Kotkan historia kivikauden asuinpaikoista satamakaupungiksi

Kuka asutti Kotkan aluetta varhaisimmalla kivikaudella?

Nykyisen Kotkan alueen varhaisimmat tunnetut asuinpaikat kuuluvat kivikauden kampakeraamiseen kulttuuriin. Merenpinta oli silloin noin 20 metriä nykyistä korkeammalla. Nykyiset Kymijoen ja Nummenjoen varret olivat merenlahtia, joiden rannoilta on löydetty asuinpaikkoja Laajakoskelta, Juurikorvesta ja Ylänummelta. Kivikautisen asutuksen sijaintia selittää siten erilainen rantaviiva kuin nykyisin.

Juurikorvesta tunnetaan myös myöhempään vasarakirveskulttuuriin kuulunut asuinpaikka. Saman kulttuurin irtolöytöjä on tehty muualtakin. Östringinlahden Höyterinpohjassa, Itärannan ja Kaarniemen välillä, on merkittävä ryhmä pronssikautisia röykkiöhautoja. Tällaisen haudan nimitys on hiidenkiuas. Alueella on lisäksi Suomessa harvinaisia laivan- tai veneenmuotoisia kivilatomuksia, jotka ajoittuvat pronssikaudelle tai pronssi- ja rautakauden vaihteeseen. Yksi hautaröykkiöistä on ajoitettu varhaisrautakaudelle.

Kuutsalon ja Kirkonmaan välisen salmen itäistä suuta on joskus arveltu viikinkien idäntien yöpymissatamaksi. Tiutisen vieressä sijaitseva Pirköyri puolestaan on saattanut toimia kauppapaikkana jo viikinkiajalla. Kummassakin tapauksessa kyse on mahdollisuudesta, ei varmasta tiedosta. Suomenlahden pohjoisrannikon kauppayhteydet etelään vilkastuivat saksalaisten hansakauppiaiden vallan kasvaessa Itämerellä 1100-luvun loppupuolelta lähtien.

Millainen asutus Kymijoen suulla oli keskiajalla?

Kymijoen lohi- ja siikakosket sekä vilkastunut kaupankäynti houkuttelivat varhaiskeskiajalla uudisasukkaita jokisuulle. Merkittävän asutuskauden katsotaan alkaneen 1200-luvun alkupuolella. Paikan- ja henkilönnimien perusteella tulijat olivat enimmäkseen hämäläisperäisiä, mutta joukossa oli myös savolaista ja karjalaista väestöä. Ruotsalaisia uudisasukkaita muutti saaristoon ja rannikolle 1300-luvun alkupuolella.

Vuonna 1293 alkaneen Viipurin linnan rakentamisen jälkeen Kymijoen suualue liitettiin Ruotsin valtapiiriin ja Viipurin linnalääniin. Tallinnan saksalaisten hansakauppiaiden vapaa kaupankäynti Kymijoen ja Nummenjoen suualueilla rajoittui vuonna 1336. Tuolloin linnanpäällikkö Pietari Joninpoika myönsi heille kaupankäyntioikeudet Viipuriin, Virolahdelle ja Vehkalahdelle.

Noin vuonna 1350 syntyneestä Kyminkartanosta tuli alueen hallinnon keskus. Drotsi Bo Joninpoika Grip lahjoitti kartanon Vadstenan luostarille vuonna 1380. Sen yhteyteen rakennettiin noin vuonna 1440 Pyhtään seurakuntaan kuulunut kappeli. Kustaa Vaasan aikana, vuonna 1556, kartano muutettiin kuninkaankartanoksi ja Kymenkartanon läänin voutikunnan hallintokeskukseksi.

Korkeakosken länsirannalla toimi kartanon jauhomylly ainakin 1550-luvulla. Sahamylly rakennettiin vuonna 1563, ja Helilään perustettiin 1560-luvulla kruunun laivanveistämö. Kymijoen varsilla harjoitettiin siis sahausta ja laivanrakennusta jo kauan ennen Kotkan kaupungin perustamista.

Miten Kymin seurakunnasta kehittyi Ruotsinsalmen linnoituskaupunki?

Kymi itsenäistyi Pyhtään itäosasta omaksi seurakunnakseen vuonna 1642. Siihen liitettiin kyliä myös Vehkalahden länsiosista. Ensimmäinen kirkko rakennettiin Kyminkartanon kappelin paikalle. Kun puukirkko oli 1720-luvulle tultaessa huonokuntoinen, uusi kirkko päätettiin rakentaa Helilään. Helilästä kasvoi myöhemmin Karhulan kauppalan keskusta.

