Suomen itsenäistyminen – tie itsenäiseksi valtioksi vuonna 1917

Mistä ajatus itsenäisestä Suomesta sai alkunsa?

Ajatus itsenäisestä Suomesta esiintyi jo kauan ennen vuotta 1917. Venäjän keisarinna Elisabet mainitsi itsenäisen Suomen kuningaskunnan mahdollisuuden vuonna 1742 allekirjoittamassaan manifestissa. Julistus annettiin hattujen sodan aikana. Suomalaiset tarttuivat sen lupauksiin ja ryhtyivät valmistelemaan Holsteinin herttuan valitsemista maan hallitsijaksi. Venäläisten ja erityisesti Elisabetin kiinnostus asiaan kuitenkin loppui.

Seuraava itsenäisyyssuunnitelma liittyi upseeri Georg Magnus eli Yrjö Maunu Sprengtporteniin. Hän suunnitteli 1780-luvulla Suomen irrottamista Ruotsin valtakunnasta ja laati itsenäiselle Suomelle perustuslakiehdotuksen. Se oli tarkoitus hyväksyä säätyvaltiopäivillä vapautumiskapinan yhteydessä, mutta suunnitelma ei toteutunut.

Itsenäisyyssuunnitelmat kariutuivat viimeistään Anjalan liiton epäonnistuneeseen kapinointiin Ruotsin kuningasta vastaan. Sprengtportenista tuli myöhemmin Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen kenraalikuvernööri. Varhaiset suunnitelmat eivät siis johtaneet itsenäiseen valtioon. Vuonna 1809 Suomi siirtyi Venäjän keisarikunnan yhteyteen autonomisena suuriruhtinaskuntana, jonka omat hallintorakenteet alkoivat vähitellen muodostua.

Miten Suomi sai autonomian ja omat instituutiot?

Suomen suuriruhtinaskunta sai autonomian myötä omia hallintoelimiä. Vuonna 1809 perustettiin hallituskonselji, josta tuli myöhemmin Keisarillisen Suomen senaatti. Sen yhteyteen muodostuivat ministeriöt ja muut hallintorakenteet. Ulkopolitiikka ei kuulunut autonomian piiriin, mutta Suomi hoiti taloudellisesti tärkeitä ulkosuhteitaan konsulien ja kunniakonsulien välityksellä.

Kansallistunne kasvoi samaan aikaan yleiseurooppalaisen kansallisuusaatteen kanssa. Johan Ludvig Runeberg ja Elias Lönnrot loivat 1830- ja 1840-luvulla ihannekuvaa Suomen kansasta ja luonnosta. Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat muovasivat käsitystä suomalaisesta kulttuurista sekä Suomessa että sen ulkopuolella.

J. V. Snellman vaikutti siihen, että suomenkielinen enemmistö ryhtyi vaatimaan kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksiaan. Vuosille 1880–1910 ajoittuneen taiteen kultakauden keskeisiin henkilöihin kuului Akseli Gallen-Kallela.

Myös talouden ja politiikan rakenteet vahvistuivat. Suomen markka otettiin käyttöön 4. huhtikuuta 1860, ja säätyvaltiopäivät kokoontuivat säännöllisesti vuodesta 1863. Poliittinen toiminta järjestyi puolueiksi. Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa syntyi yksikamarinen eduskunta, jonka vaaleissa äänioikeus oli yleinen ja yhtäläinen.

Miten sortovuodet ja jääkäriliike muuttivat itsenäisyyden tavoitteita?

Sortovuodet heikensivät suomalaisten luottamusta Venäjän keisariin Suomen erityisaseman turvaajana. Autonomian säilymiseen ei enää luotettu entiseen tapaan. Toinen sortokausi ja ensimmäisen maailmansodan syttyminen saivat erilaiset aktivistiliikkeet yhdistämään toimintaansa ylioppilaskomitean johdolla. Tavoitteeksi asetettiin Suomen täydellinen irrottaminen Venäjästä.

