Laskiainen – ajankohta, ruoat ja vanhat kansanperinteet

Milloin laskiaista vietetään?

Laskiaisen ajankohta vaihtelee pääsiäisen mukana. Juhlaan kuuluvat laskiaissunnuntai ja kaksi päivää myöhemmin vietettävä laskiaistiistai. Suomessa sanaa laskiainen on käytetty erityisesti tiistaista, vaikka juhlaan kuuluu useampia päiviä. Laskiaistiistain jälkeen tulee tuhkakeskiviikko, josta alkaa pääsiäiseen päättyvä paastonaika.

Laskiaistiistai voi olla aikaisintaan 3. helmikuuta ja myöhäisintään 9. maaliskuuta. Myös karkauspäivä, 29. helmikuuta, on mahdollinen. Vuonna 2026 laskiaistiistai on 17. helmikuuta, vuonna 2027 puolestaan 9. helmikuuta ja vuonna 2028 juuri karkauspäivänä.

Useissa maissa myös sunnuntain ja tiistain välinen maanantai kuuluu laskiaisen juhlapäiviin. Saksassa sen nimi on Rosenmontag eli ruusumaanantai. Pohjois-Euroopan laskiaista vietetään samaan aikaan kuin Etelä-Euroopan paastoa edeltäviä karnevaaleja. Vaikka juhlan nimet ja tavat vaihtelevat, ajankohtaa yhdistää valmistautuminen paastoon.

Miten kirkollinen laskiainen valmistaa pääsiäiseen?

Kirkollisessa perinteessä laskiainen on paastonajan alkajaisjuhla noin seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Laskiaissunnuntain aiheena on Jeesuksen vaelluksen alku Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa. Paastoaikaa on vietetty 600-luvulta saakka valmistautumisena pääsiäiseen.

Tuhkakeskiviikko aloittaa 40 päivää kestävän paastoamisen. Paastonajalle on ollut olennaista liharuoista luopuminen. Sitä edeltävään laskiaiseen on sen sijaan kuulunut runsas ruokatarjoilu ja riehakas ilonpito sekä katolisissa että luterilaisissa maissa. Suomessa juhlan tapoja ovat olleet hernekeitto, juusto ja mäenlasku.

Katolisissa maissa paastoa edeltäviä karnevaaleja on vietetty keskiajalta saakka. Monet laskiais- ja karnevaaliperinteet ovat kuitenkin peräisin pakanallisista juhlista. Niiden taustalla ovat muun muassa roomalaisten pidot Bacchuksen kunniaksi sekä lähestyvän kevään, hedelmällisyyden ja uuden elämän juhliminen.

Reformaation myötä paaston noudattaminen jäi suomalaisilta pois. Laskiainen ei silti kadonnut, vaan monet siihen liittyneet uskomukset ja kiellot säilyivät. Juhla jatkui talonpoikaisena työnjuhlana, jossa etenkin naisten työt olivat keskeisiä.

Mistä laskiaisen nimi tulee?

Sanan laskiainen alkuperä on epävarma. Yhden selityksen mukaan se liittyy laskeutumiseen: laskiaisena laskeudutaan paastoon. Toinen tulkinta yhdistää nimen laskemiseen eli pääsiäiseen jäljellä olevien päivien laskuun. Kumpaakaan ei voi pitää varmana selityksenä.

Kolmas ehdotus johtaa sanan romaanisen kielialueen vanhasta nimityksestä carne lasciare, joka tarkoittaa lihan jättämistä. Tämän tulkinnan mukaan ilmauksen jälkimmäinen osa olisi muovautunut suomalaiseen asuun. Myös läskitiistaita on ehdotettu mahdolliseksi selitykseksi. Suomen läski-sana on lainattu ruotsin sanasta fläsk, joka tarkoittaa sianlihaa ja läskiä.

Rasvainen ruoka näkyy monissa juhlan nimissä. Ranskalaisperäinen Mardi Gras tarkoittaa rasvatiistaita, ja venäläinen maslenitsa viittaa voihin. Ruotsiksi laskiaisen nimi on fettisdag. Karnevaali-sanan puolestaan on arveltu tulevan ilmauksesta carne vale, jäähyväiset lihalle.

Kirkollisissa yhteyksissä laskiaissunnuntaista on käytetty latinalaista nimeä quinquagesima, viideskymmenes. Sunnuntai on suunnilleen 50 päivää ennen pääsiäistä. Sitä edeltävien sunnuntaiden vanhat nimet septuagesima ja sexagesima tarkoittavat seitsemättäkymmenettä ja kuudettakymmenettä, mutta nimitykset eivät ole tarkkoja päivälukuja.

Miksi laskiainen oli naisten työnjuhla ja talven taite?

Monien suomalaisten laskiaismenojen arvellaan olevan peräisin vanhasta työnjuhlasta. Silloin naiset lopettivat pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi. Laskiainen liittyi siten töihin, joiden aineksia olivat pellava, hamppu ja villa.

Reformaation jälkeenkin laskiainen säilyi ennen kaikkea naisten työ- ja toimialaan kuuluvana päivänä. Kansanuskossa juhlapäivän tekemisillä ajateltiin olevan vaikutusta tulevan vuoden töihin. Työt piti lopettaa hyvissä ajoin iltapäivällä, jotta ne joutuisivat hyvin koko vuoden ajan. Varhainen lopettaminen oli siis uskomuksen mukaan keino edistää myöhempien töiden sujumista.

