Lohjan Pyhän Laurin kirkko – keskiaikainen kuvakirkko

Mihin pyhälle Lohjan kirkko on omistettu?

Lohjan Pyhän Laurin kirkko on omistettu diakoni pyhälle Laurentiukselle eli pyhälle Laurille, joka kärsi marttyyrikuoleman. Kirkko kuuluu Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Ympäristöön kuuluvat muun muassa 1950-luvulla rakennettu seurakuntatalo sekä keskiaikaisella paikallaan oleva Lohjan pappila, jonka nykyisin Lohjan museona toimiva päärakennus on 1800-luvun lopulta.

Ulkomitoiltaan kirkko on 40,3 × 22,3 metriä, ja kirkkosalin pinta-ala on noin 670 neliömetriä. Seinien korkeus on 11,0–12,5 metriä, ja sivulaivoja korkeampi keskilaiva korostaa sisätilan avaruutta. Katonharjan korkeus on 34 metriä.

Koollaan kirkko on Suomen keskiaikaisista pitäjänkirkoista suurin. Kaikista Suomen keskiaikaisista kivikirkoista se on kolmanneksi suurin Naantalin kirkon ja Turun tuomiokirkon jälkeen. Kolmilaivaisessa runkohuoneessa on vain neljä pilariparia, mikä lisää tilan tuntua. Kaksi ensimmäistä pilariväliä ovat selvästi pitempiä kuin kolmas.

Kirkko on säilynyt kohtalaisen hyvin alkuperäisenä. Yleisilmeen perusteella se on ajoitettavissa myöhäiskeskiaikaan. Vuonna 2003 tehty dendrokronologinen tutkimus vahvistaa rakennusajankohdan suunnilleen vuosiin 1470–1490.

Mitä kirkkoja Lohjan kivikirkkoa edelsi?

Kivikirkkoa ovat edeltäneet puukirkot. Ensimmäinen niistä rakennettiin seurakunnan perustamisen jälkeen 1230- tai 1240-luvulla. Puukirkoista tai niiden tarkasta sijainnista ei ole tietoja.

Rahalöytöjen ajoituksen perusteella on pidetty mahdollisena, että puukirkko olisi ollut ennen 1300-lukua toisaalla. On myös oletettu, että kivikirkko olisi rakennettu puukirkon ympärille, kuten eräissä kirkoissa tiedetään tehdyksi.

Kivisakasti on rakennettu samaan aikaan kuin nykyinen kirkko, mutta se valmistui ensin. Se on suhteellisen kookas, sillä se on suhteutettu runkohuoneen kokoon. Asehuone valmistui 1490-luvulla. Se on ulkoisesti vaatimaton ja kookas, mutta siinä ei ole päätykoristetta.

Asehuoneen oven yläpuolella on viistosti ulkosaarnastuolin aukko. Siihen on käynti sisältä asehuoneen lounaisnurkan portaista. Tällainen aukko on monissa Varsinais-Suomen ja Hämeen kirkoissa, mutta Uudellamaalla vain Lohjalla ja Sipoon kirkossa. Kirkon päädyissä olevat kivipinnalle tehdyt tiilikoristeet edustavat samaa tyyppiä.

1800-luvun alussa kirkossa pidettiin katselmus, ja edellytettyjä korjaustöitä toteutettiin vuonna 1805. Tällöin ikkunoiden muoto muutettiin ja papinovi muurattiin umpeen. Vuosien 1966–1968 restauroinnissa papinovi avattiin ja ikkunat palautettiin papinoven perusteella arvioituun keskiajan muotoon.

Millaiset kalkkimaalaukset Lohjan kirkossa on?

Kirkon kaikilla seinillä sakaristoa ja asehuonetta myöten on maalauksia, ja ne kuuluvat kansallisiin kulttuuriaarteisiin. Maalaukset esittävät erityisesti ihmishahmoja ja tapahtumia. Kirkossa on säilynyt kaikki 12 vihkiristiä, jollaiset oli tapana maalata keskiajan kirkkoihin.

Lohjan Pyhän Laurin kirkko ja Hattulan Pyhän Ristin kirkko ovat Suomen merkittävimpiä kuvakirkkoja. Niitä pidetään sisarkirkkoina runsaiden maalausten vuoksi. Lohjan maalaukset on mahdollisesti lahjoittanut Raaseporin käskynhaltijana 1490–1513 toiminut Tönne Erikinpoika Tott. Hänen vaakunansa on ollut kirkossa aiemmin olleessa lasimaalauksessa.