Itsenäisyysliikkeen uudeksi johtoelimeksi muodostunut keskuskomitea piti kansanarmeijan perustamista välttämättömänä. Sotilaskoulutusta oli hankittava ulkomailta, käytännössä Saksasta. Saksa suostui suomalaisten anomuksiin, sillä sen etuihin sopi vihollismaa Venäjää vastaan suunnattu vallankumouksellinen toiminta. Jääkäriliike sai lähettää Lockstedtin leirille aluksi 200 suomalaista. Lopulta koulutettavia oli kaikkiaan 1900.

Itsenäistymisen edellytykset eivät kuitenkaan liittyneet vain aktivistien toimintaan. Suomessa vaikuttivat myös suuret kansanliikkeet, kuten suomalaisuus, herännäisyys, raittiusliike, kansansivistysaate, osuustoimintaliike ja työväenliike. Kansallinen identiteetti, poliittinen toiminta ja omat instituutiot olivat rakentuneet pitkään ennen vuoden 1917 ratkaisuja.

Kevät 1917: kenelle keisarin valta kuului?

Venäjän ensimmäisessä maailmansodassa kärsimät tappiot ja sisäiset ongelmat johtivat keväällä 1917 vallankumoukseen. Keisarivalta kaatui. Venäjän väliaikainen hallitus antoi Maaliskuun manifestin ja nimitti Suomeen uuden senaatin. Suomessa syntyi perustuslaillinen kiista: kuka käyttäisi nyt keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle kuulunutta korkeinta valtaa?

Professori Rafael Erichin ja aktivistien tulkinnan mukaan valta kuului Suomen eduskunnalle, ei Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Sosiaalidemokraatit kannattivat samoin korkeimman vallan siirtämistä eduskunnalle. Suurin osa porvareista puolestaan suosi yhteistoimintaa Venäjän hallituksen kanssa. Itsenäistyminen ei vielä ollut kaikkien tavoite: J. R. Danielson-Kalmari vastusti sitä, koska pelkäsi Viipurin läänin menettämistä.

Ajatus Suomen täydellisestä vapaudesta ja itsenäisyydestä esitettiin julkisesti 31. maaliskuuta 1917 P. E. Svinhufvudin kunniaksi järjestetyssä kansanjuhlassa. Svinhufvud oli palannut Siperiasta. Huhtikuussa toimintansa aloittaneessa eduskunnassa sosiaalidemokraateilla oli enemmistö.

Sosiaalidemokraattien ylimääräinen puoluekokous hyväksyi kesäkuussa Suomen itsenäisyyttä vaativan julistuksen. Lähetystö vei sen Pietariin työläisten ja sotilaiden neuvostojen kongressille. Kongressi tuki Suomen itsemääräämisoikeutta aina riippumattomuuteen saakka, mutta jätti lopullisen hyväksymisen myöhemmin kokoontuvalle kansalliskokoukselle.

Miksi Suomen valtalaki ei tullut voimaan?

Korkeimman vallan kysymystä käsiteltiin eduskunnassa ensin Venäjän väliaikaisen hallituksen antaman esityksen pohjalta. Esitys tunnettiin nimellä Lex Tulenheimo. Valiokuntakäsittelyssä sen sisältö muuttui olennaisesti: Venäjän väliaikainen hallitus haluttiin jättää Suomen asioissa sivuun ja eduskunnasta tehdä korkeimman vallan käyttäjä. Senaatille olisi jäänyt toimeenpaneva tehtävä.

Eduskunta hyväksyi valtalain 18. heinäkuuta 1917 kiireellisenä äänin 135–55. Laki siirsi eduskunnalle keisarille ja suuriruhtinaalle kuuluneen vallan ulko- ja sotilaspolitiikkaa lukuun ottamatta. Suomessa ei ollut omaa sotaväkeä, ja maassa oli sotaa käyvän Venäjän joukkoja.

Lakia vastustaneet porvarilliset puolueet olisivat halunneet keskittää vallan eduskunnan sijasta senaatin talousosastolle. Kiistaa syntyi myös siitä, pitäisikö laki lähettää Venäjän väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi. Sosialistinen enemmistö katsoi, ettei vahvistaminen enää kuulunut sille. Myöhemmin sosialistit suostuivat Pietariin lähetettävään tiedonantoon.

