Seili – sairaalasaaren historia ja kirkko Saaristomerellä

Missä Seili sijaitsee ja mistä nimi tulee?

Seili sijaitsee Airiston eteläosassa Nauvossa ja kuuluu Paraisten kaupunkiin. Matkaa Turusta etelään on noin 30 kilometriä. Saaren suurin pituus on noin 2,5 kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 kilometriä. Pinta-alaa sillä on noin 1,6 neliökilometriä.

Nykyinen saari on muodostunut useista pienemmistä saarista, jotka ovat maankohoamisen myötä kasvaneet yhteen. Korkeimmat kohdat nousivat merestä noin 5000 vuotta sitten. Nyt ne ovat noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella.

Suomenkielinen nimi Seili on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä. Nimi tarkoittaa hyljesaarta: själ on hyljettä tarkoittavan säl-sanan vanha muoto. Nimi kertoo saaren olleen hylkeiden asuinpaikka ja hylkeenpyytäjien tuntema.

Ainakin jo 1500-luvulla Seili oli Ruotsin kruunun hallinnassa. Saarella sijaitsi Fogdebyn maatila, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa. Myöhemmin maatilan tehtäviin lisättiin hospitaalin ruoka- ja rehuhuollosta huolehtiminen. Maatalous oli siten osa sairaalasaaren toimintaa. Nykyään sairaalan ja maatilan rakennukset kuuluvat samaan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön kirkon, hautausmaan ja pappilan kanssa.

Milloin ja miksi Seilin leprasairaala perustettiin?

Seilin sairaalahistorian alku on tarkasti ajoitettavissa. Kuningas Kustaa II Adolf antoi 15. heinäkuuta 1619 avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamisesta. Käskykirjeessä spitaalitauti tulkittiin Jumalan rangaistukseksi syntisestä elämästä. Sairaalalle oli etsittävä saari Turun ulkopuolelta.

Uuteen hospitaaliin oli tarkoitus sijoittaa Turun hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonisesti sairaita. Seilin valintaa puolsivat sijainti vilkkaan Turku–Tukholma-laivareitin lähellä, suojainen ankkuripaikka ja hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.

Ensimmäiset noin 20 leprapotilasta siirrettiin saarelle Turussa toimineesta Pyhän Yrjön hospitaalista. Turun hospitaalirakennukset poltettiin vuonna 1622 tartuntavaaran pelossa. Hospitaalin kirkko siirrettiin Seiliin vuonna 1624. Samasta vuodesta lähtien saarelle tuotiin myös Pyhän Hengen huoneen hoidettavia, joita kutsuttiin ”pyhänhengenvaivaisiksi”.

Leprapotilaiden rakennukset sijoitettiin pääsaaren itäpuolella olleelle erilliselle saarelle. Kapea salmi erotti sen pääsaaresta. Aluksi rakennettiin neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Puurakennuksista on jäljellä kivijalkoja. Maankohoaminen ja hiekan kerrostuminen ovat sittemmin yhdistäneet tämän saaren Seilin pääsaareen.

Miten spitaalipotilaita hoidettiin Seilissä?

Spitaalipotilaille ei järjestetty Seilissä varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäinen lääketieteen oppineen vierailu saarella tapahtui vuonna 1686, eikä lääkärin läsnäolo ollut tavallista myöhemminkään. Hoitokeinoina käytettiin paloviinaa, parantavina pidettyjen lähteiden vettä ja Jumalan sanaa.

Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Sairaalaa hallittiin siis sekä maallisten että kirkollisten viranomaisten kautta.

Isonvihan aikana 1713–1721 saaren rakennukset rappeutuivat ja potilaiden määrä väheni. Sodan jälkeen kunnostettiin vain pääsaaren rakennukset. Leprasairaiden määrä laski voimakkaasti, ja Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita. Viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785. Hänen kuolemansa ei kuitenkaan päättänyt saaren sairaalatoimintaa.

Seiliin liittyy myös kertomus ilmauksen ”täydessä seilissä” alkuperästä. Tarinan mukaan leprasairaalan potilaat valmistivat alkoholia ja myivät sitä laiturilta ohikulkeville laivoille. Kun Turkuun matkalla olleet merimiehet olivat juoneet liikaa Seilistä ostettua pontikkaa, heidän kerrottiin olevan täydessä seilissä. Tämä on saareen liittyvä tarina, ei varmistettu selitys ilmauksen synnylle.

Millainen mielisairaala Seilissä oli?

Ensimmäinen maininta Seilin houruinhuoneesta on vuodelta 1689. Pääsaarella sijainneessa mielisairaalassa oli neljä selliä. Vielä 1800-luvun alussa Kirkkoniemeä vastapäätä olevalla kalliolla oli neljä vanhaa, käytöstä poistunutta sairashuonetta.

Potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä. Paikkaluvultaan Seili oli aikanaan Suomen suurin mielisairaala. Nykyään jäljellä olevan kivisen sairaalakokonaisuuden ensimmäiset rakennukset valmistuivat vuosina 1801–1803 neliömäisen pihan itä- ja eteläpuolelle.

Potilashuoneet sijaitsivat pitkän käytävän varrella. Yhden hengen huoneiden koko oli 1,87 × 2,07 metriä. Potilaita pidettiin tiukasti eristyksissä, eikä sellien kunnosta juuri huolehdittu. Viranomaisten tarkastuksissa 1800-luvulla sairaalan toimintaa ja rakennusten hoitoa pidettiin puutteellisina.