Kustaa III:n sodan ja Ruotsinsalmen meritaistelujen jälkeen alue sai uuden sotilaallisen tehtävän. Venäläiset rakensivat 1790-luvulla Ruotsinsalmen–Kyminlinnan kaksoislinnoituksen Svartholman ja Viaporin vastineeksi. Merilinnoitukseen kuuluivat Kotkansaaren Fort Katarina, Varissaaren Fort Elisabeth ja Kukourin Fort Slava sekä pienempiä lähisaarten linnakkeita.

Kotkansaaren itäosaan perustettiin satama. Saaren sisäosaan rakennettiin varsinainen linnoituskaupunki kasarmeineen ja varastoineen. Mantereelle nousi Kyminlinna vanhan Kyminkartanon alueelle, Suuren Rantatien Kymijoen ylityspaikan yhteyteen. Ensimmäistä, niin sanottua Suvorovin linnoitusta alettiin laajentaa vuonna 1803 koko Hovinsaaren pohjoisosan käsittäväksi.

Linnoituskaupungin väestö oli pääosin ortodoksisia venäläisiä. Asukasmäärä nousi parhaimmillaan noin kahdeksaan tuhanteen, suunnilleen samaksi kuin Turussa, joka oli Suomen pääkaupunki. Kymin pitäjän luterilaista väestöä oli samaan aikaan noin 2 200. Linnoituskaupunki oli siten väkiluvultaan huomattavasti ympäröivää pitäjää suurempi.

Miten rajan siirtyminen ja Krimin sota muuttivat Ruotsinsalmen kaupunkia?

Ruotsinsalmen nopeaa kasvua seurasi sotilaallisen merkityksen heikkeneminen. Suomen sodassa vuonna 1809 Venäjän ja Ruotsin raja siirtyi Kymijoelta Tornionjokeen. Linnoitukset eivät enää sijainneet valtakuntien rajalla, ja niiden asema muuttui. Keisari Aleksanteri I alensi Ruotsinsalmen toisen luokan linnoitukseksi ja torjui anomuksen kaupungin perustamisesta.

Linnoituskaupunki alkoi tyhjentyä. Parhaimmillaan tuhansia asukkaita käsittäneeseen yhdyskuntaan jäi vain muutamia satoja ihmisiä. Monet venäläiskauppiaat siirtyivät muualle, muun muassa Helsinkiin. Heidän joukossaan oli Sinebrychoff. Ruotsinsalmen aikaisempi väestönkasvu jäi näin lyhyeksi vaiheeksi alueen historiassa.

Krimin sota aiheutti seuraavan suuren tuhon. Vuonna 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi merilinnoitukset, ja linnoituskaupunki paloi suurimmaksi osaksi. Kotkansaaren rakennettu ympäristö menetti suuren osan linnoituskauden rakennuksistaan ennen myöhempää teollistumista.

Linnoituskaupungista on säilynyt parhaiten vuonna 1801 valmistunut ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Linnoituksista Kyminlinna välttyi sotatoimilta sijaintinsa vuoksi. Kotkan myöhempi kaupunkimainen yhteisö alkoi kasvaa Ruotsinsalmen raunioille, mutta kyse ei ollut sotilaskaupungin entisen aseman palautumisesta: uuden kasvun perustaksi tuli sahateollisuus.

Miten höyrysahat käynnistivät Kotkan kasvukauden?

Sahateollisuuden voimakas kasvu muutti Kymiä 1870-luvun alkupuolella. Kymijoen suu tarjosi sahoille sopivan sijainnin, sillä puutavaraa voitiin uittaa jokea pitkin Päijänteeltä ja Saimaalta asti. Jokiyhteys toi raaka-aineen alueelle, jonne perustettiin lyhyessä ajassa lukuisia höyrysahoja.

Ensimmäisen höyrysahan rakennuttivat Kotkansaaren itäosaan Carl Henrik Ahlqvist ja Johan Friedrich Hackman. Vuonna 1871 valmistunutta laitosta alettiin uusien sahojen myötä kutsua Vanhaksi sahaksi. Seuraavana vuonna norjalainen W. Gutzeit & Co perusti saaren itäosaan sahan, joka oli valmistuessaan Suomen suurin.

Gutzeitin laitosta kutsuttiin myöhemmin Norjan sahaksi siellä työskennelleiden lukuisten norjalaisten vuoksi. Gutzeit rakennutti heille koulun ja kaupan, järjesti hyvät asumisolot sekä korotti palkkoja. Hän perusti myös lasitehtaita, konepajoja ja tiilitehtaita. Sahojen ympärille syntyi nopeasti muutakin teollisuutta.