Valtalaki ei koskaan tullut voimaan. Venäjän väliaikainen hallitus vastusti sitä ja hajotti eduskunnan. Syksyn vaaleissa voimasuhteet muuttuivat: vaaliliittoon yhdistynyt porvaristo sai uudessa eduskunnassa enemmistön.

Miten korkein valta siirtyi eduskunnalle marraskuussa 1917?

Bolševikkien lokakuun vallankumous kukisti Venäjän väliaikaisen hallituksen marraskuussa 1917. Suomessa puolueiden suhtautuminen itsenäisyyden tavoitteluun muuttui. Porvarit halusivat nyt irrottautua Venäjästä mahdollisimman nopeasti ja hakea itsenäisyydelle länsimaiden tunnustuksen. Sosiaalidemokraatit puolestaan halusivat tunnustuksen Venäjän bolševikkihallitukselta.

Yhteisestä suunnasta huolimatta korkeimman vallan järjestämisestä kiisteltiin edelleen. Eduskunta päätti ensin siirtää keisarin vallan perustettavalle valtionhoitajakunnalle. Sen vaali kuitenkin lykkääntyi, koska valintatavasta ei ollut selvyyttä. Sosiaalidemokraatit ja maalaisliitto yrittivät saada valtalain voimaan, mutta puhemies kieltäytyi ottamasta asiaa käsittelyyn vedoten eduskunnan aiempiin päätöksiin.

Ratkaisu syntyi 15. marraskuuta. Maalaisliiton Santeri Alkion ja Kalle Lohen ajamassa ehdotuksessa korkein valta siirrettiin toistaiseksi kokonaan eduskunnalle. Ehdotusta perusteltiin muun muassa vuoden 1772 hallitusmuodolla. Koska ehdotus poikkesi aiemmasta valtalaista, se voitiin ottaa äänestykseen. Eduskunta hyväksyi sen.

Svinhufvudin kokoama senaatti aloitti toimintansa 27. marraskuuta ja asetti tärkeimmäksi tavoitteekseen itsenäisyyden pikaisen toteuttamisen. Svinhufvud ja aktivistit tavoittelivat erityisesti Saksan tukea. Saksalainen kenraali Erich Ludendorff oli jo 26. marraskuuta rohkaissut senaatin edustajaa Edvard Hjeltiä siihen, että Suomi julistautuisi itsenäiseksi.

Milloin Suomi julistautui itsenäiseksi ja miten ulkovallat tunnustivat sen?

Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. Venäjän keisarikuntaan vuodesta 1809 kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta muuttui itsenäiseksi valtioksi. Joulukuun päätöstä olivat edeltäneet sekä pitkään rakentuneet omat instituutiot että vuoden 1917 nopeat vallankumoukset ja valtakiistat.

Suomen itsenäisyyden tunnustivat Venäjällä valtaan noussut bolševikkihallinto ja sen johtaja Vladimir Lenin. Suomen autonomisesta alueesta ei tullut osaa Neuvosto-Venäjää eikä myöhempää Neuvostoliittoa. Useimmat maat tunnustivat Suomen itsenäisyyden vuosina 1918–1919. Itsenäisen valtion tunnuksiksi Suomi sai tuolloin myös oman Suomen vaakunan, jonka leijona oli esiintynyt jo Ruotsin vallan aikaisessa vaakunaperinteessä.

Itsenäisyysjulistus ei kuitenkaan päättänyt Suomen sisäisiä ristiriitoja. Valtalaista käytyä taistelua ja itsenäiseksi julistautumista seurasi kansaa jakanut Suomen sisällissota kevättalvella 1918. Itsenäistymisen tapahtumasarjassa ulkoinen asema ja sisäinen vallankäyttö kietoutuivat toisiinsa: erimielisyys koski paitsi suhdetta Venäjään myös sitä, mikä elin Suomessa käyttäisi korkeinta valtaa.