Mäntyharjun historia: kolmen maakunnan rajapitäjä
Lyhyesti
Mäntyharju on Etelä-Savon maakunnassa sijaitseva kunta, jonka historia alkaa vuodesta 1595, jolloin sotilaspappi Jaakko Pietarinpoika perusti sinne seurakunnan. Pitäjä muodostui hämmästyttävän hajanaisesti: sen alueet kuuluivat kolmeen eri maakuntaan ja useisiin hallintopitäjiin. Vuonna 1743 valtakunnanraja halkoi Mäntyharjun kahtia, ja kolmasosa siitä siirtyi Venäjälle.
- Etelä-Savo
- 1500–2000-luku
- raja- ja pitäjänhistoria
Missä Mäntyharjulla kohtasivat Hämeen, Karjalan ja Savon rajat?
1500-luvulla Hämeen, Karjalan ja Savon maakuntarajat oli kiinnitetty niin, että ne kohtasivat Mäntyharjulla Tarhaveden ja Juolasveden välisessä salmessa sijaitsevassa Naulasaaressa. Kallioon hakattiin rajamerkiksi kolmikärki, josta Hämeen ja Savon vastainen raja lähti pohjoiseen, Savon ja Karjalan raja itään sekä Hämeen ja Karjalan raja etelään.
Seurakunnan perusti vuonna 1595 sotilaspappi Jaakko Pietarinpoika. Pitäjä oli alusta alkaen hyvin hajanainen, sillä siihen tuli kuulumaan alueita kolmesta eri maakunnasta. Lisäksi alue jakautui viiden hallintopitäjän kesken: Savon puoli kuului Pellosniemeen, Karjalan puoli Taipalsaareen ja Hämeen puoli jakautui Sysmän, Asikkalan ja Hollolan kesken.
Kirkollisesti Mäntyharjun alue oli ennen oman seurakunnan perustamista kuulunut neljään seurakuntaan: Iittiin, Sysmään, Taipalsaareen ja Mikaeliin. Naapuripitäjistä kertovat tarkemmin sivuni Sysmän historiasta, Taipalsaaren historiasta ja Mikkelin historiasta.
Miksi Mäntyharjun hallinto oli sekavaa ja papisto anoi kuninkaalta?
Vaikka Mäntyharju itsenäistyi omaksi seurakunnakseen ja pitäjäksi, sen sisäinen hallinto pysyi jatkuvasti hyvin sekavana. Hyvän kuvan sekavuudesta antaa Porvoon hiippakunnan papiston anomus kuninkaalle syyskuun 9. päivältä 1741. Papisto toivoi, että kuningas ryhtyisi asiaa korjaamaan.
Anomuksessa todettiin, että kaikki kurinpito oli seurakunnassa käynyt mahdottomaksi sekä seurakunnallisessa että poliittisessa mielessä. Seurakunta oli jaettu ei ainoastaan kolmen läänin – Hämeen, Kymenkartanon ja Savon läänien – osalle, vaan myös kolmen kihlakunnan, neljän käräjäpiirin, kolmen käskynhaltijan, kolmen manttaalikomissaarin, neljän kirjoituspaikan, neljän nimismiehen ja neljän siltavoudin alaisuuteen. Anomuksen mukaan yksikään näistä virkamiehistä ei asunut pitäjässä.
Miten Turun rauhan raja halkaisi Mäntyharjun pitäjän?
Vuonna 1743 hajanaisuutta lisäsi vielä Turun rauhan mukainen Ruotsin ja Venäjän välinen raja, joka halkaisi pitäjän kahtia. Noin kolmasosa Mäntyharjun alueesta joutui Venäjälle, ja juuri tällä alueella sijaitsivat Mäntyharjun kirkko ja pappilat.
Vuonna 1746 valtiopäivillä ehdotettiin, että Mäntyharjun Ruotsille jäänyt osa erotettaisiin omaksi seurakunnakseen, johon olisi liitetty myös Hirvensalmen kappeliseurakunta. Uuden seurakunnan kirkkoa ehdotettiin rakennettavaksi Lahnaniemeen. Ehdotusta ei kuitenkaan toteutettettu, ja vaikka valtakunnanraja jakoi pitäjän kahtia, se pysyi hallinnollisista hankaluuksista huolimatta yhtenä seurakuntana koko sen ajan, jonka Turun rauhan raja oli voimassa. Samaan tapaan myös Sulkava, Sääminki ja Kerimäki pysyivät kukin yhtenä seurakuntina, vaikka nekin sijaitsivat kahden valtakunnan alueella.
Miten Vanhan Suomen liittäminen vaikutti Mäntyharjuun?
Mäntyharjun Venäjän-puoleinen osa kuului Vanhaan Suomeen, joka vuonna 1812 liitettiin muun Suomen yhteyteen. Tämän jälkeen Mäntyharju kuului kokonaisuudessaan Suomen suuriruhtinaskuntaan, ja pian sen aiemmin Venäjälle kuulunut osa liitettiin Kymenkartanon lääniin. Mikkelin läänin osa Mäntyharjusta tuli vuonna 1822.
Vuonna 1926 Pertunmaa erotettiin Mäntyharjusta omaksi kunnakseen. Pitkä erillinen taival päättyi, kun Pertunmaa liitettiin takaisin osaksi Mäntyharjua vuoden 2025 alussa. Nykyisin Mäntyharjun naapurikuntiin kuuluvat muun muassa Kouvola, Mikkeli ja Hirvensalmi.