Laskiaisen tienoille sijoittuu muinaiseurooppalainen vuodenvaihde. Tähän on liittynyt Suomessa runsaasti kansanuskomuksia ja taikoja, joilla tavoiteltiin onnistumista töissä ja runsautta tulevalle vuodelle.

Nykyisin laskiaista ei enää yhdistetä pellavan kasvuun samalla tavalla. Mäenlasku ja jääkelkkojen tapaiset huvit ovat kuitenkin säilyneet. Juhlassa hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä. Vuodenkierron perinteiden parissa voi jatkaa myös vapun ja kekrin pariin.

Mitä laskiaisena syötiin ennen paastoa?

Laskiaisena syötiin ennen tukevasti liharuokaa, sillä seuraavan kerran lihaa sai syödä vasta paaston jälkeen pääsiäisenä. Ruokapöydän runsaus kuului juhlaan ennen paaston alkua. Suomalaisiin laskiaisruokiin ovat kuuluneet hernekeitto ja juusto sekä rasvarieska ja liharokka.

Rasvarieska tehtiin ohrajauhoista ja höystettiin sianihralla. Liharokassa puolestaan oli herneitä ja rukiinjyviä sekä siansorkkia tai sian päätä. Keitto tunnettiin myös nimellä sorkkarokka. Rasvaisuus ei ollut vain ruoan ominaisuus, vaan siihen liittyi kansanuskossa odotuksia karjan menestymisestä ja tulevan vuoden runsaudesta.

Myös herkut kuuluivat laskiaiseen. Laskiaispullat alkoivat yleistyä 1800-luvulla. Nykyinen laskiaispulla täytetään kermavaahdolla sekä joko hillolla tai mantelimassalla. Hernekeiton rinnalla se kuuluu laskiaisen perinneruokiin.

Vanhassa laskiaispöydässä ruoan määrällä ja esillä pitämiselläkin uskottiin olevan merkitystä. Kun ruoat jätettiin pöytään koko päiväksi, sen ajateltiin takaavan runsautta koko vuodeksi. Syöminen liittyi näin sekä paastoon valmistautumiseen että kansanuskon toiveisiin tulevasta.

Miksi laskiaisena laskettiin mäkeä pellavan toivossa?

Suomessa laskiaisen aikaan on talvikeli, ja mäenlasku esimerkiksi pulkalla kuuluu juhlan tapoihin. Vanhoissa laskiaisperinteissä mäkeä ei kuitenkaan laskettu pelkästään huvin vuoksi. Kansanuskon mukaan kelkan kulku ennusti ja edisti pellavan kasvua: mitä kauemmas kelkka liukui, sitä pidempiä pellavia odotettiin saatavan.

Perinteinen mäenlaskuhuuto kuului: ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kun nurkanpäitä ja nauriita kuin lautasia”. Nurkanpäillä tarkoitettiin hirrenpäitä nurkkasalvoksessa. Huudossa toivottiin siis pellavan ja hampun menestymisen lisäksi suuria juureksia.

Naapurin pellolle saatettiin puolestaan toivoa tippuroita ja tappuroita. Kaikki laskiaistoivotukset eivät siten kohdistuneet samalla tavoin omaan ja naapurin kasvuun.

Pellavaan liittyi myös hiuksia koskeva uskomus. Naisten tuli pitää hiuksiaan auki ja harjata niitä usein. Näin uskottiin saatavan puhtaita, kuituisia, vaaleita ja kiiltäviä pellavia. Sekä hiusten hoitamisessa että kelkan pitkässä liu’ussa tavoiteltiin kansanperinteen mukaan tulevan sadon hyvää laatua.

Millaisia laskiaisen saunaan ja rasvaisiin sormiin liittyviä uskomuksia oli?

Laskiaisen vanhat ohjeet ulottuivat ruokapöydästä saunaan. Kansanperinteen mukaan saunaan piti mennä päivänvalossa, ja siellä oli oltava ääneti. Saunomisen ajankohta ja hiljaisuus kuuluivat samaan juhlapäivän tapojen kokonaisuuteen kuin töiden lopettaminen hyvissä ajoin.

Ruokapöydässä rasvaa ei kansanuskon mukaan pitänyt säästellä. Mitä enemmän sitä kiilteli sormissa ja suupielissä, sitä paremmin lehmien uskottiin lypsävän ja sikojen lihovan. Rasvainen ateria yhdistettiin siten karjan menestykseen.

Rasvaisia sormia ei saanut pyyhkiä, vaan rasvan tuli antaa kulua itsestään pois. Tämän uskottiin takaavan hyvän viikatteen käsittelykyvyn. Sormien nuolemiseen taas liittyi varoitus: sormennuolijan sanottiin saavan sirpeistä haavoja.

Nämä olivat kansanuskomuksia, eivät tosiasiallisia keinoja vaikuttaa lypsyyn, sikojen kasvuun tai työvälineiden turvalliseen käyttöön. Perimätiedossa juhlapäivän pienetkin teot kytkettiin kuitenkin koko tulevan vuoden onnistumiseen: ruokaan, karjaan, pellavaan ja työn sujumiseen. Kansanperinteeseen kuuluvat myös arvoitukset, tarkoituksellisen hämääviä kysymyksiä, joiden ratkaiseminen vaati nokkeluutta.