Stenbergan linna – keskiaikainen linnavuori Maskun Ohensaaressa

Miltä Stenbergan linna näyttää ja missä se sijaitsee?

Stenbergan linna rakennettiin jyrkkäreunaiselle kalliolle, joka oli aikanaan osa muinaista Maskunjokisuuta meren lähellä. Kallio on noin 12 metriä korkea, 30 metriä leveä ja 63 metriä pitkä, ja se sopi hyvin puolustustarkoituksiin.

Löydettyjen jäännösten perusteella paikalla on ollut ulkomitoiltaan 13 × 13 metrinen muurattu tornilinna sekä pienempi 9 × 6,5 metrinen rakennelma. Pienempää rakennelmaa on tulkittu porrastorniksi, jonka kautta on kuljettu kallion laella sijainneeseen päärakennukseen.

Mikä on Stenbergan linnan historia Albrekt Mecklenburgilaisen ajasta reformaatioon?

Stenbergasta on säilynyt useita keskiaikaisia asiakirjamainintoja, joista varhaisin on vuodelta 1398. Tuolloin maanpakoon lähtenyt ritari Jaakko Abrahaminpoika Djäkn luovutti kartanon sekä naapuritilat Vybrud Korttummen hoitoon. Linna saattaa olla Djäknin rakennuttama tai hankkima, ja nykykäsityksen mukaan se on todennäköisesti peräisin 1300-luvun lopulta.

Suomen keskiaika koki Albrekt Mecklenburgilaisen valtakaudella niin sanotun linnalaitoksen aikakauden, jolloin uusi kuningas jakoi kannattajilleen läänityksiä. Ritarit rakennuttivat mailleen pieniä linnoituksia, joista monet raunioituivat pian Albrektin valtakauden päätyttyä.

Kuningatar Margareeta I takavarikoi linnan, ja vuonna 1438 kruunu lahjoitti kartanon Armonlaakson birgittalaisluostarin haltuun. Stenbergakin oli vuosina 1438–1444 ehdolla luostarin paikaksi. Reformaation myötä kartano peruutettiin luostarilta kruunulle vuonna 1556 – tähän liittyy laajempi kehitys, jota olen käsitellyt aiheessa Uskonpuhdistus Ruotsissa.

Miten Stenbergan linnaa on tutkittu ja kaivettu?

1800-luvulla linnavuorta tutki muun muassa A. Almberg. Vuonna 1877 Kustaa Killinen kartoitti Maskun muinaisjäännöksiä Suomen Muinaismuistoyhtiön rahoituksella. Hän raportoi kallion reunalla olleen harmaakivestä, tiilestä ja kalkkiseoksesta tehdyn rakennuksen raunioita, ja muurisoraa oli runsaasti kallion juurella. Vuonna 1886 paikalla kävi valtionarkeologi Hjalmar Appelgren, joka mainitsi rauniot väitöskirjassaan Suomen muinaislinnat (1891).

Vuonna 1908 arkeologi Juhani Rinne johti linnavuorella laajat kaivaukset, jotka todensivat suullisen perimätiedon linnasta. Löytöjen perusteella arveltiin, että ulko- ja väliseinien lisäksi tiiltä käytettiin kattoholveissa ja portaissa. Lasin- ja laastinpalaset viittaavat rapattuihin seiniin ja lyijypuitteisiin lasi-ikkunoihin. Kaivauksissa löydettiin muun muassa rautaesineitä, eläinten luita, savipiipun pesä, poltettua savea ja profiilitiiltä.

Miksi Stenbergan linna tuhoutui kansantarinan mukaan?

1800-luvulta on säilynyt kertomaperinnettä, joka selittää linnan tuhoutumista. Tarinan mukaan laivalla saapunut vihollinen ampui linnaa, mutta linnavuori oli maalattu muurin näköiseksi alhaalta asti, eikä linna sortunut ennen kuin petollinen nainen neuvoi vihollista ampumaan ylemmäksi.

Parin virstan päässä länteen kerrottiin olleen kahdesta vastakkaisesta kalliosta muodostuva rauma, jonka läpi laivat saattoivat kulkea. Perimätiedon mukaan kallioiden välissä kulki rautavitja, joka esti vihollisten laivojen kulun.

Linnavuori on valtakunnallisesti arvokas kiinteä muinaisjäännös, joka on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Sen laella kasvaa alueen pitkästä asutushistoriasta kertovia ketokasveja, ja vuosina 2019–2020 kasvillisuutta raivattiin Museoviraston avustuksella. Vuorelta avautuu näkymä Maskunjoelle.

Jos keskiaikaiset linnavuoret kiinnostavat, kannattaa tutustua myös esimerkiksi Raaseporin linnaan, joka edustaa samaa aihepiiriä.