Sairaalaa suunniteltiin 1820-luvulla siirrettäväksi Turkuun, mutta suunnitelmat raukesivat Turun palon myötä vuonna 1827. Vuonna 1841 hospitaalin nimeksi tuli parantumattomasti mielisairaille tarkoitettu turvalaitos.

Vuonna 1851 pihan länsi- ja pohjoispuolen puurakennukset korvattiin P. J. Gylichin suunnittelemilla kivirakennuksilla. Laajennus kasvatti paikkaluvun 67:ään. Seiliin voitiin siirtää aiempaa enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta.

Milloin Seili oli naisten sairaala?

Vuonna 1889 Seilin hospitaalin toiminta muuttui jälleen. Kaikki miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Sen jälkeen Seilissä hoidettiin vain naisia.

Naisten sairaalana Seili jatkoi vuoteen 1962 asti. Uusia potilaita ei enää otettu vuodesta 1960 lähtien, ja kaksi vuotta myöhemmin sairaala lakkautettiin. Näin päättyi vuonna 1619 annetusta perustamiskäskystä alkanut sairaalatoiminta.

Sairaala-ajan rakennuksista muodostuu edelleen huomattava kokonaisuus. Pihan ympärille rakennetut kivirakennukset edustavat uusklassismia, ja tällainen rakennusryhmä on saaristoympäristössä harvinainen. Vanhemmista, 1700-luvun hirsirakennuksista ovat säilyneet kirkko ja pappila.

Museoviraston määrittelemään valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluvat sairaalan ja maatilan rakennukset, kirkko, hautausmaa sekä pappila. Kokonaisuus käsittää siten potilaiden asuin- ja hoitotilojen lisäksi saaren ruokahuoltoon ja kirkolliseen elämään liittyneitä paikkoja.

Seilin historia on saanut myöhemmin myös kirjallisia ja dokumentaarisia tulkintoja. Saari on tapahtumapaikkana esimerkiksi Johanna Holmströmin romaanissa Sielujen saari ja Katja Kallion romaanissa Yön kantaja. Molemmat ilmestyivät vuonna 2017. Mikaela Weurlanderin dokumentti Seilin naiset valmistui vuonna 2008.

Mistä Seilin kirkosta ja spitaalipotilaiden muistomerkistä on kyse?

Seilin nykyinen puukirkko valmistui vuonna 1733 aiemman, Turusta siirretyn kirkon paikalle. Perustamistaulussa rakennusmestariksi mainitaan merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Työt alkoivat 1. kesäkuuta ja päättyivät 23. elokuuta. Kirkko vihittiin käyttöön kolme päivää valmistumisen jälkeen.

Sisätila on pelkistetty. Saarnastuolia lukuun ottamatta pinnat ovat käsittelemätöntä hirttä. Mustavalkoista saarnastuolia pidetään kirkon ainoana alkuperäisenä koristuksena. Kirkossa on myös Helge Sténin maalaus Myrsky Genesaretinjärvellä sekä saaristokirkoille ominainen votiivilaiva.

Kellotapuli seisoo kirkon pihalla aivan meren rannassa. Pihalle pystytettiin vuonna 1982 suuri puinen risti kaikkien saarella kuolleiden 663 spitaalipotilaan muistoksi. Se on sairaalasaaren leprapotilaille omistettu muistomerkki.

Museokirkko on kesäisin avoinna matkailijoille pientä pääsymaksua vastaan. Nauvon seurakunta järjestää siellä jumalanpalveluksen kolme kertaa kesässä. Kirkossa on järjestetty myös häitä ja konsertteja, muun muassa Nauvon kamarimusiikkipäivien tapahtumia. Rakennus on siis sekä museokirkko että jumalanpalvelusten ja muiden tilaisuuksien paikka.

Mitä Seilissä on sairaalan jälkeen: tutkimus, luonto ja laivayhteydet?

Vuonna 1964 valtio luovutti hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle. Yliopisto perusti Seiliin Saaristomeren tutkimuslaitoksen. Sen tutkimusaiheisiin kuuluivat saariston muotoutuminen, eliömaailman sopeutuminen saaristoon ja ihmisen sijoittuminen alueelle.

Seilissä tehtävän tutkimuksen keskiössä ovat meri, saarten luonnon monimuotoisuus ja esimerkiksi puutiaiset. Meriympäristön pitkäaikaisseurannassa havainnoidaan muun muassa meriveden lämpötilaa ja suolapitoisuutta sekä planktonyhteisön koostumusta. Myös ilman lämpötilaa, kosteutta, ilmanpainetta ja sademäärää seurataan.

Tutkimuslaitos osallistuu bio- ja ympäristötieteiden opetukseen. Kurssit ja seminaarit muodostavat merkittävän osan tutkimusaseman kesäisestä toiminnasta. Vuodesta 2017 laitos on kuulunut Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköön.

Saaren luontoa on suojeltu monin tavoin, ja Seili kuuluu Airisto–Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Saaressa toimii myös Metsähallituksen luontopalveluja sekä asukas- ja kulttuuriyhdistys Pro Seili-Själö.

Kesäisin Seiliin liikennöivät M/S Östern Nauvon kirkonkylästä ja Rymättylän Hangasta sekä M/S Norrskär Turusta ja Nauvon kirkonkylästä. Saarella on useita vierasvenelaitureita. Majoitus-, ruokailu- ja opastuspalveluja hoitaa VisitSeili, joka otti tutkimuslaitoksen palvelutoiminnot hoitaakseen vuonna 2017.