Vuoteen 1876 mennessä Kymissä oli yhdeksän höyrysahaa. Niihin kuuluivat muun muassa Hallan, Karhulan, Hovinsaaren, Jumalniemen ja Sunilan sahat. Kymin väkiluku kasvoi vuoden 1870 noin 3 200 hengestä vuosikymmenen loppupuolen noin 5 000 henkeen. Kotkansaarella asui tuolloin noin tuhat ihmistä. Entisen linnoituskaupungin raunioille muodostui jälleen kaupunkimainen yhteisö.

Milloin ja miten Kotkan kaupunki perustettiin?

Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti antoi 16. huhtikuuta 1878 julistuksen kaupungin perustamisesta Kotkan saarelle Kymin pitäjästä. Varsinainen Kotkan kaupunki perustettiin vuonna 1879, kun Kotkansaari ja Hovinsaaren eteläosat erotettiin Kymin kunnasta. Uusi kaupunki sai meri- ja tapulikaupungin oikeudet.

Perustamisvaiheen kaupunkisuunnittelussa näkyi myös Ruotsinsalmen perintö. Ensimmäinen asemakaava laadittiin vuonna 1878, ja sen katuverkosto seurasi pääpiirteissään vanhan linnoituskaupungin katujen suuntia. Muodoltaan kaava oli tuolloin yleisesti käytetty ruutukaava. Uusi kaupunki rakennettiin siis osittain aikaisemman yhdyskunnan katuverkon suuntaisesti.

Kotkan alkuperäinen alue kävi nopeasti ahtaaksi kasvavalle kaupungille. Jo vuonna 1884 siihen liitettiin suurin osa Hovinsaaresta sekä Hietanen. Kaupungin laajeneminen alkoi näin vain muutamia vuosia perustamisen jälkeen, eikä se jäänyt myöhemmänkään kehityksen aikana pelkästään Kotkansaarelle.

Vuonna 1890 valmistunut Kouvolan ja Kotkan välinen rautatie vahvisti teollisuuden ja sataman kehitystä. Rautatieyhteyden valmistumisen myötä Kotka nousi alueensa merkittävimmäksi teollisuus- ja satamakaupungiksi ohi Haminan. Sahojen käynnistämä kasvu sai näin tuekseen uuden liikenneyhteyden, ja Kotkan asema alueella vahvistui.

Mitä kuntaliitoksia Kotkan kaupunkiin on tehty?

Toisen maailmansodan jälkeen Kotka oli hetken vuonna 1945 perustetun Kymen läänin väliaikainen pääkaupunki. Vuonna 1948 kaupunkiin liitettiin Hovinsaaren pohjoisosa eli Kyminlinna. Kyminlinna oli alun perin osa Ruotsinsalmen merilinnoitusta, Kustaa III:n sodan jälkeen rakennettua kaksoislinnoitusta, jonka tehtävänä oli sulkea ruotsalaisten hyökkäysreitit maalla ja merellä. Aluelaajennukset jatkuivat seuraavina vuosikymmeninä, samalla kun vanhan Kymin alueen hallinnollinen jako muuttui. Kymenlaakson kaakkoiskulmassa, aivan Suomenlahden rannalla, sijaitsee taas Virolahti, jonka nimi juontuu vilkkaasta keskiaikaisesta kaupankäynnistä Viron Virumaan asukkaiden kanssa.

Vuonna 1951 Kymin teollisuustaajamista muodostettiin Karhulan kauppala. Siihen kuuluivat kirkonkylä Helilä sekä Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Maaseutukylät jäivät Kymin maalaiskuntaan. Otto-Iivari Meurmannin vuonna 1955 laatimassa Karhulan ensimmäisessä yleiskaavassa kylätaajamia pyrittiin kokoamaan asumalähiöiksi ja Helilästä rakentamaan liikekeskustaa.

Kotkaan liitettiin vuonna 1954 laaja alue Kymin länsiosista. Siihen kuuluivat muun muassa Mussalo sekä Ruonalan, Lankilan ja Sutelan kylät. Tiutisen saari siirtyi Karhulan kauppalasta Kotkaan vuonna 1965. Haapasaaren kunta liittyi Kotkaan vuonna 1974; se oli aikanaan irtautunut Kymistä vuonna 1913.

Ratkaiseva yhdistyminen tapahtui vuonna 1977, kun Kotka, Karhula ja Kymi liittyivät yhteen. Kaupunki käsitti tämän jälkeen pääosin kaikki eri aikoina Kymiin kuuluneet alueet. Teollisuus säilyi merkittävänä elinkeinona, vaikka yksittäisiä tehtaita suljettiin: Hovinsaaren paperitehdas lakkautettiin vuonna 1999. Vuonna 2004 suurimmat elinkeinot olivat yhteiskunnalliset palvelut ja teollisuus.