen asutuksen nautinta-alueeksi.

Miten Laihian pitäjä syntyi keskiajalla?

Ylilaihian eli nykyisen Kirkonkylän eteläpuolisen jokivarren asutus syntyi viimeistään 1200-luvun puolivälissä osittain Kyrönjokilaaksosta lähtöisin olleen muuttoliikkeen myötä. Alalaihian asutus muodostui puolestaan 1300-luvun vaihteen ruotsalaisen muuttoliikkeen vaikutuksesta. Ylilaihia kuului lähes kolme vuosisataa Kyrön kirkkopitäjään, Alalaihia taas Mustasaaren kirkkopitäjään.

Vuonna 1508 perustettiin Laihian kappeliseurakunta ja paikkakunnan ensimmäinen kirkko vihittiin käyttöön. Kirkon tiedetään sijainneen Mustasaaren puolella, mutta tarkkaa paikkaa ei tunneta. Vuonna 1576 Laihia erotettiin Kyröstä ja Mustasaaresta omaksi kirkkopitäjäksi ja vuonna 1606 myös hallintopitäjäksi. Tuolloin Laihiaan kuului suurin piirtein nykyisen alueen lisäksi myöhemmin itsenäistynyt Jurva. Pitäjän ensimmäinen kirkko oli käytössä lähes puolitoista vuosisataa, kunnes toinen kirkko valmistui vuonna 1642 Kirkonkylään.

Pitäjähallintoa häiritsi 1600-luvulla läänityslaitos. Vuonna 1614 Laihia ja Maalahti annettiin virkalääniksi kansleri Axel Oxenstiernalle, ja vuonna 1651 kuningatar Kristiina lahjoitti Laihian vapaaherrakuntana valtaneuvos Karl Bondelle. Vapaaherrakunta periytyi Bonden suvussa, kunnes se vuonna 1674 peruutettiin takaisin kruunulle.

Miten sodat ja tervanpoltto vaikuttivat Laihiaan?

Laihian taloluku pysyi 1500-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin vakaana, vajaassa 150 talossa. 1500-luvun lopulla pitkä Venäjän sota ja nuijasota aiheuttivat talojen autioitumista, ja ankara sotaväenotto rajoitti väkiluvun kasvua 1600-luvulla. Suuret kuolonvuodet sekä Suuri Pohjan sota ja isoviha löivät kumpikin noin 300 hengen loven väestöön. Raskain isku koettiin Napuen taistelussa, jossa kuoli 120 laihialaista – lähes 60 prosenttia pitäjän täysi-ikäisestä henkikirjamiesväestöstä.

Maatalouden rinnalle nousi 1600-luvulla tervanpoltto, josta tuli nopeasti laihialaisten tärkein kauppatavara. Lyhyt kulkuyhteys vuonna 1606 perustettuun Vaasan kaupunkiin edesauttoi kauppaa, sillä Vaasa toimi alueen kaupan keskuksena.

Miten Laihia kehittyi kasvun vuosisatoina?

1700-luvun puolivälissä Pohjanmaalta aloitettu isojako aloitettiin Laihian pitäjästä ensimmäisenä kohteena – ja kuten muuallakin, toimeenpano kohtasi vastustusta. Isojaon yhteydessä pitäjän aiemmin epämääräisiä rajoja selvennettiin. 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alkupuolella Laihia kuului maan tärkeimpiin salpietarin valmistuksen seutuihin, ja parhaimpina aikoina jokaisessa talossa oli ainakin yksi salpietarilato.

Väestö alkoi lisääntyä voimakkaasti 1700-luvun puolivälin jälkeen, ja kasvu jatkui seuraavallakin vuosisadalla. Myös Jurvan väkiluku kasvoi nopeasti, ja sinne muodostui ensin rukoushuonekunta, sittemmin Laihian seurakuntaan kuuluva kappeliseurakunta, jonka ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1764. Laihialla vaikutti 1700-luvun puolivälissä myös Jaakko Kärimäen johtama separatistinen lahko.

Nykyään Laihian naapurikuntia ovat muun muassa Ilmajoki, Isokyrö, Kurikka, Maalahti, Mustasaari ja Vaasa. Kunta tunnetaan erityisesti laihialaisvitseistä ja kansanhuumorissa väestönsä säästäväisyyden vuoksi nimellä Suomen Skotlanti.