Maalaukset ajoittuvat piispa Arvid Kurjen aikaan eli vuosiin 1510–1522. Ajoitus perustuu kuori-ikkunan vieressä olevaan piispa Arvid Kurkeen viittaavaan vaakunaan. Seinien maalaukset peitettiin kalkkimaalilla 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa valoisuuden lisäämiseksi. Runkohuoneen holvien maalauksia kirkkoherra vaati peitettäväksi, mutta niitä ei kuitenkaan peitetty.

Vuonna 1886 kaikki maalaukset otettiin esiin. Työtä johti Emil Nervander. Nykytutkimus on huomauttanut, että Nervanderin menetelmät johtivat alkuperäisen maalin tuhoutumiseen ja hilseilyyn. Vaurioituneita kohtia maalattiin uudelleen ehjän näköisiksi, mikä peitti tai tuhosi alkuperäisiä keskiaikaisia maalikerroksia.

Maalaukset entistettiin uudelleen 1950-luvulla konservaattori Oskari Niemen johdolla. Työt rahoitettiin myyntikampanjoin ja lahjoituksin. Tavoitteena oli poistaa Nervanderin raskaita päällemaalauksia ja paljastaa niiden alla olleita 1510-luvulta peräisin olevia kerroksia. Poistotyö vei usein mukanaan myös alkuperäisiä pigmenttejä, ja 1950-luvulla käytetyt kemialliset aineet ovat myöhemmin aiheuttaneet laastin murenemista.

Mitä Lohjan kirkon sisätiloista, kellotapulista ja hautausmaasta tiedetään?

Keskiaikaisia sivualttareiden paikkoja on löydetty useita, mutta pääalttarin etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Sakaristossa on ollut alttari vielä 1600-luvulla, ja asehuoneesta on löytynyt viitteitä alttarista. Keskiajan veistoksista ja alttarikaapeista ei ole säilynyt kovin paljon.

Säilyneisiin kuuluu Pyhää Laurentiusta esittävä veistos noin vuodelta 1400. Suuren krusifiksin valmistumisajankohdaksi arvioidaan 1400-luvun loppu, ja se on todennäköisesti tehty Turussa. Sakaristoon on talletettu kaivauksista löytynyt pahoin vahingoittunut osa Pyhää Martinusta esittävästä puuveistoksesta. Ikkunoissa on keskiajalla ollut sittemmin hävinneitä lasimaalauksia.

Kirkkoon saatiin uusi saarnastuoli noin 1650, jolloin kuoriin tehtiin muutoksia. Nykyinen saarnastuoli on vuodelta 1845, ja sen on suunnitellut Jean Wiik intendenttikonttorista. Keskiaikainen alttarikaappi poistettiin uuden alttarilaitteen tieltä 1662. Nykyinen alttari kaiteineen on Pirkko Stenrosin suunnittelema ja vuodelta 1987. Toukokuussa 2026 kirkkoon lahjoitettiin Pyhää Stefanosta esittävä todennäköisesti 1400-luvulla valmistettu puuveistos, joka oli poistettu kirkosta 1800-luvulla.

Pohjoisseinällä on Margareta Capsian maalaama alttaritaulu, jonka lahjoitti vuonna 1738 kirkkoherra Gregorius Arctopolitanus. Kruunut ovat lahjoituksia, kaksi Laakspohjan kartanon omistajalta ja tämän tyttäreltä, yksi Liivinmaan kuvernööriltä Claes Tottilta. Kirkossa on ollut käytössä ehtoolliskalustoa Viipurin maaseurakunnan kirkosta, josta tuotiin myös silkkinen messukasukka vuodelta 1735. Urut on rakentanut 1985 Urkurakentamo Veikko Virtanen, samoin kuoriurut vuodelta 1986.

Kellotapulin kivinen alaosa on peräisin keskiajalta. Yläosa on rakennettu Johann Friedrich Schultzin johdolla noin vuonna 1740. Tapulin kolmesta kellosta vanhin on valettu Tallinnassa 1594, suurin vuonna 1624 Lohjalla ja pienin 1740 Tukholmassa. Hautausmaata on laajennettu useita kertoja vuodesta 1825 lähtien, viimeksi 1945, kun kirkon alle hautaaminen kiellettiin 1783. Myöhemmin on perustettu uudet hautausmaat Virkkalaan ja Metsolaan.