Ruotsinsalmen merilinnoitus – Katariina II:n suuri kaksoislinnoitus Kymijoella

Miksi Ruotsinsalmen merilinnoitus rakennettiin?

Venäjän keisarinna Katariina II määräsi vuonna 1790 rakennettavaksi Kymijoen suistoon Ruotsinsalmen–Kyminlinnan kaksoislinnoituksen lähelle silloista valtakunnanrajaa. Kaksoislinnoituksen tarkoituksena oli sulkea ruotsalaisten hyökkäysreitit niin maalla kuin merellä.

Linnoitus oli osa laajempaa Kaakkois-Suomen alueelle jatkuvaa linnoitusketjua. Sen tehtävänä oli toimia vastapainona Ruotsin puolella sijainneille merilinnoituksille, Loviisan Svartholmalle ja Helsingin Sveaborgille eli Suomenlinnalle, sekä etuvartiona Kronstadtin merilinnoitukselle, joka oli rakennettu Pietarin suojaksi.

Linnoitustöiden johtajaksi Katariina II määräsi kenraali Aleksandr Suvorovin, jonka johdolla rakennustyöt etenivät nopeasti vuosina 1791–1792. Suvorovin jälkeen töitä valvoi vuosina 1793–1794 ruhtinas Petr Subov. Päävastuun linnoituksen toteutuksesta kantoi kuitenkin ranskalaissyntyinen tykistöeversti Jean Augustin Prevost de Lumian, joka rakensi linnoituksen ja sen sotasataman vuosina 1791–1798.

Kaksoislinnoituksen rakentamista varten Kymenkartanolta pakkolunastettiin laajoja maa-alueita. Jo syksyllä 1791 linnoituksessa oli valmiina hyvä, suojainen satama, ja seuraavana vuonna linnoitus oli taisteluvalmiina. Rakentajina olivat venäläisiä sotilaita, maaorjia, rangaistusvankeja, suomalaisia päivätyöläisiä ja vapaaehtoisia. Vuosina 1794–1796 linnoitusta rakensi noin 500 Kościuszkon kapinaan osallistunutta puolalaista kapinallista.

Mitä linnakkeita Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuului?

Ruotsinsalmen merilinnoitus koostui suuresta määrästä erillisiä linnakkeita, redutteja ja tykkipattereita. Päälinnoitus oli Kotkansaaren eteläosassa sijaitseva Fort Katarina, joka jakaantui maaston korkeussuhteiden mukaisesti pohjoiseen ylälinnakkeeseen ja etelänpuoleiseen alalinnakkeeseen. Muita suuria linnakkeita olivat Fort Elisabeth Varissaaressa ja Fort Slava Kukourin saarella. Jäänteitä on jäljellä muun muassa Tiutisen saaressa, ja pieni Redutti Kotka Kotkansaarella on entisöity yrttipuutarhaksi.

Kotkansaarella oli seitsemän kivistä, maanpäällistä ammuskellaria. Pattereiden maa-ammuskellareissa ja reduttien sisälinnoitusten seinämiin rakennetuissa ammuskomeroissa säilytettiin yllätyshyökkäysten varalta pieniä ammusmääriä.

Sotasatamasta oli tarkoitus tehdä Kronstadtin veroinen laivastoasema Venäjän saaristolaivastolle. Yli sadalle alukselle tarkoitettu satama sijaitsi Kotkansaaren suojaisessa itäosassa. Se kuului Amiraliteetille ja oli muusta linnoituksesta eristetty ja vartioitu alue. Mereltä satamaa suojasivat uivat esteet eli palisadit. Kukourin linnakesaaren ja Kuutsalon saaren välissä oli 3–5 tukin nipuista koottu, kiviarkuin ankkuroitu puomi, joka esti vihollisen pienalusten lähestymisen.

Satama-alueella oli varastorakennuksia purjeille, köysille ja tervalle sekä korjaamoja ja työpajoja. Pienemmät alukset vedettiin talvehtimaan rantojen teloille, ja niiden tykit varastoitiin katettuihin tykkipihoihin. Suuremmat alukset talvehtivat laitureissa tai ankkuripaikoillaan Ruotsinsalmen redillä. 1700-luvun lopulla laadittiin suunnitelma laajasta telakka-alueesta Sapokan lahden ympärille, mukaan lukien kuivatelakka fregateille ja varastosuojat 235 pienemmälle alukselle. Suunnitelmat eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.

Millaisia rakennuksia Ruotsinsalmen linnoituksessa oli?

Rakennukset keskittyivät Kotkansaarelle: pelkästään vuosina 1791–1796 rakennettiin noin 80 erilaista rakennusta, muun muassa kenraalikunnan talo, kahdeksan upseerirakennusta ja kymmenen kasarmia. Vuosina 1799–1801 varuskunnalle valmistui ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko.

Sotilaita varten rakennettiin suuri merisairaala, jossa oli potilashuoneiden lisäksi lääkärin vastaanottotilat, apteekki, laboratorio ja oma kirkko. Sairaalan yhteydessä oli kasvitieteellinen puutarha. Linnoituksella oli myös kuusikerroksinen Katariinan majakka, jonka ylimmässä kerroksessa pidettiin merkkitulta. Majakan merkinantolaitteilla voitiin viestittää tietoja vihollisen liikkeistä. Majakka oli käytössä vuoteen 1827, jolloin se lakkautettiin tarpeettomana.

Linnoituksesta kasvoi muutamassa vuodessa yksi Venäjän vahvimmista tukikohdista. Suurimmillaan väkimäärä nousi yli 10 000 asukkaaseen: sotilaita, heidän perheitään, kauppiaita ja virkamiehiä. Sotilaskaupustelijoina aloitti usea myöhemmin Suomessa tunnetuksi tullut venäläinen kauppiassuku, kuten Kiseleffit, Tschetschulinit, Vavulinit ja Sinebrychoffit.

Miksi Ruotsinsalmen merilinnoitus lakkautettiin?

Suomen sodan jälkeen linnoitus menetti strategisen merkityksensä rajalinnoituksena. Pääosa varuskunnasta ja laivastosta siirrettiin Pietariin, Kronstadtiin, Tallinnaan ja Viaporiin, ja siviilit seurasivat perässä. Vuonna 1826 keisari Nikolai I määräsi sotasataman ja linnoituksen lakkautettavaksi taloudellisista syistä. Poikkeuksena Fort Slava säilytettiin ja kunnostettiin. Ruotsinsalmi alennettiin II luokan linnoitukseksi, jonne jäi 200–300 miehen varuskunta.

Vuonna 1836 komendantin virka lakkautettiin ja jäljellä olevat rakennukset määrättiin luovutettavaksi Suomen suuriruhtinaskunnan haltuun. Toteutus tapahtui kuitenkin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Krimin sodan syttyessä linnoitus oli lähes autioitunut: miehitettynä oli vain Kukourin Fort Slava, jossa oli 50 sotilasta ja noin 90 tykkiä. Vuonna 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi linnoitukset.